Odo­tam­me tei­tä seu­ra­vie­rai­ta, meil­lä on jo kaik­ki lä­hes val­mis­ta!

Tätä blo­gi­teks­tiä kir­joit­ta­es­sa­ni on seu­ro­jen ava­jai­siin ai­kaa 20 päi­vää. Juu­ri het­ki sit­ten esit­te­lim­me alu­et­ta Ou­lus­ta saa­pu­neil­le vie­rail­le. Ra­vin­to­la­ra­ken­nuk­sen ta­ka­na kuun­te­lim­me sa­ta­kie­len lau­lua. Tun­tui, et­tä sa­ta­kie­li ha­lu­si ai­van kuin lau­la­en toi­vot­taa mei­dät tu­tus­tu­maan, mitä tal­koo­vä­ki on saa­nut ai­kaan. Val­koi­set telt­ta­ra­ken­nuk­set kes­ku­sa­lu­een reu­noil­la oli­vat odot­ta­van nä­köi­siä. Ke­väi­sen vih­reä hei­nä ja kel­tai­set voi­ku­kat sai­vat ihas­te­le­maan luon­non kau­neut­ta. To­te­sim­me yh­des­sä, et­tä tääl­tä­hän puut­tu­vat enää seu­ra­vie­raat.

Ku­vit­te­lim­me, et­tä olem­me isos­sa tel­tas­sa. Se tai­taa­kin ol­la ai­noa ”ra­ken­nus”, jota ei ole vie­lä pys­ty­tet­ty. Mis­sä on SRK:n kir­ja­myy­mä­lä? Mikä on tuo pit­kä ra­ken­nus? Se­hän on kark­ki- ja jää­te­lö­ki­os­ki. Ja tuon­ne tu­lee penk­ke­jä, jois­sa voi­daan kuun­nel­la kai­ut­ti­mien vä­lit­tä­mi­nä seu­ra­pu­hei­ta. Tuol­la on myy­mä­lä, jos­ta saa kai­ken tar­peel­li­sen ja jopa enem­män­kin. Vai kuin­ka tar­peel­li­sia ovat jää­te­löt tai kark­ki­pus­sit? Meil­le ma­ke­an ys­tä­vil­le ne ovat Su­vi­seu­rois­sa tar­peel­li­sia, vai mitä te lap­set olet­te miel­tä?

Ken­täl­lä kul­jim­me Lut­he­rin­väy­lää, jon­ka poik­ki me­nee Suo­men­pol­ku. Nämä ni­met muis­tut­ta­vat mei­tä juh­la­vuo­sis­ta, joi­ta saam­me tänä vuon­na viet­tää.

Toi­vom­me, et­tä mah­dol­li­sim­man moni teis­tä pää­si­si mei­dän vie­raak­sem­me ja kuun­te­le­maan, kun py­hän Raa­ma­tun kir­joi­tuk­sia se­li­te­tään. Su­vi­seu­rat jär­jes­te­tään Po­ris­sa pe­rin­tei­sen oh­jel­man mu­kai­ses­ti. Mei­dän pyyn­töm­me ja ru­kouk­sem­me on ol­lut se, et­tä evan­ke­liu­min sa­no­ma ta­voit­tai­si kut­su­va­na mah­dol­li­sim­man mo­nen ja sai­si roh­kais­ta us­ko­maan.

Olem­me pyr­ki­neet jär­jes­tä­mään seu­ra­o­lo­suh­teet niil­lä tai­doil­la, joi­ta meil­lä on ol­lut käy­tet­tä­vis­säm­me. Ta­voit­teem­me on ol­lut jär­jes­tää ta­val­li­set ja tur­val­li­set Su­vi­seu­rat. Pyyn­töm­me on ol­lut, et­tä Ju­ma­la siu­nai­si ja var­je­li­si tämä mit­ta­van hank­keen.

Jos Ju­ma­la suo, ko­koon­num­me koh­ta Su­vi­seu­roi­hin Po­riin ja saam­me yh­des­sä lau­laa kuin sa­ta­kie­li – mo­nin sa­noin ja sä­vel­min. Me odo­tam­me tei­tä myös sen vuok­si, kos­ka ha­lu­am­me ja­kaa sen ilon, mitä me olem­me ko­ke­neet jo täs­sä val­mis­te­lu­vai­hees­sa. Me jär­jes­tä­jät olem­me hy­vin laa­jal­ta alu­eel­ta, useis­ta kau­pun­geis­ta ja maa­kun­nis­ta. Olem­me saa­neet tu­tus­tua toi­nen toi­siim­me. Olem­me ko­ke­neet, mi­ten sa­mal­la ta­val­la us­ko­vien rak­kaus on an­ta­nut voi­mia su­vi­seu­ra­työ­hön.

Ter­ve­tu­loa Su­vi­seu­roi­hin Po­riin, me odo­tam­me tei­tä! Tai­vaan Isän siu­naus ol­koon tei­dän mu­ka­nan­ne su­vi­seu­ra­mat­ka­suun­ni­tel­mis­sa ja mat­kal­la. To­te­an tä­hän lop­puun, ku­ten eräs Po­rin kau­pun­gin edus­ta­ja vi­ra­no­mais­ta­paa­mi­ses­sa to­te­si: ”Näh­dään Su­vi­seu­rois­sa!”

Ar­vo Räi­sä­lä

Pää­toi­mi­kun­nan va­ra­pu­heen­joh­ta­ja