Lapsen oikeudet vaalivat lapsena olemisen vapautta.
Lapsuudessa luodaan ihmisen elämän perusta, rakennetaan sen perusturvallisuus. Lapselle on alusta alkaen elintärkeää tuntea olevansa rakastettu. Hänen oikeutensa on kasvaa turvallisessa huolenpidossa. Lapsen oikeuksiin kuuluu paljon asioita, jotka unohtuvat helposti meiltä kasvattajilta.
Perustarpeiden lisäksi lapsella on oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa. Hänellä on oikeus ilmaista mielipiteensä häntä koskevissa asioissa ikätasonsa mukaisesti. Hänellä on oikeus saada tietoa. Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen koulunkäyntiään tai vaarantaa hänen terveyttään.
Lasten oikeuksien äärellä on hyvä pohtia omaa vanhemmuuttaan ja omaa lasta yksilöllisenä ihmisenä. Oikeuden toteutuminen on vanhemman vastuulla.
Pärjäämisen kulttuuri
Teen parhaillaan työtä matalan kynnyksen lapsiperheiden palvelua kehittävässä Lapsirikas-hankkeessa. Olen kahden vuoden aikana saanut järjestää sadoille perheille arjen apua. Pitkän uran jälkeen lastensuojelussa on ollut herättävää kohdata perheitä ilman viranomaisen velvollisuutta.
Olen hämmentynyt siitä, miten avoimesti perheen vanhemmat lähestyvät minua arjen tarpeissa ja kertovat luottavaisesti hyvinkin haastavista asioista. Tällaista en ole kohdannut aiemmassa virkatehtävässä.
Jokaisen elämään voi tulla tilanteita, jolloin elämän haasteet nousevat ylivoimaisiksi. Meillä suomalaisilla on vahva pärjäämisen kulttuuri. Se on toisaalta hyvä asia. Voimavaramme ovat kuitenkin rajalliset.
On tärkeää, että jokaisella olisi ympärillään läheisiä, joiden puoleen voi kääntyä. Olen työssäni kohdannut sen, että monet nuoret perheet asuvat kaukana läheisistään. Omien ystävien piiri on myös samassa elämäntilanteessa. Ihailen sitä, miten paljon ihmiset auttavat toisiaan.
On kuitenkin tärkeää pohtia yhteisöllisesti sitä, että rientäisimme auttamaan ihmisiä eri elämäntilanteissa. Kuka tahansa meistä voi elämässä joutua ennakoimattomastikin avun tarvitsijaksi. Raamatusta nouseva lähimmäisenrakkaus on suurimpia arvoja, mitä voimme yhteisöllisesti kaikki toteuttaa. Tuetaan siinä toisiamme!
Elämän haastavat tilanteet
Elämän haasteet voivat joskus nousta niin korkeaksi, että perheen kaikki jäsenet voivat huonosti. Perhettä voi kohdata taloudellinen ahdinko, työttömyys, sairaus, mielenterveyden ongelmat, päihdeongelmat tai vaikeat aiemmasta elämästä nousseet traumat. Myös nuoren ihmisen elämässä voi tulla mukaan erilaisia vaikeuksia. Huumeet ja päihteet koskettavat tänä päivänä myös kristittyjä perheitä.
Perheet saattavat ilman apua ja tukea ajautua tilanteeseen, jossa jonkun perheenjäsenen vaikean tilanteen mukana vyyhti alkaa purkautua. Lastensuojeluilmoitus voi lähteä liikkeelle esimerkiksi koulun huolen vuoksi. Asiaa ei ole kyetty auttamaan oppilashuollollisin keinoin tai ennaltaehkäisevällä tuella. On tärkeää lähimmäiselle olla hänen tukenaan, mutta kannustaa myös hakemaan ammatillista apua.
Liian pitkään jatkunut vaikea tilanne perheessä voi olla ennen pitkää vyyhti, jossa alkaa tapahtua vahinkoja. Niiden korjaaminen on aina pitkä tie. Siksipä kannatta kuulla lähimmäisen herkät viestit avun tarpeesta.
Oikeus koskemattomuuteen
Työssäni olen nähnyt, että väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat sekä lasta että aikuista pahimmin vaurioittavia ja traumatisoivia asioita. Olen joutunut usein herättelemään perheen vanhempaa ja realisoimaan hänelle tilanteen vakavuutta.
Väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat rikosoikeuden piiriin kuuluvia asioita. Sekä väkivallan kohde että väkivallan käyttäjä ovat molemmat suuren avun tarpeessa. Oikeus koskemattomuuteen koskee myös aikuisia.
Lapset ovat väkivaltaperheissä näkymättömiä. Usein väkivaltaa kohdannut vanhempikaan ei kykene suojelemaan lasta. Lapsi kulkee usein kuin varjona aikuisen takana. Kun aikuista herättelee asian vakavuudella, hän kertoo, ettei ole kyennyt ajattelemaan lapsen asemaa.
On tärkeää, että me lähimmäisinä emme hylkää ketään tekojensa vuoksi. Väkivallan tekijä tarvitsee myös tukea. Ihmisillä on mahdollisuus oikean avun piirissä kuntoutua elämässään. Tekijä joutuu usein kärsimään lain edessä tekemänsä asian.
Koskettavaa on se, kuinka esimerkiksi lapset selviävät paremmin elämässä, kun heillä on tieto siitä, että vanhemmat saavat apua vaikeassa tilanteessa. Vanhempi ja lapsi voivat lähentyä toisiaan, kun asiat on hoidettu turvallisesti ja asioita käsitelty terapeuttisesti.
Mistä apua lapsille ja perheille?
Elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa onneksi hyvin arkisissa ympäristöissä on paljon avun ja tuen tarjoajia perheille. Heti lapsen syntyessä vanhemmat saavat tukea neuvolasta. Kouluterveydenhuolto ja oppilashuolto ovat koulun taholta aina käytettävissä. Perheneuvolat, mielenterveyspalvelut ja kirkon perheasioiden neuvottelukeskukset ovat peruspalvelua. Tänä päivänä ei tarvitse pohtia leimautumista tai hävetä avun hakemista.
Kouluissa pohditaan nykyään mielenterveyden tärkeyttä aivan eri tasolla kuin siitä on puhuttu aiemmin. Nuorempi ikäpolvi hakeutuukin helpommin avun piiriin. Jokaisella on oikeus palveluun sitä tarvitessaan. Vanhemmat saavat tukea ja ohjeita vanhempainilloissa ja eri järjestöjen tapahtumissa.
Rauhanyhdistyksen tilaisuuksissa on paljon yhteistä pohtimista lapsuuden merkityksestä. Kannattaa olla avoin kaikelle yhteiskunnan järjestämälle tuelle. Olen vuosien varrella kohdannut pääasiassa positiivista suhtautumista isojen perheiden haasteisiin. Perheeltä saatetaan kysyä henkilökohtaiseen vakaumukseen liittyviä asioita. Kysyjä kysyy saadakseen ymmärryksen, mikä autettavalle on tärkeää.
Apua kodinhoitoon
Sosiaalihuoltolaki uudistui vuonna 2015. Se toi takaisin kuntien velvollisuudeksi järjestää kodinhoidollista apua perheisiin. Suomessa lakkautettiin lapsiperheiden kotipalvelu 1990-luvun alussa. Se oli suuri yhteiskunnallinen virhe. Tämän jälkeen ovat lastensuojelulliset toimenpiteet ja lastensuojelun kustannukset kasvaneet.
Jokaisella perheellä on oikeus kysyä omassa elämäntilanteessaan kodinhoidollista apua arkeen. Kunnat ovat luoneet siihen omia kriteereitään, joista keskustellaan parhaillaan. Tavoitteena päättäjillä on löytää kaikille Suomen kansalaisille tasapuolisesti toimiva kodin tuen järjestelmä.
Autetuksi tuleminen on tärkeä kokemus. Jokaisella sen kokemus on henkilökohtainen. Kun kohtaa hauraassa tilanteessa olevia ihmisiä, on lähestyttävä hiljaa, kuunnellen ja kuullen. Ammattilaisena olen oppinut nöyryyttä vuosien varrella. Ei ole yhtä tapaa auttaa eikä yhtä mallia ajatella.
Anne-Maria Takkula
Projektipäällikkö, perheterapeutti
Kuvituskuva: Eero Autio
Julkaistu Päivämiehessä 30.5.2018
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys