JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ilo on aurinko, joka lämmittää

14.3.2017 7.12

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170314071200

Näi­nä päi­vi­nä olen ilol­la huo­man­nut, et­tä aa­mui­sin pi­meys ei ole ihan niin lä­pi­pää­se­mä­tön­tä kuin ai­kai­sem­min, ja il­las­ta­kin päi­vä on pi­den­ty­nyt hui­mas­ti! Ke­vät­tal­ven au­rin­ko tuo iha­nan, kai­va­tun va­lon näi­hin päi­viin. Tuo valo kir­kas­taa pait­si päi­vät, myös mie­len.

Au­rin­ko läm­mit­tää, se he­rät­tää tal­ven ai­ka­na lä­hes tal­viu­neen vai­pu­neen ih­mi­sen puu­has­te­le­maan, pyyh­ki­mään au­rin­gos­sa nä­ky­viä pö­ly­jä ja is­tut­ta­maan sie­me­niä, kas­vat­ta­maan iloa por­ras­pie­leen tai kas­vi­maal­le. Olen huo­man­nut, et­tä ke­vät­tal­ven au­rin­ko saa ai­kaan pulp­pu­a­vaa in­nos­tus­ta, pie­niä ja suu­ria ko­din kun­nos­tus- ja si­sus­tu­si­de­oi­ta, ja oi­kein kirk­kaal­la pais­teel­la mie­li mat­kaa jo koh­ti ke­sää.

Jos­kus voi ol­la ti­lan­tei­ta, jol­loin elä­mään ei tun­nu löy­ty­vän ke­vään va­loa ja iloa. Voi ol­la su­rua, sai­raut­ta, me­ne­tyk­siä. Voi ol­la ta­lou­del­lis­ta huol­ta, työ­pai­nei­ta, tai työt­tö­myyt­tä. Ilo voi ka­do­ta yk­si­näi­syy­den tai epä­on­nis­tu­mis­ten al­le. Pit­kät ja pi­me­ät syk­syt ja tal­vet seu­raa­vat toi­si­aan ja täyt­tä­vät mie­len. Olo voi ol­la niin ras­kas, et­tei ky­ke­ne edes ot­ta­maan vas­taan läm­mit­tä­vik­si tar­koi­tet­tu­ja sa­no­ja tai elei­tä. Il­man iloa elä­mäs­tä on vai­ke­aa löy­tää päi­vien suun­taa, oman elä­män mer­ki­tys­tä ja näh­dä it­sen­sä ai­nut­laa­tui­suut­ta ja tär­keyt­tä.

Ku­kaan ei sel­viä yk­sin. Ei var­sin­kaan sil­loin, kun elä­mä uu­vut­taa. Toi­si­naan tar­vi­taan am­mat­ti­lais­ten apua. Jo­kai­nen meis­tä voi kui­ten­kin ol­la tuo­mas­sa iloa omaan ja tois­tem­me ar­keen. Ilo löy­tyy usein pie­nis­tä asi­ois­ta.

Olen ko­ke­nut, et­tä ilo on verk­kai­ses­sa kah­vi­het­kes­sä sun­nun­tai­aa­mu­na, kii­reet­tö­myy­des­sä, per­heen iloi­ses­sa pu­heen­so­ri­nas­sa tai omas­sa rau­has­sa. Iloa voi ol­la myös kii­rei­ses­sä ar­jen juok­sus­sa, ener­gi­as­sa ja pär­jää­mi­ses­sä. Se voi löy­tyä pie­nen ih­mi­sen hy­mys­tä ja peh­moi­sis­ta pos­kis­ta. Ilo kup­lii, kun saa up­pou­tua oman har­ras­tuk­sen pa­riin. Ilo voi löy­tyä puh­taan pyy­kin tuok­sus­ta, suk­laa­lei­vok­ses­ta kes­ken kii­rei­sen työ­päi­vän tai hy­väs­tä kir­jas­ta. Ilo voi tul­la ko­tiin vä­rik­käis­sä tulp­paa­neis­sa, mie­li­mu­sii­kis­sa ja ys­tä­vän ha­lauk­ses­sa. Ilon voi löy­tää reip­paal­ta kä­ve­ly­len­kil­tä, sii­vo­tun ko­din ih­met­te­lys­tä tai päi­vä­u­nil­ta.

Ja ilo voi ol­la ko­me­as­sa ken­kä­ri­vis­tös­sä omas­sa etei­ses­sä, mo­nen ko­koi­sis­sa pai­dois­sa pyyk­ki­na­rul­la, ja jos­kus jopa ää­ri­ään myö­ten täyn­nä ole­vas­sa tis­ki­pöy­däs­sä. Ilo voi löy­tyä opis­ke­lun kes­kel­lä ta­pah­tu­vas­ta oi­val­luk­ses­ta, se voi löy­tyä on­nis­tu­mi­ses­ta työs­sä tai yl­lät­tä­väs­tä koh­taa­mi­ses­ta ar­ki­sel­la kaup­pa­reis­sul­la.

On tär­ke­ää vah­vis­taa iloa. Ilos­ta saa voi­maa, se vah­vis­taa ky­kyä naut­tia elä­mäs­tä it­ses­sään ja ym­pä­ril­lään. On tär­ke­ää pi­tää huo­li it­ses­tään ja lä­hei­sis­tään et­tei­vät ar­jen kuor­mat ja elä­män tal­vi­set pu­hu­rit vie iloa mu­ka­naan.

Iloa voi ja­kaa. Ys­tä­väl­li­set sa­nat ovat kuin ke­vään valo, hymy kuin au­rin­ko ja ra­kas­ta­va aja­tus läm­pöä tal­ven kyl­met­tä­mäl­le mie­lel­le.

HannaKalliokoski
Olen meren äärellä syntynyt ja kasvanut, elämän yllätyksellisiä polkuja yli 40 vuotta kulkenut ison perheen äiti. Tähän saakka olen tehnyt arkityötä pääosin kotona, nyt uusi elämänvaihe on vienyt opiskelujen pariin. Minulle ovat tärkeitä hetket, tunnelmat, niiden tallettaminen ja jakaminen. Haluaisin kirjoittaa arjesta, juhlastakin, elämän ilosta ja valosta ja siitä, että kaikki järjestyy, aina. Palautetta teksteistäni voi laittaa osoitteeseen hanna.kalliokoski@gmail.com.