Mik­ko Fa­ger

Val­lan ja kun­ni­an ta­voit­te­lu on ai­na kieh­to­nut ih­mis­tä. Jee­sus tie­si ja tun­si seu­raa­jien­sa in­hi­mil­li­set aja­tuk­set ja vää­rät pyr­ki­myk­set.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti ei ker­ro isän­maas­ta, vaan Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten vä­li­ses­tä kes­kus­te­lus­ta. Jee­sus oli ker­to­nut heil­le edes­sä ole­vas­ta kär­si­mys­ties­tään ja ris­tin­kuo­le­mas­taan.

Näi­tä kuun­nel­les­saan ope­tus­lap­set oli­vat suu­ren häm­men­nyk­sen val­las­sa. Ope­tus­las­ten kes­kuu­des­sa ai­heut­ti suut­tu­mus­ta Se­pe­deuk­sen poi­kien äi­din toi­min­ta. Tämä oli lä­hes­ty­nyt Jee­sus­ta pol­vis­tu­en ano­vas­ti hä­nen eteen­sä. Jee­suk­sen ky­sy­mys ”mitä ha­lu­at” pal­jas­ti äi­din pyr­ki­myk­set saa­da po­jil­len­sa par­haat pai­kat Jee­suk­sen oi­ke­al­la ja va­sem­mal­la puo­lel­la.

Jee­sus tyr­mä­si val­lan­ta­voit­te­lun to­de­ten, et­tei hän mää­rää sii­tä, kuka is­tuu oi­ke­al­la ja kuka va­sem­mal­la puo­lel­la, vaan ne pai­kat ovat nii­den, joil­le Isä on ne tar­koit­ta­nut.

Jee­sus opet­ti, mi­ten hal­lit­si­jat ovat kan­so­jen­sa her­ro­ja ja pi­tä­vät nii­tä val­tan­sa al­la. Nä­em­me ajas­sam­me yhä enem­män au­to­ri­tää­ri­siä hal­lit­si­joi­ta, jot­ka ta­voit­te­le­vat val­taa ja kun­ni­aa. Jee­sus to­te­si op­pi­lail­leen: ”Niin ei saa ol­la tei­dän kes­kuu­des­san­ne. Joka tah­too tei­dän jou­kos­san­ne tul­la suu­rek­si, se ol­koon tois­ten pal­ve­li­ja.” (Matt. 20:26.)

Kii­tol­li­suus isän­maas­ta

Le­vot­to­man ai­kam­me kes­kel­lä saam­me kiit­tää Tai­vaal­lis­ta Isää va­paas­ta isän­maas­tam­me. Vir­si­ru­noi­li­ja sa­noo sen kau­niis­ti vir­res­sä 581: ”Kii­tos Ju­ma­lam­me, kun an­noit kau­niin maan, an­noit jyl­hät met­sät, loit ve­det vir­taa­maan. Kii­tos si­suk­kaas­ta työs­tä isien, kii­tos isän­maas­ta ja koh­ta­lois­ta sen.” Suo­men kan­sa on elä­nyt pit­kään it­se­näi­ses­sä ja va­paas­sa isän­maas­sa. Olem­me saa­neet naut­tia sa­nan­va­pau­des­ta, us­kon­non­va­pau­des­ta, ko­koon­tu­mis­va­pau­des­ta ja kor­ke­as­ta elin­ta­sos­ta. Ju­ma­lan lap­si­na ha­lu­am­me kun­ni­oit­taa esi­val­taa, jon­ka Ju­ma­la on an­ta­nut mei­dän par­haak­sem­me. Mei­dän ei tar­vit­se elää or­juu­den ikeen al­la. On suur­ta Ju­ma­lan lah­jaa, et­tä saam­me elää oi­keus­val­ti­os­sa. Se ei ole it­ses­tään­sel­vyys.

Or­juu­des­ta va­pau­teen

Juu­ta­lai­set kiis­te­li­vät ai­ka­naan Jee­suk­sen kans­sa väit­tä­en, et­tei­vät he ole kos­kaan ol­leet ke­nen­kään or­ji­na. Raa­ma­tun mu­kaan hei­dän esi-isän­sä oli­vat kui­ten­kin ol­leet ras­kaas­sa or­juu­des­sa Egyp­tis­sä. Is­ra­e­lin val­ta­kun­ta oli pirs­tou­tu­nut ja väki oli vie­ty pak­ko­siir­to­lai­suu­teen. Näi­hin ko­et­te­le­muk­siin ja ku­ri­tuk­seen oli yk­sin­ker­tai­nen syy: kan­sa oli teh­nyt syn­tiä Her­ran edes­sä.

Juu­ta­lai­set odot­ti­vat Mes­si­as­ta, joka löi­si kaik­ki vi­hol­li­set ja pa­laut­tai­si Is­ra­e­lin mah­din. Ju­ma­la lä­het­ti heil­le Va­pah­ta­jan. Hän ju­lis­ti: ”Jos Poi­ka va­paut­taa tei­dät, te olet­te to­del­la va­pai­ta” (Joh. 8:36).

Sa­no­ma ei kel­van­nut juu­ta­lai­sil­le, vaik­ka Jee­sus ha­lu­si joh­dat­taa syn­nin or­juu­des­sa elä­vät ih­mi­set Ju­ma­lan las­ten si­säi­seen va­pau­teen. On huo­les­tut­ta­vaa, et­tä myös ai­kam­me ih­mi­set ovat me­net­tä­neet si­säi­sen va­pau­ten­sa ja jou­tu­neet syn­nin or­jik­si.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa on edel­leen­kin avoin läh­de syn­tiä vas­taan. Us­ko­mal­la omat syn­nit an­teek­si pää­see or­juu­des­ta va­pau­teen. On suur­ta Ju­ma­lan ar­moa ja lah­jaa, et­tä saam­me va­paas­sa isän­maas­sam­me omis­taa si­säis­tä va­paut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä. Ker­ran saa­vu­tam­me tai­vaan ko­din, joka on oi­kea isän­maam­me.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 20:25–28

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus kut­sui ope­tus­lap­sen­sa luok­seen ja sa­noi: ”Te tie­dät­te, et­tä hal­lit­si­jat ovat kan­so­jen­sa her­ro­ja ja maan mah­ta­vat pi­tä­vät kan­so­ja val­tan­sa al­la. Niin ei saa ol­la tei­dän kes­kuu­des­san­ne. Joka tah­too tei­dän jou­kos­san­ne tul­la suu­rek­si, se ol­koon tois­ten pal­ve­li­ja, ja joka tah­too tul­la tei­dän jou­kos­san­ne en­sim­mäi­sek­si, se ol­koon tois­ten or­ja. Ei Ih­mi­sen Poi­ka­kaan tul­lut pal­vel­ta­vak­si, vaan pal­ve­le­maan ja an­ta­maan hen­ken­sä lun­naik­si kaik­kien puo­les­ta.”