Ari Korhonen
Oliver Sivula vihittiin papiksi Kuopiossa 9. toukokuuta. Päätös hakeutua papin työhön kypsyi pikkuhiljaa.
– En minä tätä nuorena halunnut. Ajatus teologian opinnoista vaati kypsyttelyä ja perusteellisen pohdinnan, Sivula muistelee.
Hän kävi mielessään läpi monia ammatteja, mutta vaihtoehdot karsiutuivat yksi toisensa jälkeen pois. Varusmiespalveluksen aika oli käännekohta, jolloin Sivulan mielessä kypsyi päätös hakeutua teologiseen tiedekuntaan.
– Tuntui, etten minä muuallekaan sovi. Päätös oli lopulta helpotus. Tiesin, että nyt minä olen oikeassa paikassa, ja se tunne on pitänyt. Kasvaminen teologin identiteettiin tapahtui teologian opintojeni aikana.
Sivula aloittaa papin työt Kallaveden seurankunnassa puolen vuoden määräaikaisessa työsuhteessa. Työuransa alussa tuore pappi toivoo saavansa monipuolisesti kokemusta seurakunnassa. Myös vankila- ja sairaalatyö olisivat kiinnostavia toimintaympäristöjä.
– Siellä ollaan kysymysten äärellä. Näissä tilanteissa voi kehittyä todellisia ja syvällisiä keskusteluja, joissa kaikki turha on riisuttu pois.
Kansankirkossamme eletään murrosten aikaa. Kirkon sisällä osittain hyväksytään ja joidenkin taholta ollaan valmiita myös siunaamaan Jumalan sanan vastaista elämää. Opillisia näkemyseroja on kuitenkin ollut kauan, eivätkä ne ole estäneet toimimasta kirkon pappeina. Sivula suhtautuukin luottamuksella mahdollisuuksiinsa toimia kirkossa niin kauan, kuin tehtäviä saa hoitaa oman Raamattuun pohjautuvan uskonsa mukaisesti.
Tämä juttu on tiivistelmä. Lue Päivämiehen paperi- tai digilehdestä, mitä Sivula toteaa nöyryydestä, rohkeudesta ja Jumalan siunauksesta.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys