JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jumalalle ihmisen elämä on täysi

Matkaevääksi
1.11.2023 6.00

Juttua muokattu:

30.10. 11:51
2023103011511020231101060000

Mark­ku Kan­ni­ai­nen

Luin jos­kus edes­men­neen kult­tuu­ri­vai­kut­ta­jan ja po­lii­ti­kon Claes An­ders­so­nin aja­tuk­sia. Hän ker­toi nii­tä haas­tat­te­lu­sar­jas­sa, jos­sa seit­se­mää suo­ma­lais­ta oli haas­tet­tu poh­ti­maan elä­män tar­koi­tus­ta. Hän toi esiin mo­nia aja­tuk­sia, jois­ta ajat­te­len it­se kris­tit­ty­nä toi­sin. Yk­si aja­tus jäi kui­ten­kin mie­lee­ni ja oli mie­les­tä­ni osu­va: ”Jo­kai­nen elä­mä on yh­tä pit­kä – kes­tää syn­ty­mäs­tä kuo­le­maan.”

Ih­mi­sen elä­mää on ku­vat­tu mat­kak­si. In­hi­mil­li­ses­ti ole­tam­me usein, et­tä elä­mään kuu­luu mo­nia eri ikä­vai­hei­ta. Saa­tam­me aja­tel­la, et­tä elä­mä on sil­loin täy­si, kun on saa­nut elää van­hak­si ja sit­ten kuol­la, ku­ten Van­han tes­ta­men­tin Job: ”Hän kuo­li kor­ke­as­sa iäs­sä ja elä­mäs­tä kyl­län­sä saa­nee­na” (Job. 42: 17).

Elä­mä ei to­del­li­suu­des­sa mene näin. Joku syn­tyy kuol­lee­na tai kuo­lee heti syn­ty­män­sä jäl­keen, joku toi­nen lap­se­na tai nuo­re­na, joku taas ai­kui­se­na täy­sis­sä voi­mis­sa. Sik­si tuo An­ders­so­nin to­te­a­mus ku­vaa mie­les­tä­ni myös sitä, et­tä Ju­ma­lal­le jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mä on ol­lut täy­si, vaik­ka me ih­mi­si­nä jos­kus ky­se­lem­me ja epäi­lem­me sitä.

Elä­mään kuu­luu ilon li­säk­si myös su­rua ja kär­si­mys­tä. Suu­rin­ta su­rua ko­em­me usein sil­loin, kun ra­kas ih­mi­nen kut­su­taan täs­tä elä­mäs­tä pois. Kuo­le­ma saat­taa tul­la hy­vin­kin yl­lät­tä­en, jos­kus sai­rau­den ja kär­si­mys­ten tai van­huu­den jäl­keen. Saam­me ko­kea kii­tol­li­suut­ta sii­tä, et­tä koim­me lä­hei­sen kans­sa pal­jon kau­nii­ta asi­oi­ta ja mo­nel­la ta­val­la rik­kai­ta vuo­sia.

Ih­mi­se­lä­mäs­sä eläm­me to­dek­si Van­han tes­ta­men­tin Saar­naa­jaan aja­tuk­sia: ”Ai­ka on syn­tyä ja ai­ka kuol­la -- ai­ka it­keä ja ai­ka nau­raa” (Saarn. 3: 2,4).

Myös is­ra­e­li­lais­ten, Ju­ma­lan omai­suus­kan­san elä­mäs­sä oli kär­si­mys­tä. Sitä tuli usein sil­loin, kun kan­sa oli kään­ty­nyt pois elä­vän Ju­ma­lan pal­ve­le­mi­ses­ta. Ju­ma­la to­te­aa­kin, et­tä ”vi­has­sa­ni olen si­nua lyö­nyt, mut­ta rak­kau­des­sa­ni minä si­nua ar­mah­dan” (Jes. 60:10).

Kun Ju­ma­la ar­mah­ti, niin hän myös lu­pa­si: ”Si­nun au­rin­ko­si ei enää las­ke ei­kä kuu ka­toa, sil­lä Her­ra on si­nun ai­nai­se­na va­lo­na­si. Si­nun mur­he­päi­vie­si luku on täyt­ty­nyt.” (Jes. 60:20.)

Ih­mi­si­nä olem­me omal­la va­el­luk­sel­lam­me ko­ke­neet sa­maa: syn­ti on tuo­nut elä­mään su­rua ja kär­si­mys­tä, mut­ta kun Ju­ma­la on ar­mah­ta­nut ja kään­tä­nyt kat­seen­sa puo­leem­me, olem­me löy­tä­neet ilon ja rau­han. Kuo­le­man­kin koh­da­tes­sa voim­me tur­vau­tua hä­neen, joka on voit­ta­nut syn­nin ja kuo­le­man val­lan.

Saam­me muis­tel­la pois­nuk­ku­nei­ta rak­kai­tam­me ja kat­sel­la us­kos­sa ra­jan tuol­le puo­len. Sii­o­nin lau­lun sa­no­jen mu­kai­ses­ti voim­me us­koa ja luot­taa: ”Toi­sen­sa rak­kaat siel­lä koh­taa, kun al­kaa juh­lat Ka­rit­san” (SL 220:5).

14.12.2024

Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr. 10:36

Viikon kysymys