Tar­ja Kor­ri

"Ar­mo ol­koon teil­le ja rau­ha Ju­ma­lal­ta mei­dän Isäl­täm­me ja Va­pah­ta­jal­tam­me Her­ral­ta Jee­suk­sel­ta Kris­tuk­sel­ta. Rak­kaat ys­tä­vät. Te olet­te nyt tul­leet kaik­ki­tie­tä­vän ja kaik­ki­nä­ke­vän Ju­ma­lan kas­vo­jen eteen ra­ken­ta­maan avi­o­liit­toa ja ru­koi­le­maan sil­le yh­des­sä mei­dän kans­sam­me Tai­vaan Isän run­sas­ta siu­naus­ta." Näin al­koi Val­de Pa­lo­lan pi­tä­mä vih­ki­pu­he häis­säm­me 36 vuot­ta sit­ten.

Pa­lo­la pu­hui, mi­ten Ju­ma­la it­se on aset­ta­nut avi­o­lii­ton ja Va­pah­ta­ja on sen vah­vis­ta­nut (Mark. 10:6–9). Avi­o­liit­to on pyhä, ja avi­o­puo­li­so on suu­ri Ju­ma­lan lah­ja. Kun on saa­nut lah­jan, on myös halu vaa­lia sitä hy­vin. Kun mo­lem­mat vaa­li­vat avi­o­lii­ton lah­jaa hy­vin, avi­o­liit­to on on­nel­li­nen. Sil­loin ko­dis­sa saa to­teu­tua apos­to­lin ke­ho­tus: "Toi­nen toi­sen­ne kun­ni­oit­ta­mi­ses­sa kil­pail­kaa kes­ke­nän­ne" (Room. 12:10). Täl­löin ko­dis­sa val­lit­see myös an­teek­si­an­ta­mus ja ym­mär­tä­mys tois­ta koh­taan. "Ol­kaa no­pe­at pyy­tä­mään toi­sil­tan­ne an­teek­si, mut­ta ol­kaa vie­lä no­pe­am­mat an­ta­maan an­teek­si. Täs­sä asi­as­sa te saat­te suo­ras­taan kil­pail­la kes­ke­nän­ne", Pa­lo­la ke­hoit­ti.

Hän muis­tut­ti mei­tä tur­vau­tu­maan kai­kes­sa Tai­vaan Isän suo­jaan ja var­je­luk­seen. "Muis­ta­kaa, et­tä kaik­ki myö­tä­käy­mi­nen ja kaik­ki vas­toin­käy­mi­nen tu­lee tai­vaal­li­sel­ta Isäl­tä. Hy­vä­nä päi­vä­nä, kun on myö­tä­käy­mis­tä, ol­kaat val­miit ylis­tä­mään Ju­ma­lan hy­vyyt­tä ja kiit­tä­mään hä­nen rak­kaut­tan­sa. Vas­toin­käy­mis­ten päi­vi­nä, joi­ta me ih­mi­set tar­vit­sem­me elä­mäm­me var­rel­la säi­ly­äk­sem­me lap­sen­kal­tai­si­na, täl­löin muis­ta­kaa tur­vau­tua tai­vaal­li­sen Isän apuun."

En­nen vih­ki­mis­tä saim­me vie­lä jää­dä evan­ke­liu­min siu­nauk­sen al­le. Tä­män evan­ke­liu­min va­ras­sa ja voi­mas­sa mei­dät saa­tel­tiin yh­tei­sel­le mat­kal­le.

Kun kak­si vä­hän­kään eri­lai­sis­ta per­hees­tä tul­lut­ta ih­mis­tä al­kaa asua yh­teis­tä ta­lout­ta, tar­vi­taan pal­jon so­peu­tu­mis­ta, hy­väk­sy­mis­tä ja komp­ro­mis­se­ja. Tu­lee vas­tuu it­sen­sä li­säk­si toi­ses­ta ih­mi­ses­tä ja mo­nes­ti myös yh­tei­sis­tä lap­sis­ta. Ei voi­kaan enää men­nä ja har­ras­taa sa­mal­la ta­val­la kuin yk­sin ol­les­saan, vaan pi­tää ot­taa huo­mi­oon myös toi­sen me­not ja las­ten­hoi­to­vuo­rot. Mi­ten ja­e­taan ra­hat sekä työt ja vas­tuut ko­dis­ta? Haa­veet ja ta­voit­teet voi­vat ol­la hy­vin­kin eri­lai­sia. Mikä oli­si kul­tai­nen kes­ki­tie, et­tä mo­lem­mat ko­ki­si­vat tul­leen­sa kuul­luik­si? Tu­lee­ko omis­ta ys­tä­vis­tä myös yh­tei­siä ys­tä­viä, ja saa­daan­ko uu­sia per­heys­tä­viä, joi­den kans­sa kum­man­kin on mu­ka­va ol­la?

Vih­ki­va­las­sa lu­va­taan, et­tä tah­do­taan ra­kas­taa myö­tä- ja vas­toin­käy­mi­sis­sä. Se ei ole ai­na help­poa. Työn pai­neet, las­ten kas­vat­ta­mi­sen huo­let, kii­re ja jopa ylei­nen maa­il­man­ti­lan­ne saat­ta­vat saa­da her­mot ki­ris­ty­mään niin, et­tä toi­sen mie­li­pi­tei­tä on vai­kea kuun­nel­la ja hy­väk­syä. Voi myös ereh­tyä luu­le­maan, et­tä puo­li­so on aja­tus­ten­lu­ki­ja, ja jou­tuu­kin to­te­a­maan, et­tei hän ole. Jos­kus joku asia saat­taa kas­vaa omas­sa mie­les­sä isok­si möy­kyk­si, kun sitä ei saa sa­not­tua ää­neen. Kun sen saa sa­not­tua, se on­kin vain ta­val­li­nen asia, joka saa­daan hoi­det­tua.

An­teek­si­an­ta­mis­ta ja -pyy­tä­mis­tä ei voi lii­kaa ko­ros­taa. Vaik­ka vih­ki­pu­hees­sa ke­ho­tet­tiin kil­pai­le­maan sii­nä asi­as­sa, en ai­na­kaan it­se­ä­ni löy­dä voit­ta­jan pai­kal­ta. Jos­kus voi louk­kaan­tua jos­tain asi­as­ta niin, et­tei toi­nen ole edes huo­man­nut lou­kan­neen­sa, ja saat­taa ku­lua ai­kaa, en­nen kuin asi­an jak­saa ot­taa pu­heek­si. On käy­nyt niin­kin, et­tä on sa­noil­la an­ta­nut an­teek­si, mut­ta sy­dän ei ole ol­lut sii­nä mu­ka­na. Sil­loin asia on pi­tä­nyt ot­taa uu­del­leen pu­heek­si, ja ker­toa, et­tä en vie­lä jak­sa­nut an­taa an­teek­si, ja kes­kus­tel­la li­sää. Kun sy­dän­kin on val­mis an­teek­si­an­toon, asia on help­po kor­ja­ta ja unoh­taa.

Kun lap­set ja muut per­he­ryh­mäm­me jä­se­net on­nit­te­li­vat hää­päi­väm­me joh­dos­ta, kii­tin ja vas­ta­sin heil­le, et­tä mu­ka­na on ol­lut ylä- ja ala­mä­keä, ta­sa­maa­ta ja mut­kia, mut­ta tah­to on kui­ten­kin riit­tä­nyt. On ol­lut pal­jon ta­val­lis­ta ar­kea ja suu­ria juh­la­het­kiä. Lap­sen syn­ty­mä on ai­na ol­lut py­säyt­tä­vä het­ki. Kun saa juu­ri syn­ty­neen vau­van sy­liin, voi vain kiit­tää ja ih­me­tel­lä Ju­ma­lan hy­vyyt­tä suu­res­ta lah­jas­ta. Sa­mal­la tu­lee huo­li ja mur­he­kin sii­tä vas­tuus­ta, mi­ten saa lap­sen kas­va­tet­tua ja var­jel­tua pa­han maa­il­man kes­kel­lä.

Yh­tei­nen pää­mää­rä avi­o­lii­tos­sam­me on ol­lut kan­ta­va­na voi­ma­na. Vaik­ka kum­mal­la­kin on omi­a­kin har­ras­tuk­sia, ys­tä­viä ja reis­su­ja, seu­roi­hin läh­te­mi­nen on ol­lut ai­na yh­tei­nen ja tär­kein asia. Siel­tä on löy­ty­nyt myös ys­tä­viä, joi­den kans­sa ar­kea ja juh­laa on saa­nut ja­kaa.

Vih­ki­kaa­van lo­pus­sa lu­et­tiin yh­tei­nen esi­ru­kous, jos­sa pyy­det­tiin tär­keim­piä asi­oi­ta: "Kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la, lau­pi­as Isä. El­let sinä huo­net­ta ra­ken­na niin sen ra­ken­ta­jat tur­haan vai­vaa nä­ke­vät. Yh­dis­tä näi­den avi­o­puo­li­soi­den sy­dä­met rak­kau­des­sa toi­siin­sa ja py­hi­tä hei­dän avi­oe­lä­män­sä ni­me­si kun­ni­ak­si. Au­ta hei­tä ra­ken­ta­maan koti, jos­sa us­ko, toi­vo ja rak­kaus val­lit­se­vat. An­na heil­le Py­hän Hen­ke­si voi­ma, et­tä he si­nun siu­naa­mi­na­si eläi­si­vät rau­has­sa. Var­je­le hei­dän ruu­miin­sa ja sie­lun­sa. An­na apu­si, et­tä he kil­voit­te­li­si­vat hy­vän us­kon­kil­voi­tuk­sen ja pää­si­si­vät ker­ran iä­i­seen ko­tiin. Kuu­le mei­tä Jee­suk­sen Kris­tuk­sen, mei­dän Her­ram­me täh­den."