Liukkaat tienpinnat ja pimeässä tielle juoksevat hirvieläimet tuovat omat riskinsä syksyn liikenteeseen. Siksi liikenneturvallisuus ja esimerkiksi sopivat ajonopeudet nousevat otsikoihin tähän aikaan vuodesta.
Sopivasta ajonopeudesta ei puhuta turhaan. Suomen teillä kuolee vuosittain noin 200 ihmistä, ja arvion mukaan noin joka kolmanteen kuolemaan johtaneeseen onnettomuuteen on vaikuttanut liian suuri tilannenopeus.
Liikenneturvan teettämään tuoreeseen kyselyyn vastanneista kuljettajista puolet kertoi ajavansa maantiellä huomattavaa ylinopeutta vähintään joskus. Yleisin selitys tähän on kiire. Emme taidakaan olla kovin lainkuuliaista kansaa?
Niin liikenteeseen liittyvät lait ja asetukset kuin muitakin elämänalueita koskevat säädökset on tehty yhteistä hyvää, liikenteessä erityisesti turvallisuutta, ajatellen. Lait ovat tasapuolisia, ne kuuluvat samalla tavalla kaikille kansalaisille.
Lain noudattaminen ei voi perustua siihen, mikä on kansalaisen oma arvio vaikkapa nopeusrajoituksesta. Esivallan kunnioittaminen ja sen säätämien lakien noudattaminen on kristitylle omantunnon kysymys.
Kristityn vapaus ei ole vapautta olla piittaamatta maallisesta lainsäädännöstä. Päinvastoin: lainkuuliaisuus nousee Raamatusta. Raamattu kehottaa kristittyä säilyttämään hyvän omantunnon niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä.
Paavali muistuttaa roomalaiskirjeessä, että esivalta on saanut valtuutuksensa Jumalalta: ”Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. – – Siksi on suostuttava esivallan alaisuuteen, ei vain rangaistuksen pelosta vaan myös omantunnon vaatimuksesta.” (Room. 13:1–7.)
Kirkoissa ja rauhanyhdistyksillä rukoillaan esivallan puolesta. Tänä aikana kristityllä on huoli yhteiskunnan ajautumisesta yhtä kauemmaksi Raamatun arvopohjalta ja Jumalan sanan elämää suojelevista neuvoista.
Kristityn rukous onkin, että Jumala säilyttäisi esivallan, jonka alaisuudessa on vapaus elää hyvällä omallatunnolla, Jumalan sanaa kunnioittaen, ja samalla esivallan säätämiä lakeja noudattaen.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys