Tämä on ker­to­mus yh­den vii­kon­lo­pun lo­mas­ta. Sa­mal­la se on myös ker­to­mus rak­kau­des­ta, per­hees­tä ja ai­kuis­ten las­ten osoit­ta­mas­ta huo­maa­vai­suu­des­ta.

Joil­le­kin vii­kon­lop­pu­lo­ma voi ol­la ai­ka ta­val­li­nen asia, mut­ta ruuh­ka­vuo­sien kes­kel­lä elä­vät ym­mär­tä­vät, mi­ten iso asia se oi­ke­as­ti voi ol­la! Yk­si vii­kon­lop­pu pois ko­toa on oi­ke­as­taan ai­ka iso ope­raa­tio. En­sin pi­tää suun­ni­tel­la ja va­ra­ta va­ro­ja. Sit­ten pi­tää jär­jes­tää las­ten­hoi­to ja val­mis­tel­la ko­tia hoi­ta­jaa var­ten. Las­ten­hoi­don jär­jes­tä­mi­nen on iso asia var­sin­kin, jos ei ole lä­hel­lä mum­mo­laa tai muu­ta paik­kaa, mi­hin ras­kii vie­dä pie­niä lap­sia kah­dek­si yök­si. Näis­tä syis­tä oli ku­lu­nut pit­kä ai­ka, kun vii­mek­si olim­me ol­leet kah­des­taan vii­kon­lo­pun lo­ma­mat­kal­la.

Kaik­ki al­koi jou­lu­aat­to­na, kun koko per­he oli yh­des­sä au­kai­se­mas­sa lah­jo­ja. Tun­nel­ma sil­loin on kor­keim­mil­laan, kun lap­set kil­ju­vat on­nes­ta uu­sis­ta lah­jois­ta. Me van­hem­mat saam­me iloa ken­ties eni­ten mui­den eli las­ten ilos­ta. Kun lah­jat oli­vat avat­tu ja ti­lan­ne vä­hän rau­hoit­tu­nut, van­hin lap­sis­ta pyy­si mei­tä kuun­te­le­maan. Hän ker­toi, et­tä tänä jou­lu­na ai­kui­set lap­set oli­vat päät­tä­neet os­taa meil­le ai­neet­to­man lah­jan eli vii­kon­lop­pu­lo­man kyl­py­läs­sä Poh­jois-Kar­ja­las­sa. Li­säk­si he lu­pa­si­vat huo­leh­tia lap­sis­ta ko­to­na!

Olin niin on­nel­li­nen täs­tä lah­jas­ta ja hei­dän huo­maa­vai­suu­des­taan, et­tä mei­na­si tul­la tip­pa lins­siin. Aloim­me vä­lit­tö­mäs­ti naut­tia sii­tä lah­jas­ta, kun tut­kim­me ky­seis­tä lo­ma­koh­det­ta ja ajat­te­lim­me, kuin­ka mu­ka­vaa se tu­lee ole­maan.

Kuu­kau­den pääs­tä läh­dim­me aja­maan per­jan­tai-il­ta­päi­väl­lä itään päin koh­ti Nur­mek­sen kau­pun­kia. Siel­lä si­jait­see Bom­ba-ni­mi­nen kyl­py­lä. Se on saa­nut al­kun­sa Kar­ja­lan evak­ko­jen kult­tuu­ri­se­na kes­kuk­se­na. Mat­kaa oli koh­tuu pal­jon, kol­me­sa­taa ki­lo­met­riä, mut­ta hy­väl­lä ke­lil­lä ja hy­väs­sä seu­ras­sa mat­ka tait­tui mu­ka­vas­ti. Ma­joi­tuim­me hir­si­seen ri­vi­ta­lo­a­sun­toon, joka oli ra­ken­net­tu kar­ja­lai­seen ra­ken­nus­tyy­liin.

Aa­mul­la oli hyvä aa­mu­pa­la, jos­sa tar­jot­tiin myös kar­ja­lais­hen­ki­siä ruo­kia. Eri­tyi­ses­ti jäi mie­leen sa­vu­muik­ku­tah­na. Päi­väl­lä kä­vim­me kyl­py­läs­sä, jos­sa oli usei­ta eri sau­no­ja, po­re­al­tai­ta ja ui­ma-al­las. Oli mu­ka­vaa naut­tia näis­tä il­man kii­ret­tä. Näis­sä het­kis­sä huo­maa, mi­ten ar­vo­kas­ta on ai­van ta­val­li­nen rau­ha ja hil­jai­suus. Ei tar­vit­se suo­rit­taa mi­tään ei­kä pal­vel­la toi­sia. Il­lal­la kä­vim­me Nur­mek­ses­sa syö­mäs­sä.

Sun­nun­tai­na oli­kin jo ko­tiin ajo hy­vin le­vän­neel­lä ja hy­väl­lä mie­lel­lä. Os­tim­me tu­li­ai­sik­si lap­sil­le tai­ku­ri­nil­ma­pal­lo­ja ja lim­sa­tölk­ke­jä. Voi sitä las­ten rie­mua, kun tu­lim­me il­lal­la ko­tiin! Lo­man ai­ka­na pi­dim­me yh­teyt­tä per­hee­seen ja lä­he­tim­me ku­via mat­kas­ta. Näin lap­set sai­vat omal­la ta­val­laan naut­tia van­hem­pien lo­mas­ta.

Työ ja vas­tuun­kan­ta­mi­nen ovat meil­le tär­kei­tä ar­vo­ja ja myös Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­sia asi­oi­ta. Mut­ta Raa­mat­tu ker­too myös tar­pees­ta le­vä­tä. Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa Ju­ma­la le­pää, kun oli luo­nut maa­il­man ja ih­mi­sen. Uu­des­sa tes­ta­men­tis­sa Jee­sus ve­täy­tyy rau­haan. Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­sa (6:13) lu­kee: "- Hän sa­noi heil­le: 'Läh­te­kää mu­kaa­ni jo­hon­kin yk­si­näi­seen paik­kaan, niin saat­te vä­hän le­väh­tää.'"

Ai­em­min, avi­o­liit­tom­me en­sim­mäis­ten vuo­sien ai­ka­na, kä­vim­me ai­na­kin ker­ran vuo­des­sa ho­tel­lis­sa tai muus­sa vas­taa­vas­sa kah­des­taan. Se oli jo­ten­kin hel­pom­paa sil­loin, kun oli vä­hem­män huo­lia ja vas­tui­ta ko­to­na ja vir­taa­kin ja va­ro­ja oli enem­män. Täs­sä vai­hees­sa, kun täl­lai­set lo­ma­mat­ko­ja ovat jää­neet vä­hem­mäl­le, ne ovat si­tä­kin ar­vok­kaam­pia. Ne yh­dis­tä­vät mei­tä van­hem­pia, ja koko per­he saa naut­tia sii­tä, kun van­hem­mil­la on hyvä ol­la. Kii­tok­sia ai­kui­sil­le lap­sil­le täs­tä lah­jas­ta!