Pixabay
Pixabay
Markus Kopperoinen
Kun aikanaan teologian opiskelijana aloitin puhujan tehtävässä, olivat kotiseurat usein eri alueilla. Sananpalvelijan tehtävässä kotiseurat ovat minusta aina olleet mukavimpia. Siinä kotisiioni saa merkityksen, kun seuravieraat ovat tervetulleita toisen kotiin.
Menin koteihin pääkaupunkiseudulla busseilla. Pimeässä kaupungissa ei bussin ikkunasta ollut helppoa nähdä katujen nimiä. Apuna minulla oli vanhasta puhelinluettelosta, joita vielä silloin oli, talteen leikattu kartta. Usein ystävällinen kanssamatkustaja kysyi, minne olin menossa. Perille seuroihin onneksi aina päästiin. Nyt meno on autolla ja kännykän navigaattorin kanssa paljon helpompaa. Enemmän kysytäänkin sitä, minne haluan mennä.
Jumalan lapsi valitsee elämässään päivittäin reittejään, minne hän kulkee. Sitä toki määrittävät opiskeluiden ja työnteot rytmit. Tutut reitit tulee muistaneeksi ulkoa. Niitä ajellessa voi rentoutua ja samalla valmistautua tulevaan hetkeen. Päivittäisistä poluista koostuu myös matka iankaikkisuuteen. Minne polku itse kutakin vie, sen voi elämässä myöhemmin nähdä.
Profeetta Jesaja muistuttaa tästä jo ennakolta. Ei tarvitse lopullisesti eksyä, vaan väärään osuneet askeleet, ne, jotka ovat johdattaneet pois Jumalan valtakunnan tuntemisesta, voi tunnustaa tehdyiksi ja saada anteeksi. Näin voi jatkaa askelia taivaan tiellä.
Raamatun historia osoittaa, että Jumalan tahto ei ihmiselle ollut silloinkaan mieluinen. Sekä hallitsijat että kansa monin tavoin tekivät julkisestikin syntiä: ”Voi syntistä kansaa, raskaasti rikkonutta sukua, pahantekijöiden perhettä, rikoksiin eksyneitä lapsia! He ovat luopuneet Herrasta, he ovat halveksineet Israelin Pyhää ja kääntäneet hänelle selkänsä. Vain tytär Siion on jäljellä kuin maja viinitarhassa, kuin kurkkupellon vartiolava, kuin saarrettu kaupunki.” (Jes. 1:4–8.)
Kansa sai konkreettisestikin nähdä, että heidät sotilaallisesti saarrettiin ja moni joutui Babylonin pakkosiirtolaisuuteen. Poliittisesti ja uskonnollisesti huolestuttavat näkymät eivät kuitenkaan peittäneet armon näkymiä: ”Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän ja niukasti vettä, hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy” (Jes. 30:20).
Nykyisessä Suomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, ei veden niukkuus ole suuri huoli, mutta leipä voi tuntua niukalta. J.L. Runebergin runossa Saarijärven Paavo säilytti toivonsa Jumalaan sanoen Jumalan koettelevan muttei hylkäävän. Näin Jumalaan saa edelleen luottaa ja jatkaa toiveikkaasti kilvoittelua.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys