JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Hyvää sanomaa kaikkialle maailmaan

Matkaevääksi
18.10.2023 10.00

Juttua muokattu:

17.10. 13:17
2023101713172420231018100000

Juha Humalajoki

Juha Humalajoki

Pet­ri Luk­ka

Raa­mat­tu ker­too vii­den­nen Moo­sek­sen kir­jan lo­pus­sa ta­pah­tu­mis­ta, jois­sa Is­ra­e­lin kan­sa oli pit­kän au­ti­o­maa­va­el­luk­sen jäl­keen pääs­syt lä­hel­le lu­vat­tua maa­ta. Tie­dus­te­li­jat oli­vat tuo­neet epä­us­kon sa­no­maa lu­va­tus­ta maas­ta. Ai­no­as­taan Joo­sua ja Ka­leb toi­vat kan­sal­le us­kon ja toi­von nä­kö­a­laa: ”Maa, jota kä­vim­me tut­ki­mas­sa, on hyvä ja iha­na maa. Jos Her­ra on meil­le suo­si­ol­li­nen, hän vie mei­dät tuo­hon maa­han, joka tul­vii mai­toa ja hu­na­jaa, ja an­taa sen meil­le.” (4. Moos. 14:7–8.)

Is­ra­e­li­lai­set us­koi­vat epä­us­kon vies­tiä. Sik­si Moo­ses jou­tui luo­maan kan­sal­le roh­keut­ta ja toi­voa. ”Ol­kaa vah­vo­ja ja roh­kei­ta, äl­kää pe­lät­kö äl­kää­kä säik­ky­kö noi­ta kan­so­ja, sil­lä Her­ra, tei­dän Ju­ma­lan­ne, kul­kee tei­dän kans­san­ne. Hän ei jätä tei­tä yk­sin ei­kä hyl­kää tei­tä.” (5. Moos. 31:6.)

Moo­ses oli jo van­ha mies. Ju­ma­la va­lit­si hä­nen seu­raa­jak­seen Joo­su­an, joka tar­vit­si vah­vis­tus­ta vaa­ti­vaan teh­tä­vään­sä. Hän sai lu­pauk­sen Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta ja tur­vas­ta: ”Ole vah­va ja roh­kea. Sinä viet tä­män kan­san sii­hen maa­han, jon­ka Her­ra esi-isil­lem­me van­no­mal­laan va­lal­la sil­le lu­pa­si, ja sinä jaat sen maan is­ra­e­li­lai­sil­le pe­rin­nök­si. Her­ra it­se kul­kee si­nun edel­lä­si. Hän on si­nun kans­sa­si, hän ei jätä si­nua yk­sin ei­kä hyl­kää si­nua. Älä lan­nis­tu, älä pel­kää.” (5. Moos. 31:7–8.)

Joo­sua sai läh­teä vie­mään saa­maan­sa teh­tä­vää eteen­päin. Joo­sua ja Ka­leb ha­lu­si­vat luot­taa Ju­ma­laan ja ol­la kuu­li­ai­sia Ju­ma­lan kut­sul­le.

Au­ti­o­maa­va­el­luk­sen lop­pu­mat­kal­la oli myös vas­tuk­sia ja ko­et­te­le­muk­sia. Ju­ma­lan vä­ke­vän kä­den al­la he sai­vat kui­ten­kin teh­dä mat­kaa. Ju­ma­lan voi­mal­la he pää­si­vät pe­ril­le lu­vat­tuun maa­han.

Tä­män­kin ajan Jee­suk­sen seu­raa­jat on lä­he­tet­ty vie­mään hy­vää sa­no­maa syn­tien so­vit­ta­jas­ta ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kaik­ki­al­le maa­il­maan. Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­ma lä­hes­tyy us­kos­ta osa­ton­ta jo­kai­ses­sa Ju­ma­lan lap­ses­sa. Jee­suk­sen an­ta­maan teh­tä­vään kuu­luu, et­tä us­kon lah­jan sy­dä­mel­leen saa­nut saa tar­jo­ta evan­ke­liu­mia sitä kai­paa­val­le.

Jee­sus opet­ti yk­sin­ker­tais­ta sa­no­maa: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le; teh­kää pa­ran­nus ja us­ko­kaa evan­ke­liu­mi” (Mark. 1:15).

Sama sa­no­ma on ajan­koh­tai­nen tä­nä­kin päi­vä­nä. Syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen sa­no­maa ei tar­vit­se vie­dä eteen­päin omal­la voi­mal­la, sil­lä työ­hön kut­su­ja­na on Ju­ma­la. Hän on lu­van­nut an­taa sii­hen voi­maa ja siu­nauk­sen.

Sai­sim­me roh­ke­am­min pu­hua hy­väs­tä Ju­ma­las­ta, Va­pah­ta­jas­tam­me, sekä us­kom­me tuo­mas­ta ilos­ta ja toi­vos­ta. Evan­ke­liu­min sa­no­ma tuo toi­von ja luot­ta­muk­sen. ”Kuin­ka su­loi­set ovat vuo­ril­la ilo­sa­no­man tuo­jan ja­lat, hä­nen, joka ju­lis­taa rau­haa, il­moit­taa hy­vän sa­no­man, joka ju­lis­taa pe­las­tus­ta” (Jes. 52:7).

13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys