Sota Ukrainassa on karu muistutus siitä, ettei itsenäisyys ole itsestäänselvä asia. Sodan puhkeaminen avasi suomalaisten muistot, jotka liittyvät joko itse koettuun sotaan tai siitä kuultuihin tapahtumiin. Moni koki, että vuosikymmenet kutistuivat välistä, ja sotamuistot nousivat esiin elävinä, jopa ne suvussa kerrotut tilanteet, joita ei itse ole edes kokenut.
Suomalaista itsenäisyyspäivänviettoa on kritisoitu vuosikymmenten varrella siitä, että se on liian sotamuistopainotteista. Tosiasia kuitenkin on, että ilman puolustautumista meillä ei ehkä olisi omaa isänmaata, vaan olisimme vieraan vallan alaisuudessa. Kävisimme mahdollisesti parhaillaan sotaa vieraan valtion palveluksessa ja myös suomalaisia olisi kutsuttu rintamalle.
Jumalan varjeluksen ja menneiden sukupolvien tekemän työn vuoksi saamme elää rauhan aikaa vapaassa isänmaassa. Isänmaata puolustaneita tuodaan edelleen harvakseltaan kotimaan multiin. Nuorina kaatuneet miehet lähtivät aikanaan rintamalle tilanteen sitä vaatiessa. Vaikka ajatus sodasta oli varmasti tuolloinkin pelottava ja raskas, valtaosa suomalaisista koki, että oma maa on puolustamisen arvoinen.
Suomalaisilla on edelleen korkea maanpuolustustahto. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan toukokuussa julkistaman raportin mukaan 83 prosenttia suomalaisista haluaa, että Suomea puolustetaan aseellisesti, jos kotimaahan hyökätään. Tulos oli korkein koko MTS:n kyselysarjan historiassa, joka ulottuu 1960-luvulle saakka.
Tässä lehdessä on erilaisia ikkunoita siihen, miten isänmaan puolustuskykyä ja kriiseihin varautumista pidetään parhaillaankin yllä. Kaikista teksteistä käy ilmi, miten suuri ja kantava asia on henkilökohtainen usko Jumalaan. Vakaissa ja rauhallisissa olosuhteissa tämän perustuksen merkitystä ei aina tule ajatelleeksi, mutta kriisiaikoina horjumaton perustus on lähtökohta sille, että voi toimia ja säilyttää luottamuksen tulevaan.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys