Takaisin palveluspaikkaan
Iloitsimme kolmannen poikamme lomille tulosta ensimmäistä kertaa, kun hän oli aloittanut varusmiespalveluksen. Kaksi viikkoa oli kulunut kuulumisten mukaan nopeasti. Olihan sieltä välikuulumisiakin saatu videopuhelujen muodossa. Motivoitunut nuori isänmaan palvelusessa on parasta mitä nuori voi tehdä ja olla. Kunpa säilyisi innostunut ote ja motivaatio, käy mielessäni. Sanon siitä myös hänelle. Kyllähän siellä välillä tulee tilanteita, ettei tekeminen ole niin mukavaa ja alkaa ”hajota”.
On siellä kuitenkin turvallinen ja säännöllinen rytmi, aina on motivaatio seuraavan ruuan päässä. Sen ovat sadat tuhannet nuoret todistaneet, että armeijassa on aina nälkä. Liikunta, säännöllinen rytmi laittaa myös aineenvaihdunnan rytmiin.
Nuorimies säästi meitä vanhempina – tai varmasti vielä enemmän äitiään – kun hänen kihlattunsa saattoi nuoremme palveluspaikkaan alussa. Miten se olikin niin helppoa tällä kertaa?
Vapaan viikonlopun lauantai vierähti osin tallissa, kun nuorempi veli oli ostanut 125-kuutioisen KTM:n, jota tietenkin piti vähän ruuvailla kuntoon. Tärkeämpiä olivat kuitenkin sisarusten tapaamiset ja yhdessä hassuttelut, sekä pihapelit! Keskustelimme ja kuuntelimme innostuneen nuoren kuulumisia. Tupakeskustelussa yhdessä "alikin" kanssa jokainen oli saanut kertoa taustastaan, jos halusi. Poikamme sanoi kertoneensa, että hänellä on 15 sisarusta. Jään isänä ihmettelemään nuoren rohkeutta ja sitä mistä moinen avoimuus kumpuaa. Ajattelen, että nuorella on arvot kohdallaan, ja usko sydämessään.
Siviilivaatteet ovat vaihtuneet vihreisiin ja nuori tulee hyvästelemään. Siunaamme. Jeesuksen nimessä ja veressä saa uskoa kaikki anteeksi. Isäkin saa kuulla evankeliumin.
Vielä oven käydessä oven raosta kuuluu: "Jumalan rauhaan!"
Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa, hän kuulee ja vastaa sinulle. Jes. 30:19
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
