Asta Jaakkola
Ranua
Opiston kurssit antavat harrastuksiin uutta intoa ja oppia, opettavat yhdessä toimimista, tuovat uusia ystäviä ja vahvistavat uskossa.
Keppihevosen harja hulmuaa, kun se laukkaa ja pukittelee Ranuan opiston aulassa. Piano soi vieressä. Luokkakäytävältä kuuluu huilujen ja viulujen korkeita säveliä ja sellon matalaa sointia. Vaeltajat – yhdeksän poikaa ja seitsemän tyttöä – ovat rinkkoineen jo Saariselän maisemissa Sarajärven sisarusten, Iitan ja Kasperin, johdolla.
Heinäkuun lopussa, heti Ranuan kristillisen kansanopiston kesäseurojen jälkeisenä maanantaina opistolla alkaa kolme lyhytkurssia: 3-päiväinen keppihevoskurssi ja 4-päiväiset vaelluskurssi ja musiikkikurssi.
Ystävällisyyttä, yhteistyötaitoja ja kärsivällisyyttä
Kepparikurssille osallistuu 26 reipasta ratsastajaa, 27 erinäköistä ja -rotuista keppihevosta, kaksi opettajaa sekä neljä isosta. Opettajina ovat Inka Luukkonen ja Tuulia Paaso-Rantala.
Maanantaina hevosille rakennetaan tallipaikat, tiistaina vuorossa on maastoratsastusta metsässä ja esteitä opiston pihassa. Keskiviikkona järjestetään salissa estekisat.
Kurssilla tutustutaan leikinomaisesti hevosen hoitoon ja kouluratsastuksen kuvioihin ja opetellaan empatiaa eläintä kohtaan. Hieno- ja karkeamotoriikka sekä mielikuvitus karttuvat.
Tallisäännöt kehottavat huomioimaan ystävällisesti toisen ratsastajan ja ratsukon. Toisia auttaessa sosiaaliset ja yhteistyötaidot kehittyvät. Kisatessa oppii jännityksen hallintaa ja kärsivällisyyttä. Yhteisestä tallista huolehtiessa vastuullisuus kasvaa ja saa uusia ystäviä.
Tiivis kurssiohjelma
Musiikkikurssilla on 48 eri soittimien 7–70-vuotiasta harrastajaa, viisi opettajaa ja seitsemän isosta. Soittajilla on mukanaan omat soittimensa pianoa lukuun ottamatta: sellot, viulut, alttoviulut, huilut, oboet, klarinetit ja käyrätorvi.
Kaisa-Mari Pulkkanen opettaa pianisteja, Anna Rainio ja Laura Pietiläinen viulisteja, Tiinaliisa Typpö sellistejä ja Sonja Turtinen huilun ja muiden puhaltimien soittoa. Kurssiäitinä on Lea Linna, joka huolehtii pienimmistä kurssilaisista, että he muistavat mennä syömään ja nukkumaan. Keittiöllä on emäntien apuna nuoria kurssiavustajia; saamme sieltä viidesti päivässä syötävää ja juotavaa.
Musiikkikurssin ohjelma on tiivis: aamuhartauden jälkeen on jokaiselle soittajalle oman soittimensa yksityistunteja, musiikin teoriaa sekä kuoro ja orkesteri, joihin osallistuvat kaikki kurssilaiset. Muuna aikana on omaehtoista harjoittelua. Kahvimatineoissa saa soittaa säestettynä osaamansa kappaleen aulan yleisölle.
"Ei ole ollut tylsiä hetkiä"
Kuoron harjoittelu aloitetaan Sonja Turtisen johdolla oman äänialan etsimisellä. Ääntä avataan hartioiden ja poskien rentoutuksella sekä "ai-ai-ai"- ja "öi-öi-öi"-harjoitteilla. Stemmoja harjoitellaan erikseen ja lopuksi lauletaan 2–3-äänisenä kuorona. Kun taas päivä luo kultiansa, Lapsen tie on aamun tie ja Nyt kohti taivasta katselen tulevat eri äänissä laulettuinakin tutuiksi ja kajahtavat komeasti päätösmatineassa.
Anna Rainio on monistanut orkesteria varten eri soittimille sopivat stemmat. Harjoittelu aloitetaan soittimien virityksellä, omien orkesteripaikkojen etsimisellä ja oman soitinryhmän stemman läpikäynnillä. Lopuksi soitetaan yhteen melkein "prima vista", ensinäkemältä suoraan nuotista. Henry Purcellin Menuetti ja Chaconne saadaan soimaan mallikelpoisesti, ja ne soitetaankin päätösmatineassa.
Toista kertaa kurssilla oleva 8-vuotias viulua soittava Lilian Turtinen kertoo saaneensa kurssin aikana uusia kavereita.
– Parasta on ollut viulutunneilla, kun on saanut soittaa viulua. Ei ole ollut tylsiä hetkiä.
Neljättä kertaa mukana oleva 10-vuotiaan alttoviulisti Oliver Typön mielestä parasta on ollut soittaminen, leikkiminen ja uudet kaverit – melkeinpä kaikki.
– Tylsää ollut nukkumaan meno, hän toteaa.
Monenlaista iloa ja hyötyä
Musiikkikurssin opettajat kertovat, että kurssin ilmapiiri on ollut ihana ja vapautunut. Tiinaliisa Typön mukaan kurssin tavoitteena on, että jokainen kurssilainen saisi matkaansa jotain pientä jippoa soittotaitonsa edistymiseen omalla tasollaan. Sonja Turtinen toivoo, että musisoimisen ilo yhdessä laulaen ja soittaen innostaisi ja nuoret saisivat uutta potkua tulevaan lukuvuoteen.
Kaisa-Mari Pulkkasesta on tärkeää, että uskovaiset soittavat nuoret tapaavat toisiaan ja saavat jakaa innostustaan toistensa kanssa. Laura Pietiläinen kokee, että näkökulman vaihdos eri opettajan ohjauksessa ja vertaisoppiminen piristävät musiikkiharrastusta.
Anna Rainiota ilahduttaa, kun pienet soittajat pääsevät kurssilla mukaan isoon orkesteriin.
– Se lisää harjoitteluun motivaatiota.
Keskiviikkoiltana on yhteisen ohjelman vuoro. Saamme nauraa vatsat kippurassa sketseille sekä kuunnella eri soittimien taitavaa soitantaa kuin konserteissa ikään.
Tiiviit kurssipäivät vaativat illasta veronsa, ja unta riittäisi pitkään vielä aamullakin. Yksi parhaista kurssipäivien anneista on isosten asuinsoluissa moniäänisenä laulama iltalaulu. Laulu ja se, että vieläkin saa uskoa, herkistää kyyneliin.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys