Jou­lun ai­ka osuu Suo­mes­sa vuo­den pi­meim­pään ai­kaan, ja tal­vi­päi­vän­sei­saus jou­lun kyn­nyk­sel­le. Tuol­loin päi­vä on ly­hyim­mil­lään. Ko­deis­sa päi­vän pi­meyt­tä saat­taa li­sä­tä an­ne­tut ke­ho­tuk­set sääs­tää säh­köä. Kai­kek­si on­nek­si jou­lu- ja kaa­mos­va­lot ei­vät ole suu­ria säh­kö­syöp­pö­jä.

Pi­me­ä­nä vuo­de­nai­ka­na pie­ni­kin valo nä­kyy kau­as. Mäen hui­pul­ta nä­ky­vät kau­as ne asu­muk­set, jois­sa va­lot pa­la­vat. Las­ten leik­kies­sä pi­me­ä­pii­los­ta lamp­pu­jen kans­sa pie­ni­kin va­lon­vä­läh­dys pal­jas­taa et­si­jän tai et­sit­tä­vän olin­pai­kan. Lii­ken­tees­sä hei­jas­ti­men tai ot­sa­lam­pun käyt­tö saat­taa pe­las­taa ih­mis­hen­kiä.

Kirk­ko­ra­ken­nuk­set on vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na ra­ken­net­tu nä­ky­vil­le pai­koil­le. Ky­län kor­keim­mal­ta pai­kal­ta ovat pi­mey­teen ka­jas­ta­neet jou­lu­a­sui­sen kir­kon va­lot, ai­em­min kynt­ti­löi­den lie­kit, myö­hem­min säh­kö­va­lot. Edel­leen mo­net suun­taa­vat näi­tä va­lo­ja koh­ti, vaik­ka­pa lau­la­maan kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja. Ad­ven­ti­na­jan ti­lai­suu­det vas­taa­vat tar­pee­seen py­säh­tyä jou­lun sa­no­man ää­rel­le ja koh­da­ta toi­sia ih­mi­siä.

Jou­lun sa­no­ma on va­lon sa­no­maa. Pro­feet­ta en­nus­ti jo vuo­si­sa­to­ja en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää, kuin­ka hä­nes­sä kan­sat saa­vat näh­dä va­lon. Oi­ke­an kris­til­li­sen ju­lis­tuk­sen ja ope­tuk­sen yti­mes­sä tu­lee ai­na ol­la Kris­tus, maa­il­man valo. Tämä valo lois­taa siel­lä, mis­sä Kris­tuk­sen työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä.

Kir­kon tai rau­ha­nyh­dis­tys­ten jär­jes­tä­mien ad­ven­tin ja jou­lu­na­jan ti­lai­suuk­sien on­nis­tu­mi­sen mit­ta­ri ei ole ko­koon­tu­vien ih­mis­ten lu­ku­mää­rä. Tär­kein­tä on se, kuul­laan­ko ti­lai­suu­des­sa va­lon sa­no­maa, elä­vää Ju­ma­lan sa­naa. Ih­mi­sel­le sy­vim­män mer­ki­tyk­sen an­taa se, saa­ko hän ko­kea Ju­ma­lan läs­nä­o­loa ja sie­lun rau­haa. Tämä rau­ha on omis­tet­ta­vis­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mis­sa.

Ju­ma­lan vas­tus­ta­ja saa ih­mi­sen kaih­ta­maan Kris­tus-va­loa, joka pal­jas­taa syn­nin (Joh. 3:20). Maa­il­mal­le so­pi­si, et­tä kris­til­li­nen us­ko ei si­säl­täi­si saar­naa syn­nis­tä ja pa­ran­nuk­sen vält­tä­mät­tö­myy­des­tä. Ju­ma­lan sana si­säl­tää kui­ten­kin myös lain saar­nan, jot­ta ih­mi­nen voi­si evan­ke­liu­mis­sa ot­taa vas­taan Jee­suk­sen, maa­il­man va­lon. Hä­nes­sä syn­nin pi­meys väis­tyy ja ti­lal­le as­tuu tai­vaan valo.