JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jumalan luoma merkillinen mieli

Nykyiset blogit
31.10.2024 16.10

Juttua muokattu:

31.10. 16:07
2024103116072120241031161000

Aa­mu­kah­via hörp­pies­sä­ni ja sa­mal­la vii­mei­sin­tä Päi­vä­mies-leh­teä lu­kies­sa­ni aja­tus har­hai­li ih­mi­sen pie­nuu­des­sa ja kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan suu­ruu­des­sa. Leh­den ko­lum­nis­sa lai­nat­tiin Je­sa­jan kir­jan sa­no­ja "Sil­lä niin kor­ke­al­la kuin tai­vas kaar­tuu maan yl­lä, niin kor­ke­al­la ovat mi­nun tie­ni tei­dän tei­den­ne ylä­puo­lel­la ja mi­nun aja­tuk­se­ni tei­dän aja­tus­ten­ne ylä­puo­lel­la". Kat­se­lin ik­ku­nas­ta, jos­sa oli ke­sän jäl­jil­tä vie­lä mon­ta kär­pä­sen kak­kaa – jää­neet pe­se­mät­tä. Nii­tä ha­vain­noi­des­sa mie­tin, et­tä mi­nun elä­mä­ni­kään ei ole oi­ke­as­taan tuo­ta kär­pä­sen kak­kaa kum­mem­pi Ju­ma­lan suu­ruu­den ja hä­nen suun­nit­te­le­man­sa ian­kaik­ki­suu­den rin­nal­la. Ko­lum­nin lo­pus­sa ole­vat Psal­min sa­nat puo­les­taan läm­mit­ti­vät niin ko­vin tuo­ta kär­pä­sen ka­kan ko­kois­ta elä­mää­ni aja­tel­les­sa: "Mikä on ih­mi­nen! Kui­ten­kin sinä hän­tä muis­tat. Mikä on ih­mis­lap­si! Kui­ten­kin pi­dät hä­nes­tä huo­len."

Sa­mai­ses­sa leh­des­sä kä­si­tel­tiin myös use­am­mas­sa koh­din su­rua. Leo-pap­pi muis­tut­ti ar­tik­ke­lis­saan it­ke­mi­sen tär­key­des­tä mut­ta myös sii­tä, kuin­ka su­run syö­ve­ris­tä on hyvä pyr­kiä ih­mis­ten il­moil­le.

Tun­tui ko­vin oma­koh­tai­sel­ta tuo Päi­vä­mies-leh­den si­säl­tö. Syk­sy on men­nyt sy­väs­sä mie­lenp­ro­ses­sis­sa kyn­tä­es­sä. Te­ra­pi­as­sa on nous­sut pal­jon su­rua, it­ke­mä­tön­tä ikä­vää. Kui­ten­kin jäl­leen ker­ran on saa­nut ih­me­tel­lä Ju­ma­lan ih­meel­lis­tä huo­len­pi­toa ih­mi­ses­tä, jon­ka elä­mä ei ole tuo­ta ai­em­min mai­nit­tua kär­pä­sen tuo­tos­ta suu­rem­pi. Olen saa­nut ol­la op­pi­mas­sa, mi­ten pie­ni voi ol­la suur­ta ja suu­ri pien­tä. Kaik­ki, mitä saam­me, on lah­jaa Kaik­ki­val­ti­aal­ta, tai­vaal­li­sel­ta Isäl­täm­me. Jon­kun koh­dal­la se voi tar­koit­taa ta­lou­del­lis­ta hy­vää ja sitä kaut­ta huo­let­to­muut­ta elä­män ajal­li­sis­ta mur­heis­ta. Mi­nun koh­dal­la­ni se on mer­kin­nyt jäl­leen ker­ran vai­ke­an­kin kaut­ta ta­pah­tu­vaa toi­mi­van mie­len ih­met­tä – toi­pu­mis­ta ja Ju­ma­lan hy­vyy­den häm­mäs­te­lyä. Mi­ten Ju­ma­la on ra­ken­ta­nut ih­mi­sel­le niin mer­kil­li­sen mie­len, joka voi apu­jen tur­vin toi­mia niin kä­sit­tä­mät­tö­män hie­nos­ti kor­ja­ten su­ruk­si jää­nyt­tä. Jos ei ole ko­ke­nut mie­len pro­ses­sia, ei voi eh­kä ku­vi­tel­la, mi­ten ko­ko­nais­val­tais­ta asi­aa se tar­koit­taa. Mie­li on myös si­kä­li vii­sas, et­tä se tie­tää, mil­loin ai­ka mah­dol­lis­taa ih­mi­sel­le sy­vyyk­sis­tään pin­taan nou­se­vien aja­tus­ten työs­tön.

Mik­si käyn te­ra­pi­as­sa? Vain sik­si, kun muu­ta toi­mi­vam­paa kons­tia en ole kek­si­nyt va­paut­taa mie­li su­run ja vi­han­kin sy­vis­tä tun­nois­ta. Edel­lä mai­ni­tut tun­teet si­to­vat val­ta­vas­ti ener­gi­aa ar­jen elä­mi­sel­tä. Kun mie­li va­pau­tuu näis­tä tun­teis­ta, olen kuin lap­si. Kes­ki-iän ylit­tä­mi­ses­tä ker­to­van ke­ho­ni kan­keu­des­ta huo­li­mat­ta va­pau­tu­nut mie­li pa­kot­taa ot­ta­maan met­sä­po­lul­la hyp­py­as­ke­lei­ta ja ki­pai­se­maan ylä­mä­et juos­ten. Voi­ma pa­laa ja ilo kup­lii si­sim­mäs­sä niin et­tä ko­hi­nan voi kuul­la.

Jo­kai­sen ih­mi­sen on hyvä py­säh­tyä, kun sen ai­ka on. Lap­si ha­kee yh­teyt­tä van­hem­paan ja sitä kaut­ta tur­vaa. Jos si­säi­sen lap­sem­me nämä tar­peet ovat jää­neet va­jaik­si, voi ar­ki tuo­da haas­teen­sa. Olen­nais­ta on, et­tä mie­len pro­ses­sis­sa ole­va ih­mi­nen saa tar­vit­se­man­sa tuen niin am­mat­ti­aut­ta­jil­ta kuin lä­hei­sil­tä. Näin mie­len kuor­ma ka­na­voi­tuu oi­ke­aan osoit­tee­seen ei­kä jää lä­heis­ten taa­kak­si.

Vai­kein­ta pro­ses­soi­dul­le mie­lel­le voi ol­la pääs­tää ir­ti to­tu­tuis­ta toi­min­ta­mal­leis­ta. Kun elä­män kuor­ma kas­vaa lii­ak­si syys­tä tai toi­ses­ta, on help­po lip­sah­taa van­haan mie­len mant­raan, jol­loin jää huo­maa­mat­ta, et­tä rin­nal­la on myös toi­sen­lai­nen pol­ku kul­jet­ta­va­na: it­sen­sä ja lä­him­mäis­ten ra­kas­ta­mi­sen ja huo­mi­oi­mi­sen pol­ku, joka kul­kee va­lon puo­lel­la.

Mie­len pro­ses­sia ei voi ih­mi­nen jou­dut­taa ei­kä oi­ke­as­taan muu­toin­kaan hal­li­ta. Si­säl­tä nou­se­val­le su­rul­le on an­net­ta­va ai­kan­sa. Vain si­ten voi va­pau­tua, kun tie­tää, mis­tä va­pau­tuu.

Kun il­ta jou­tuu ja hä­mä­rä on las­keu­tu­nut ko­to­na Hyö­mä­en tu­vas­sa, mie­li on Ju­ma­lan ar­mos­ta sa­no­mat­to­man kii­tol­li­nen. Pit­kä sai­raus­lo­ma ai­heut­ti kyl­lä taas vaih­teek­si ta­lou­del­li­sia haas­tei­ta, mut­ta ne ovat sit­ten­kin pien­tä sen rin­nal­la, mitä mie­len pro­ses­sis­sa ta­pah­tui.

ElinaLumijärvi
Olen puolivuosisataa vanha yhdeksän lapsen äiti. Olen syntynyt Sallassa, mutta sukujuuriltani karjalainen. Ulkoilen paljon ja liikun pitkiäkin matkoja. Elämä on ollut sisältörikasta, rakasta, ajoittain myös raskasta ja koettelemusten täyteistä. Pienet lapset, vanhukset, eläimet ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Sähköpostini elina.lumijarvi@gmail.com.
9.11.2024

Antakaa jokaiselle se, mikä hänelle kuuluu: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia. Room. 13:7

Viikon kysymys