Martti Määttä
Pudasjärven Suviseurojen liikennetoimikunnan puheenjohtaja
Kuva: Suviseurojen kuvapalvelu
Tätä kirjoitettaessa Suviseuroihin on enää 58 päivää. Olemme suviseuravalmisteluissa jo hyvinkin loppusuoralla. Kutsun tätä Suviseurojen valmisteluaikaa matkaksi.
Alun perin tulevan kesän Suviseurat piti olla jo vuonna 2022. Näiden seurojen etukäteisvalmistelut ovat siis kestäneet jo pitkään. Kenttäaluetta on laajennettu, metsäisiä alueita on raivattu ja kentälle on rakennettu paljon infraa, joka jää pysyvästi myös tulevien seurojen käyttöön.
Saatuani tämän kirjoitustehtävän aloin pohtia omia suviseuramatkojani. Niitä on kertynyt yhtäjaksoisesti jo yli viidenkymmenen vuoden ajalta. Pohtiessani kulunutta aikaa, matkoja ja seuravalmisteluita alkoi tajunnanvirrasta ryöpytä muistoja niin paljon ja voimallisesti, että seuraavan yön nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään.
Itse olin ensimmäisen kerran suviseuroissa vuonna 1961 Kuusamossa. Niistä seuroista en muista mitään, mutta 1972 Pudasjärvellä pidetyistä seuroista onkin jo runsaasti muistikuvia. Nuorena omat seuramatkat tehtiin linja-autolla. Autot olivat täynnä, ja niissä oli tunnelmaa. Seuralaulut kaikuivat matkalla hyvin voimallisesti.
Seuramatkoja on vuosikymmenten aikana ollut monenlaisia. Ensin sisarusten kanssa, sitten yhdessä puolison, kasvavan perheen ja viime vuosina, kun lapset ovat lentäneet maailmalle, taas kahdestaan puolison kanssa. Monesti matkalle lähtö on jäänyt viime tippaan; kulkupelin katsastus on usein ajoittunut vasta suviseuraviikon alkupäiviin. Yhdenkin kerran asentelimme pojan kanssa asuntoautoon keittiön kaapistoja paikoilleen suviseuraviikon torstaina. Silloinkin seuroihin päästiin.
Joitakin kertoja olen tehnyt matkan lasten kanssa, kun vaimo on jäänyt kotiin vastasyntyneen pienokaisen kanssa. Matkoilla on ollut ongelmiakin. Liperin suviseuroihin lähdimme torstaina illankorvassa. Ajatuksena oli keretä perjantain puhujien ja seurakuntavanhinten kokoukseen. Oliko käynyt ”etiäinen” vai mikä, kun 60 kilometrin ajon jälkeen tuli tarve pysähtyä ja tarkistaa auton kunto. Toisen takapyörän vanne oli aivan tulinen, hyvä ettei ollut syttynyt tuleen. Pikainen arvio tilanteesta ja päätös paluusta takaisin kotiin.
Paluuta auttoi ukkoskuuro, joka sai aikaan suuria lammikoita tielle. Ajo lätäköiden kautta viilensi rengasta ja mahdollisti sen, että päästiin kotiin. Illalla selvisi, että jarrumäntä oli juuttunut talven aikana kiinni. Tarvittiin pajavasaraa ja aamulla uusia osia ja öljyä auton perään. Näin päästiin uudelleen matkaan, ja illalla olimmekin jo Liperissä.
Toisella matkalla olimme menossa Pudasjärven ”Myllykylän” ohi, kun vaimo sanoi vaihtavansa arkisen vaatekerran vähän parempaan. Mutta vaatteitapa ei löytynytkään mistään. Silloin vaimolle tuli ajatus, jospa tässä tilanteessa vaateparren saisi Oulussa vaihdettua kokonaan uuteen. Katsottuamme matkakassaa huomasimme, että eipä se taida onnistua. Mikä ratkaisuksi? Silloin muistimme, että yksi naapurimme on juuri lähdössä seuroihin. Pikainen soitto naapurille. He olivat ajamassa juuri talomme ohi.
Neuvoimme vara-avaimen paikan, ja naapuri haki valmiiksi pakatut vaatteet mukaansa. Illalla vaimo sai kuin saikin seuravaatteet käyttöönsä.
Edellä kuvatuilla tapahtumilla haluan kertoa siitä, että seuravieraat tulevat Suviseuroihin monenlaisista tilanteista. Monesti on tulijalla mielessä ajatus, että kunpa pääsisimme lähelle keskusaluetta ja lähelle palveluja. Näitä ajatuksia on monesti ollut itselläkin. Kun lähestyimme Lopen seurakenttää, pähkäilin samoja asioita ja vähän tuskailinkin sitä, että taitaa nyt näissä seuroissa olla paikkamme aivan takanurkassa. Tähän vaimoni sanoi: "Suviseuroissa on vain hyviä paikkoja." Mikä viisaus tuohon lauseeseen kätkeytyykään.
Totesimme sitten, että meidän paikkamme oli tosi hyvä. Pellolla ei pölissyt, kuuluvuus oli hyvä, paikka oli rauhallinen ja palvelutkin kohtuullisen matkan päässä. Olemmekin nyt tulevia seuroja valmistellessa muistuttaneet itseämme siitä, että olemme palvelutehtävässä. Tehtävämme on ollut ollut suunnitella seurakenttä ja liikenne niin, että seurakansa pääsee turvallisesti ja sujuvasti seurakentälle omiin majoituspaikkoihinsa. Toivomme, että kaikki vieraat kokevat olevansa tervetulleita näille suvijuhlille.
Näitä seuroja valmistellessa monilla on ollut huoli liikenteen sujuvuudesta. Jos suviseuravieraista 80 prosenttia tulee Oulun kautta Kuusamontietä Pudasjärvelle, se aiheuttaa ruuhkatilanteita jo Oulun päässä ja sitten Pudasjärvellä taajaman liikenteessä sekä käännyttäessä Kuusamon tieltä Ranuan tielle. Tämä tilanne korostuu keskiviikko- ja torstai-illansuussa.
Olemmekin kehitelleet Suviseurojen rengasreittiajatusta. Tavoitteena on saada merkittävä osa liikenteestä siirrettyä vaihtoehtoisille reiteille. Samalla tulee suloinen Suomenmaammekin tutuksi. Sloganimme on: ”Vaihtoehtoista reittiä pitkin olisitkin jo perillä.” Etelä- ja Keski-Suomesta tulijat ohjataan Kajaanin ja Puolangan kautta Pudasjärvelle. Oulusta vaihtoehtoinen reitti kulkee Olhavan ja Tannilan kautta seurakentälle.
Seurakenttä on pitkänomainen, ja kauimmista kulmista keskusalueelle on yli puolitoista kilometriä. Kentän muodolle emme mahda mitään. Sen vuoksi tulevan kesän seuroissa on kentän molemmista päistä ilmainen linja-autokuljetus keskusalueelle. Bussit ovat kaupunkibusseja, ja ne liikennöivät torstaina kello 14–22, perjantaista sunnuntaihin kello 8.30–24 ja maanantaina kello 8.30–16. Busseihin pääsee myös välipysäkeiltä.
Paikallisten liikennehuoliin olemme pyrkineet varautumaan siten, että heillä on omissa autoissaan käytössä etu- ja takaikkunalla näkyvä vihreäpohjainen asukaskyltti. Toiveemme on, että suviseuravieraat antaisivat heille jonossa tilaa, jotta he pääsisivät jouhevasti kulkemaan omilla asioillaan myös seura-aikana.
Näillä ajatuksilla toivotan liikennetoimikunnan puolesta suviseuravieraille turvallista seuramatkaa Pudasjärven suvijuhlille!
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys