JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Hartauskirjoitukset

Taivaaseen astunut, mutta yhä läsnä

Hartauskirjoitukset
14.5.2026 9.00

Juttua muokattu:

13.5. 14:41
2026051314415920260514090000

Silvia Palokangas

Silvia Palokangas

Lee­vi Ruo­na­kos­ki

Jee­sus ru­koi­lee edel­leen us­ko­vien puo­les­ta ja osoit­taa tie­tä tai­vaa­seen.

He­la­tors­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti vie Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min mu­ka­na kii­ras­tors­tai-il­taan. Kun ope­tus­lap­set oli­vat syö­neet ja Jee­sus oli pes­syt hei­dän jal­kan­sa, hän piti heil­le pit­kän jää­hy­väis­pu­heen. Sen päät­teek­si Jo­han­nes ker­too Jee­suk­sen ko­hot­ta­neen kat­seen­sa koh­ti tai­vas­ta ja aloit­ta­neen ru­kouk­sen. Tuo ru­kous päät­tyy sa­noi­hin, jot­ka lu­em­me tä­män päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä.

Jee­suk­sen jää­hy­väis­pu­hee­seen ja sitä seu­ran­nee­seen ru­kouk­seen ki­tey­tyy se, mikä hä­nel­le oli kaik­kein tär­kein­tä teh­tä­väs­sään täs­sä maa­il­mas­sa. Hän kir­kas­ti lop­puun as­ti lä­het­tä­jän­sä, tai­vaal­li­sen Isän, tah­don. Jee­sus ru­koi­li, et­tä ope­tus­lap­set – ja hei­dän jou­kos­saan myös tä­män ajan Ju­ma­lan lap­set – tun­ti­si­vat tai­vaal­li­sen Isän ja sai­si­vat ol­la osal­li­sia hä­nen rak­kau­des­taan.

Jee­suk­sen jää­hy­väis­pu­he ja -ru­kous val­mis­ti­vat ope­tus­lap­sia tu­le­vaan. Evan­ke­liu­min työ jat­kui­si Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­ma­na. Tär­ke­ää oli­si Ju­ma­lan tun­te­mi­nen sekä seu­ra­kun­taa koos­sa­pi­tä­vän voi­man, Ju­ma­lan rak­kau­den yl­lä­pi­tä­mi­nen. Tämä rak­kaus nou­see Jee­suk­sen mu­kaan Ju­ma­lan tun­te­mi­ses­ta, mut­ta on en­nen kaik­kea Py­hän Hen­gen lah­jaa.

Pyhä Hen­ki op­paak­si

Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­sa piir­tyy vah­vas­ti esiin Isän ja Po­jan yh­teys ja se, kuin­ka Jee­suk­sen seu­raa­jat lii­te­tään tä­hän sa­maan yh­tey­teen. Ylös­nou­se­muk­sen­sa jäl­keen Jee­sus sa­noi ope­tus­lap­sil­leen: ”Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin lä­he­tän minä tei­dät” (Joh. 20:21).

He­la­tors­tain, Kris­tuk­sen tai­vaa­see­nas­tu­mi­sen päi­vän, lu­ku­kap­pa­lees­sa Apos­to­lien te­ois­sa ker­ro­taan, kuin­ka Jee­sus otet­tiin tai­vaa­seen ope­tus­las­ten näh­den. Sitä en­nen hän an­toi lu­pauk­sen Py­häs­tä Hen­ges­tä:

”’Mut­ta te saat­te voi­man, kun Pyhä Hen­ki tu­lee tei­hin, ja te olet­te mi­nun to­dis­ta­ja­ni Je­ru­sa­le­mis­sa, koko Juu­de­as­sa ja Sa­ma­ri­as­sa ja maan ää­riin saak­ka.’ Kun hän oli sa­no­nut tä­män, he nä­ki­vät, kuin­ka hä­net otet­tiin ylös, ja pil­vi vei hä­net hei­dän nä­ky­vis­tään.” (Ap. t. 1:8–9.)

To­del­li­suut­ta jo nyt

Jee­sus ko­ro­tet­tiin tai­vaa­seen, mut­ta hän ru­koi­lee edel­leen omien­sa puo­les­ta (Room. 8:34; Hepr. 7:25). Hä­nen ru­kouk­sen­sa koh­dis­tuu sii­hen, et­tä jo­kai­nen Ju­ma­lan luo­ma ih­mi­nen sai­si ol­la osal­li­nen sii­tä pe­las­tuk­ses­ta, jota koh­ti Jee­sus oli kii­ras­tors­tai-il­ta­na mat­kal­la. Hän osoit­taa ope­tus­lap­sil­leen – ja meil­le – tie­tä tai­vaa­seen.

Jee­sus ru­koi­lee, et­tä hä­nen kirk­kau­ten­sa sai­si va­lais­ta hä­nen seu­raa­ji­aan. Ju­ma­lan Po­jan rak­kaus ja kirk­kaus ei­vät kuu­lu vain tuon­puo­lei­seen, vaan ne ovat to­del­li­suut­ta jo nyt hä­nen val­ta­kun­nas­saan, siel­lä mis­sä Ju­ma­lan rak­kaus ja Ju­ma­lan tun­te­mi­nen saa­vat vai­kut­taa.

Jee­suk­sen jää­hy­väis­ru­kouk­sen vies­ti on vah­va kris­ti­tyl­le: me em­me ole yk­sin. Kris­tus kiin­nit­tää mei­dät Ju­ma­lan rak­kau­teen. Hän an­taa myös roh­keu­den elää Ju­ma­lan lap­se­na täs­sä maa­il­mas­sa.

Kun Ju­ma­lan rak­kaus saa asua meis­sä, se vir­taa kaut­tam­me toi­sil­le. Sii­nä to­teu­tuu Jee­suk­sen ru­kouk­sen sy­vin tar­koi­tus – et­tä Ju­ma­lan rak­kaus ja pe­las­tus­työ tu­li­si nä­ky­väk­si täs­sä maa­il­mas­sa ja sai­si kut­sua ih­mi­siä hä­nen val­ta­kun­taan­sa.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Joh. 17:24–26

Raa­mat­tu 1992: ”Isä, minä tah­don, et­tä ne, jot­ka olet mi­nul­le an­ta­nut, oli­si­vat kans­sa­ni siel­lä mis­sä minä olen. Siel­lä he nä­ke­vät mi­nun kirk­kau­te­ni, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, kos­ka olet ra­kas­ta­nut mi­nua jo en­nen maa­il­man luo­mis­ta. Van­hurs­kas Isä, maa­il­ma ei ole si­nua tun­te­nut, mut­ta minä tun­nen, ja nämä, jot­ka ovat täs­sä, ovat tul­leet tie­tä­mään, et­tä sinä olet lä­het­tä­nyt mi­nut. Minä olen opet­ta­nut hei­dät tun­te­maan si­nun ni­me­si ja ope­tan yhä, jot­ta heis­sä py­syi­si sama rak­kaus, jota sinä olet mi­nul­le osoit­ta­nut, ja jot­ta minä näin py­syi­sin heis­sä.”

14.5.2026

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys