Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Kun vi­ras­sa ole­vat ku­nin­kaat vie­rai­le­vat kan­san­sa kes­kel­lä, pal­jon vä­keä ko­koon­tuu seu­raa­maan ta­pah­tu­maa. Usein maas­sa on pu­nai­nen mat­to, jota pit­kin ku­nin­gas seu­ru­ei­neen kä­ve­lee.

Hä­nen tur­val­li­suu­des­taan huo­leh­di­taan. Kul­ku­rei­tit tar­kas­te­taan etu­kä­teen. Ti­lan­net­ta val­vo­taan maas­ta ja il­mas­ta. Ky­sy­mys on suu­res­ta ta­pah­tu­mas­ta, jota uu­tis­vä­li­neet seu­raa­vat.

Erääs­sä kau­pun­gis­sa oli tu­los­sa täl­lai­nen vie­rai­lu. Kou­lun us­kon­non tun­nil­la opet­ta­ja ky­se­li lap­sil­ta, mikä on kor­kein mah­dol­li­nen ase­ma, jon­ka ih­mi­nen voi saa­vut­taa. Opet­ta­ja ajat­te­li las­ten vas­taa­van, et­tä se on ku­nin­gas. Pie­ni poi­ka viit­ta­si in­nok­kaas­ti ja sai vas­ta­ta: ”Se on Ju­ma­lan lap­sen ase­ma.”

Raa­ma­tus­sa Ju­ma­laa ver­ra­taan ku­nin­kaa­seen. Maa­her­ra Pi­la­tus ky­syi Jee­suk­sel­ta kuu­lus­te­luis­sa: ”Olet­ko sinä juu­ta­lais­ten ku­nin­gas?” (Matt. 27:11.) Jee­sus myön­si, mut­ta li­sä­si, et­tei hä­nen val­ta­kun­tan­sa ole täs­tä maa­il­mas­ta (Joh. 18:36).

Kun Jee­sus nau­lit­tiin ris­til­le, kiin­ni­tet­tiin hä­nen pään­sä ylä­puo­lel­le tau­lu, jos­sa luki: ”Jee­sus Na­sa­re­ti­lai­nen, juu­ta­lais­ten ku­nin­gas”. Sii­nä il­moi­tet­tiin kuo­le­man­tuo­mi­on syy. Kun Jee­sus oli näin sa­no­nut, hän oli syyt­tä­jien mie­les­tä pil­kan­nut Ju­ma­laa.

Ku­nin­gas oli juu­ta­lai­sil­le tut­tu asia. Ku­nin­kaan va­lit­si vir­kaan­sa hen­ki­lö, joka oli hän­tä vie­lä ar­vok­kaam­pi, tai kan­sa. Oli myös mah­dol­lis­ta, et­tä ku­nin­gas it­se ot­ti val­lan kä­siin­sä. Hän sää­ti la­ke­ja ja pani ne toi­meen ja oli myös tuo­ma­ri. Ku­nin­kaal­ta vaa­dit­tiin, et­tä hän oli Ju­ma­laa pel­kää­vä.

Van­han tes­ta­men­tin kan­sa odot­ti Ju­ma­lan lu­paa­maa Mes­si­as­ta. Tätä Her­ran voi­del­tua ku­va­taan psal­mis­sa: ”Hän on Her­ra, vä­ke­vä ja voi­mal­li­nen. – – Voi­ton san­ka­ri.” (24:8.)

Tätä taus­taa vas­ten on ym­mär­ret­tä­vää, et­tä psal­mi­lau­lun kir­joit­ta­ja on ot­ta­nut ku­nin­kaan ver­taus­ku­vak­si ku­vaa­maan Jee­suk­sen tu­loa Je­ru­sa­le­miin. Tä­män oli pro­feet­ta Sa­kar­ja en­nus­ta­nut (9:9–10).

Ad­ven­tin psal­mis­sa ku­va­taan juu­ta­lai­sen ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen kul­ku­et­ta. Se on ny­ky­ään usein käy­tös­sä lu­te­ri­lai­sis­sa­kin kir­kois­sa. Sii­nä esi­te­tään Ju­ma­lan saa­pu­mis­ta seu­ra­kun­nan kes­kel­le. Por­tin ja oven avaa­mi­ses­sa voi näh­dä myös ih­mi­sen sy­dä­men avaa­mi­sen. Lu­te­ri­lai­nen kirk­ko on Sa­nan kirk­ko, jos­sa ko­ros­te­taan ju­lis­te­tun Ju­ma­lan sa­nan tär­keyt­tä.

Ju­ma­la ha­lu­aa, et­tä Py­hän Hen­gen voi­mal­la ju­lis­tet­tu, elä­vä Ju­ma­lan sana sai­si ava­ta kuu­li­jan sy­dä­men ot­ta­maan vas­taan kut­sun Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Sii­nä­kin on port­ti: ”ah­das port­ti ja kai­ta tie, joka vie elä­mään” (Matt. 7:14). Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­tus­ta ja ope­tus­ta tar­vi­taan, kos­ka asia on vie­ras täl­le maa­il­mal­le.

Täs­sä kor­ke­an elin­ta­son ja suu­ren hy­vin­voin­nin ajas­sa ovat ajan­koh­tai­sia Jee­suk­sen sa­nat ope­tus­lap­sil­leen: ”Mitä hyö­dyt­tää ih­mis­tä, jos hän voit­taa omak­seen koko maa­il­man mut­ta me­net­tää sie­lun­sa? Mil­lä ih­mi­nen voi os­taa sie­lun­sa ta­kai­sin?” (Mark. 8:36–37.)

Ad­vent­ti viit­taa myös Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen odo­tuk­seen. Ker­ran Kun­ni­an Ku­nin­gas tu­lee lois­tos­saan, ei enää hal­pa-ar­voi­sen aa­sin se­läs­sä.

Ar­mah­de­tut saa­vat ikui­sen elä­män. Ei kat­so­ta sitä, mil­lai­nen ajal­li­nen elä­mä on ol­lut, vaan et­tä on Ju­ma­lan lap­sen ase­ma.