Kaisa Penin kotialbumista
Kahdeksan vuotta sitten vietimme nuorimman lapsemme ristiäisiä. Muistikuvat pienestä vauvasta ovat yhä kirkkaita – silloin isommat sisaruksetkin olivat vielä pieniä. Parhaimmillaan vaipoilla taisi olla kolme lasta yhtä aikaa. Jos halusi nauttia vauvan tuoksusta, täytyi sulkea silmänsä pyykkivuorilta ja tiskipinoilta. Niistä ei ole jäänyt juuri muistoja, mutta pienet hetket arjessa ovat jääneet mieleen.
Seitsemännen lapsenlapsen ristiäisten lähestyessä mieleeni palasivat oman lapsen ristiäiset valmisteluineen. Muistan, kuinka paljon kaikkea piti ehtiä tehdä: ruokkia vauvaa ja lapset, valmistella tarjottavat, etsiä ja silittää juhlavaatteet. Usein valmistelut jäivät viime tippaan, vaikka tavoite oli olla ajoissa. Monesti isovanhemmat tulivat aikaisin, auttoivat ja toivat mukanaan leipomuksia. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten olisin selvinnyt ilman apua. Ne hetket ovat jättäneet mieleen lämpimän muiston.
Päätimme lähteä lapsenlapsen ristiäisiin hyvissä ajoin. Meillä on usein tapana suunnitella etukäteen yhdessä käytännön järjestelyt. Sovimme tällä kertaa, että minä organisoin ja annan tehtäviä ja ruokapuoli jää miehelleni. Koska lapset tuli ruokkia ennen juhlaa, päädyimme helppoon ja lapsille mieluiseen ruokaan: makarooniin ja kokonaisiin nakkeihin.
Saapuessamme pihaan keittiön ikkunasta kurkki pellavapäitä ja ovella meitä vastassa oli kolme innokasta lastenlasta. "Mummo! Vaari!"
Koti oli kauniisti järjestetty. Tervehdysten jälkeen ryhdyimme toimeen: vaippahuoltoa, polttimoiden vaihtoa ja ruoanlaittoa. Ristiäisvalmistelujen ohessa myös ruoka valmistui ja kaikki saivat vatsansa täyteen. Kun kysyin mieheltäni, oliko lattiat ja penkit siivottu, hän vastasi: "Kaikki hoidettu.”
Kaisa Penin kotialbumista
Ennen ristiäisten alkua ehdin vielä viimeistellä koristeita. Kaikki valmistui juuri sopivasti ajoissa. Pidän juhlista: tunnelmasta, kauneudesta ja siitä, että voi pysähtyä juhlan äärelle. Juhla on hetki irti arjesta.
Kotimatkalla puolisoni tarttui kädestäni ja totesi: "Me oltiin hyvä tiimi.” Sydämessä tuntui lämpö. Vaikka haluaisimme auttaa enemmän, teemme sen minkä pystymme. Lapsille olen sanonut, että hädän hetkellä autamme – seisomme vaikka päällämme.
Myöhemmin tyttären viesti sai kaiken tuntumaan merkitykselliseltä:
"Kiitos viel ihan hirveesti ku tulitte aiemmin! En tiiä miten ois onnistunu jos sä et ois jeesannu keittiössä ja iskä tehny ruokaa!”
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Värityskirja kukkien ja perhosten ystäville. Värityskirjan paperi on hieman paksumpaa, joten väritystä voi kokeilla erilaisilla tekniikoilla.