Mi­nul­la on ih­meen vah­va ver­tais­ver­kos­to erääl­lä ne­tin kes­kus­te­lu­pals­tal­la. Siel­lä on vuo­sia ja­et­tu ilot ja su­rut, saa­vu­tuk­set ja pet­ty­myk­set, nau­ret­tu ja kes­kus­tel­tu. Tii­viis­sä yh­tei­sös­sä on myös syn­ty­nyt omia pe­rin­tei­tä, yh­tei­siä pro­jek­te­ja. Eräs niis­tä on jo­ka­vuo­ti­nen jou­lu­ka­len­te­ri­vaih­to, jo­hon olen it­se­kin osal­lis­tu­nut nyt muu­ta­ma­na vuo­te­na. En­sim­mäis­tä ka­len­te­ria teh­des­sä­ni jo to­te­sin, et­tä täs­tä ei ole pa­luu­ta.

Jou­lu­no­do­tus al­kaa siis osal­ta­ni jo syys­kuus­sa, jol­loin il­moit­tau­tu­mi­nen ka­len­te­ri­vaih­toon ta­pah­tuu. Osal­lis­tu­jat kir­joit­ta­vat kir­jeen, jos­sa ker­to­vat it­ses­tään, per­hees­tään, jou­lun­viet­to­ta­vois­taan ja toi­veis­taan ka­len­te­rin suh­teen: har­ras­tuk­set, lem­pi­vä­rit ja -kar­kit, mu­siik­ki­ma­ku ja mitä iki­nä mie­leen tu­lee. Kir­jeen alus­sa ker­ro­taan omat ra­joit­teet sen suh­teen, ke­nel­le ka­len­te­rin ha­lu­aa teh­dä. It­se en esi­mer­kik­si ole vie­lä roh­jen­nut yrit­tää ve­gaa­ni­sen ka­len­te­rin te­koa, sil­lä en vält­tä­mät­tä osai­si ot­taa kaik­kia asi­oi­ta huo­mi­oon.

Kir­je lä­he­te­tään vaih­don "emän­näl­le", joka työ­pa­rin kans­sa sump­lii, kuka ke­nel­le­kin ka­len­te­rin te­kee. Lo­ka­kuun en­sim­mäi­si­nä päi­vi­nä yk­si­tyis­vies­ti­laa­tik­koon ki­lah­taa kir­je sil­tä, jon­ka ka­len­te­ri on mää­rät­ty mi­nun vas­tuul­le­ni. Sii­tä al­kaa sa­la­po­lii­si­työ ja val­mis­te­lu: lu­e­taan vas­taa­not­ta­jan kir­joi­tuk­sia eri­lai­sin sil­min, käy­dään eh­kä kur­kis­te­le­mas­sa hä­nen so­me­ti­leil­leen, ta­vail­laan saa­tua kir­jet­tä uu­des­taan ja uu­des­taan. Pals­tal­la voi esit­tää ano­nyy­mis­ti tar­ken­ta­via ky­sy­myk­siä sii­hen tar­koi­te­tus­sa ket­jus­sa.

Yleen­sä läh­den pian kirp­pa­ri­kier­rok­sel­le ja kai­ve­len lan­ka­va­ras­to­ja­ni miet­tien, mitä mu­ka­vaa neu­loi­sin tai virk­kai­sin. Bud­jet­ti ka­len­te­ril­le on 30–35 eu­roa, mut­ta kos­ka ko­toa val­miik­si löy­ty­viä tar­vik­kei­ta tai työ­tun­te­ja ei sii­hen las­ke­ta, to­del­li­nen ar­vo saat­taa ol­la mo­nin­ker­tai­nen. Kier­rä­tys on useim­mi­ten suo­ras­taan toi­vot­ta­vaa, ja jos­kus on käy­nyt niin­kin, et­tä edel­lis­vuo­den ka­len­te­ris­ta on joku osa men­nyt eteen­päin seu­raa­val­le.

Mitä luuk­kui­hin sit­ten pii­lou­tuu? Vii­me vuon­na tein esi­mer­kik­si pie­nen vih­ko­sen, jo­hon kir­joi­tin mo­nil­le us­ko­vai­sil­le tu­tun Van­ha­pii­ka-kort­ti­pe­lin oh­jeet (to­sin ni­me­sin se Vii­mei­sek­si vil­la­hou­suk­si). Jos­kus olen neu­lo­nut pi­pon, toi­sel­la ker­taa sää­rys­ti­met, ker­ran virk­ka­sin pie­niä lu­mi­täh­tiä kuu­sen­ko­ris­teik­si. Kynt­ti­löi­tä, lah­ja­nau­haa, pi­pa­rin­ko­ris­te­lu­tar­vik­kei­ta. Lei­po­mi­soh­jei­ta, kir­jan­merk­ke­jä. Ja herk­ku­ja, tot­ta kai. Jou­lu­aa­ton luuk­kuun olen pyy­tä­nyt apua isäl­tä­ni, ja saa­nut kaar­nas­ta val­mis­tet­tu­na esi­mer­kik­si lyh­dyn led-tui­kul­le tai jou­lu­kuu­sen­ko­ris­teen.

Ka­len­te­rin pak­kaa­mi­nen on oma, vä­ri­syt­tä­vän iha­na osa pro­jek­tia. Mi­ten toi­min tänä vuon­na, jot­ta ka­len­te­ri oli­si eri­lai­nen, saa­jan­sa nä­köi­nen, kau­nis? Mit­kä vä­rit va­lit­sen pa­pe­rei­hin, min­kä si­säl­lön mää­ri­tän mil­le­kin päi­väl­le ja kuin­ka mer­kit­sen luu­kun nu­me­ron? Vii­me vuon­na tu­los­tin ne­tis­tä jou­lui­sia vä­ri­tys­ku­via, jol­lai­sen kiin­ni­tin jo­kai­sen pa­ke­tin pääl­le niin et­tä sen saa ir­ti. Luu­kun nu­me­ron pii­lo­tin jon­ne­kin ku­vaan. Osan luu­kuis­ta kät­kin kirp­pik­sil­tä ke­rät­tyi­hin pel­ti­purk­kei­hin, sil­lä ka­len­te­rin saa­ja oli ker­to­nut ke­rää­vän­sä sel­lai­sia.

Mar­ras­kuun puo­li­vä­lis­sä ka­len­te­rin on ai­ka läh­teä mat­kaan, jot­ta se eh­tii pe­ril­le ajois­sa. Tar­koi­tus on, et­tä saa­ja ei tie­dä, kuka hä­nen ka­len­te­rin­sa on val­mis­ta­nut. Sik­si täy­tyy lä­het­tä­jän pai­kal­le kir­joit­taa jon­kun muun tie­dot (tänä vuon­na pyy­sin sis­ko­ni “agen­tik­si”). Toi­si­naan käy­te­tään ku­rii­re­ja – tai ol­laan käyt­tä­vi­nään. It­se ajoin vuo­si sit­ten var­ta vas­ten Vir­roil­le vie­mään ka­len­te­rin ja nar­ra­sin, et­tä sa­lai­nen tont­tu oli lait­ta­nut sen mat­kaa­ni kuul­les­saan, et­tä olen me­nos­sa käy­mään Tuu­ris­sa.

Sit­ten kä­det ovat tyh­jät ja ei voi muu­ta kuin odo­tel­la. Jo­nain päi­vä­nä ki­lah­taa pu­he­li­meen vies­ti, et­tä pa­ket­ti on nou­det­ta­vis­sa. In­nos­ta ki­his­ten aset­te­len 24 pien­tä pa­ket­tia esil­le van­ha­nai­kai­seen mat­ka­lauk­kuun. Tot­ta kai hiu­kan hy­pis­te­len ja ar­vai­len: tääl­lä on eh­kä kynt­ti­lä, tääl­lä suk­laa­ra­sia, täs­sä on var­mas­ti kir­ja! Voi, tu­li­si jo jou­lu­kuun en­sim­mäi­nen päi­vä!

Tär­keä osa ka­len­te­ria on myös yh­tei­nen ilo. Foo­ru­mil­le pe­rus­te­taan heh­ku­tus­ket­ju, jo­hon rie­mui­taan en­sin saa­pu­nees­ta pa­ke­tis­ta ja sen jäl­keen käy­dään ra­por­toi­mas­sa joka päi­vä, mitä kus­ta­kin pa­ke­tis­ta on löy­ty­nyt. It­se teen ai­na koos­teen, jon­ka ko­pi­oin edel­li­sel­tä päi­väl­tä seu­raa­val­le ja li­sään alim­mak­si uu­sim­man luu­kun si­säl­lön. Näi­hin li­sä­tään myös ai­he­tun­nis­te, jota käyt­tä­en si­vus­ton haku ker­too seu­raa­van vuo­den ton­tul­le, mikä edel­lis­vuon­na on ol­lut eri­tyi­ses­ti mie­leen.

Kir­joi­tan tätä teks­tiä mar­ras­kuun lo­pul­la. Te­ki­si hur­jas­ti mie­li lait­taa ku­via sii­tä, mi­ten kau­niin ka­len­te­rin on­nis­tuin saa­maan ai­kai­sek­si tänä vuon­na, mut­ta tyy­dyn vii­me­vuo­ti­seen. Näin en pal­jas­ta yh­tei­sön jä­se­nil­le va­hin­gos­sa, mikä tä­män­vuo­ti­sis­ta ka­len­te­reis­ta on mi­nun kä­si­a­laa­ni. Oma ka­len­te­ri­ni odot­taa jo pai­kal­laan, ja joka ker­ta sen näh­des­sä­ni muis­tan: ai­van pian on jou­lu, läm­min, va­loi­sa pis­te pi­me­än kes­kel­lä!