Mi­le­na Määt­tä-Lah­ti­nen

Keu­ruu

Kuu­det­ta ker­taa Keu­ruul­la jär­jes­tet­tä­vät Jäm­sän opis­to­seu­rat avat­tiin per­jan­tai­aa­mun ava­jai­sis­sa.

Juh­lal­li­nen kuu­lu­tus ker­too, et­tä Jäm­sän vuo­den 2024 opis­to­seu­rat ava­taan. Niin ikään juh­la­vas­ti tu­lee seu­ra­tun­nus esiin pu­hu­jan­ko­rok­kees­ta: nel­jä va­ne­ria on ase­tet­tu ris­tin muo­toon, ja nii­hin on lei­kat­tu sa­nat: “Aut­ta­koon rak­kaus tei­tä tu­le­maan toi­meen kes­ke­nän­ne” (Ef. 4:2).

Jäm­sän opis­ton joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Il­ma­ri Kor­ho­nen aloit­taa ru­kouk­sel­la.

– Tääl­lä kau­niin kes­ki­suo­ma­lai­sen luon­non ää­rel­lä saam­me ol­la niin ajal­li­ses­ti kuin hen­gel­li­ses­ti veh­rei­den niit­ty­jen ja vir­voit­ta­vien ve­sien ää­rel­lä, Kor­ho­nen ku­vai­lee.

Kor­ho­nen pyy­tää seu­ra­siu­naus­ta al­ka­vil­le seu­roil­le ja toi­vot­taa kaik­ki ter­ve­tul­leik­si opis­to­seu­roi­hin.

Avaus­sa­noi­na toi­mii Psal­min 139 kak­si vii­meis­tä ja­et­ta, jot­ka al­ka­vat tu­tus­ti: “Tut­ki mi­nut, Ju­ma­la, kat­so sy­dä­mee­ni.”

– Me olem­me ai­na Ju­ma­lan kas­vo­jen edes­sä. Me voim­me ih­mi­sil­tä sa­la­ta asi­oi­ta, mut­ta Ju­ma­lal­ta em­me voi sa­la­ta. Se voi py­säyt­tää, mut­ta ei­kö se ole sit­ten­kin tur­val­li­nen asia?

Ajan­koh­tai­sia tee­mo­ja

Kor­ho­nen ker­too opis­ton ajan­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta.

– Ku­lu­nut tal­vi oli kol­mas laa­jen­ne­tun pe­ru­so­pe­tuk­sen vuo­si, joka tar­koit­taa, et­tä opis­tos­sa on mah­dol­lis­ta suo­rit­taa op­pi­vel­vol­li­suut­ta pe­rus­kou­lun jäl­keen.

Kor­ho­nen iloit­see sii­tä, et­tä luot­ta­mus opis­to­työ­hön on vah­vaa, ja ope­tus saa edel­leen pe­rus­tua kris­til­li­sel­le ar­vo­poh­jal­le.

Mah­dol­li­sel­la nel­jän­nen opis­ton pe­rus­ta­mi­sel­la sekä li­sä­paik­ko­jen ha­ke­mi­sel­la ny­kyi­siin opis­toi­hin py­ri­tään vas­taa­maan myös huo­leen sii­tä, et­tä mo­net opis­toon ha­ke­vat nuo­ret ei­vät sin­ne täl­lä het­kel­lä pää­se.

Lo­puk­si Kor­ho­nen pu­huu Raa­ma­tun ar­vo­val­lan pol­ke­mi­ses­ta. Ih­mi­nen mie­lel­lään tul­kit­see Raa­mat­tua niin, et­tei tar­vit­si­si luo­pua syn­nis­tä.

– Me em­me voi ajan pai­nei­den kes­kel­lä Ju­ma­lan sa­naa muut­taa. Tämä iki­ai­ko­jen tie on kai­ta ja ka­pea, ei­kä meil­lä ole oi­keut­ta le­ven­tää ei­kä ka­ven­taa tätä tie­tä. Tämä on se tie, mikä vie kun­ni­an tai­vaa­seen.

Yk­sin­ker­tai­nen pa­ran­nus­saar­na

Seu­ra­pu­heen pi­tää Mat­ti Heik­ki­nen Ruot­sis­ta. Kim­mo Juu­jär­vi tulk­kaa ruot­sik­si.

Teks­ti­koh­ta on toi­sen Ku­nin­gas­ten kir­jan vii­den­nen lu­vun alus­ta. Teks­ti ker­too Syy­ri­an so­ta­pääl­lik­kö Naa­ma­nis­ta, joka kär­sii spi­taa­li­sai­rau­des­ta.

– Tämä ker­to­mus on kir­joi­tet­tu Raa­mat­tuun sen vuok­si, et­tä tämä pi­tää si­säl­län­sä hen­gel­li­sen ku­van sii­tä, mi­ten ih­mi­nen löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan, Heik­ki­nen va­lot­taa.

Raa­ma­tus­sa spi­taa­li­tau­ti on kuva syn­nis­tä. So­ta­pääl­lik­kö kai­paa apua sai­rau­teen­sa, mut­ta hän pi­tää hul­lu­na pro­feet­ta Eli­san neu­voa sii­tä, et­tä hä­nen pi­täi­si seit­se­män ker­taa pe­sey­tyä Jor­da­nis­sa.

– Mil­tä tämä meil­le kuu­los­taa? Mo­net mie­lel­lään ot­tai­si­vat syn­nin­pääs­tön, mut­ta aja­tel­laan, et­tä voi­ko se ol­la niin yk­sin­ker­tai­nen asia, et­tä joku ta­val­li­nen ih­mi­nen vain saar­naa syn­nin­pääs­tön Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Mut­ta ni­me­no­maan näin on Ju­ma­lan ar­mo­jär­jes­tys, ei mi­ten­kään muu­ten.

Lo­pul­ta Naa­man­kin nöyr­tyy, läh­tee Jor­dan-vir­ral­le, pe­sey­tyy siel­lä ja pa­ran­tuu. Hä­nel­le tu­lee Ju­ma­lan val­ta­kun­ta rak­kaak­si.

Heik­ki­nen muis­tut­taa, et­tä näin voi ta­pah­tua tä­nä­kin päi­vä­nä.

Jäm­sän opis­to­seu­ro­jen oh­jel­man sekä muu­ta tie­toa seu­rois­ta löy­dät opis­to­seu­ro­jen net­ti­si­vuil­ta.