JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Määttälän Rauhanyhdistys täytti 80 ja toimitalo 100 vuotta

Uutiset
27.4.2026 11.20

Juttua muokattu:

27.4. 11:15
2026042711154920260427112000
Määttälän Rauhanyhdistyksen seurasali Kuusamossa täyttyi juhlaväestä 19. huhtikuuta.

Määttälän Rauhanyhdistyksen seurasali Kuusamossa täyttyi juhlaväestä 19. huhtikuuta.

Timo Hentilä

Määttälän Rauhanyhdistyksen seurasali Kuusamossa täyttyi juhlaväestä 19. huhtikuuta.

Määttälän Rauhanyhdistyksen seurasali Kuusamossa täyttyi juhlaväestä 19. huhtikuuta.

Timo Hentilä

Ee­va Määt­tä

Määt­tä­län­vaa­ra, Kuu­sa­mo

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen his­to­ri­aan kuu­luu voi­mak­kai­ta he­rä­tyk­sen ai­ko­ja. Seu­ra­huo­ne val­mis­tui yh­tei­sen pon­nis­tuk­sen tu­lok­se­na.

Määt­tä­län Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen väki ko­koon­tui 19. huh­ti­kuu­ta juh­lis­ta­maan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen 80- ja toi­mi­ta­lon 100-vuo­tis­ta tai­val­ta. Rau­ha­nyh­dis­tys pe­rus­tet­tiin so­tien jäl­keen vuon­na 1946.

Yk­si eri­tyi­sen mie­leen­pai­nu­va vai­he oli vuon­na 1985, jol­loin ky­läl­lä vie­tet­tiin Su­vi­seu­ro­ja. Seu­ro­jen kut­su­va evan­ke­liu­mi kai­kui tun­nus­lau­seen ”Seu­rat­kaat mi­nua” joh­dol­la voi­mak­kaa­na ky­län kes­kel­lä. Su­vi­seu­ro­jen juh­la­port­ti sei­soo yhä seu­ra­huo­neen pi­has­sa muis­tut­ta­en mer­kit­tä­väs­tä yh­tei­ses­tä juh­las­ta.

Ny­ky­ään rau­ha­nyh­dis­tyk­ses­sä näh­dään run­sas las­ten ja nuor­ten jouk­ko. He ovat van­ho­jen ilo ja sa­mal­la tu­le­vai­suu­den toi­vo. Ku­ten men­neet su­ku­pol­vet ai­ka­naan, myös nyt van­hem­mat saa­vat ol­la nuor­ten tu­ke­na ja kul­kea hei­dän rin­nal­laan.

Yhä on lupa us­koa

Jor­ma Vuor­ma pu­hui ta­pah­tu­man seu­ra­pu­hees­sa Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta (Joh. 10:14–16).

– Pai­men tun­tee oman­sa ja hä­nen oman­sa tun­te­vat hä­nen ää­nen­sä.

Vuor­ma to­te­si, et­tä on työn ai­ka.

– Ju­ma­la kut­suu tuh­laa­ja­lap­sen osaan jou­tu­nei­ta ta­kai­sin omaan lam­mas­huo­nee­seen­sa. Vie­lä­kin on lupa us­koa omat syn­nit an­teek­si.

Pu­hu­ja ker­ta­si Psal­min 84 sa­no­ja: "Kuin­ka iha­nat ovat si­nun asuin­si­jas, Her­ra Ze­ba­ot! Mi­nun sie­lu­ni ikä­vöit­see ja ha­la­jaa Her­ran esi­kar­ta­noi­hin: mi­nun ruu­mii­ni ja sie­lu­ni iloit­see elä­väs­sä Ju­ma­las­sa. Sil­lä lin­tu on huo­neen löy­tä­nyt, ja pääs­ky­nen pe­sän­sä, jo­hon­ka he poi­kan­sa las­ke­vat." (Ps. 84:2–4.)

Aa­mu­täh­ti tuik­ki ky­lä­kul­mal­la

Tais­to Määt­tä esit­te­li juh­las­sa Han­nes Mää­tän 30 vuot­ta sit­ten ko­ko­a­man his­to­rii­kin poh­jal­ta Määt­tä­län Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen mer­kit­tä­viä ta­pah­tu­mia.

En­sim­mäi­nen tun­net­tu us­ko­vai­nen ky­lä­kul­mal­la oli Ee­va So­fia Nie­me­lä (o.s. Kä­ke­lä). Hän oli syn­ty­nyt vuon­na 1845, tiet­tä­väs­ti Ta­va­jär­vel­lä. Nuo­ruus­vuo­si­naan hän läh­ti kul­ke­maan Vuo­tun­gin kaut­ta ja aset­tui lo­pul­ta Sui­nin­gin ran­nal­le.

Pa­ran­nuk­sen ar­mon Nie­me­lä sai vuon­na 1863, jos­ta al­koi pit­kä va­el­lus us­kos­sa. Hä­nen kuol­tu­aan Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­den muis­to­kir­joi­tuk­ses­sa to­det­tiin, et­tä hän oli ol­lut ”aa­mu­täh­ti” täl­lä ky­lä­kul­mal­la. Ni­mi­tys ku­vas­taa mer­ki­tys­tä, joka hä­nel­lä oli seu­dun hen­gel­li­ses­sä elä­mäs­sä.

Seu­ra­huo­ne elää ajas­sa

Vii­me vuo­si­sa­dan alus­sa seu­rois­sa al­koi käy­dä vä­keä suu­rin jou­koin, myös epä­us­koi­sia kuu­li­joi­ta. Ky­län pir­tit kä­vi­vät ah­taik­si ja syn­tyi aja­tus oman seu­ra­huo­neen ra­ken­ta­mi­ses­ta.

Hank­keen kes­kei­se­nä puu­ha­mie­he­nä toi­mi Juho Kyl­lö­nen van­hem­pi, joka kan­toi vas­tuu­ta niin käy­tän­nön jär­jes­te­lyis­tä kuin va­rain­han­kin­nas­ta­kin. Ra­ken­nus­puut saa­tiin lah­joi­tuk­se­na Heik­ki­län ky­län loh­kol­ta, mikä oli mer­kit­tä­vä tuki hank­keen al­ku­vai­hees­sa.

Sal­vos­työs­tä vas­ta­si­vat tai­ta­vat kir­ves­mie­het Vil­le Il­mo­la ja Jan­ne Au­vi­nen. Ra­ken­nus nou­si suu­rel­ta osin tal­koo­työ­nä ja val­mis­tui vuon­na 1926.

Suur­ten he­rä­tys­ten ai­koi­na seu­ra­huo­ne on use­aan ot­tee­seen käy­nyt ah­taak­si. Ra­ken­nus­ta on­kin vuo­sien var­rel­la laa­jen­net­tu ja kun­nos­tet­tu use­as­ti. Mer­kit­tä­vä pe­rus­kor­jaus teh­tiin 1980-lu­vun alus­sa, jol­loin ra­ken­net­tiin laa­jen­nu­so­sa ja sali re­mon­toi­tiin pe­rus­teel­li­ses­ti. Sa­mal­la pu­hu­jan­pönt­tö siir­ret­tiin ny­kyi­sel­le pai­kal­leen.

Sen jäl­keen kiin­teis­töön on teh­ty usei­ta pie­nem­piä re­mont­te­ja. Näin seu­ra­huo­ne elää edel­leen ajas­sa, säi­lyt­tä­en his­to­ri­an­sa ja paik­kan­sa ky­läyh­tei­sön hen­gel­li­se­nä ko­koon­tu­mis­paik­ka­na.

Lue täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä ku­vaus poik­keuk­sel­li­ses­ta he­rä­tyk­sen ajas­ta vuon­na 1936.

27.4.2026

Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa, riemuitkaa, maan asukkaat! Laulakaa hänen nimensä kunniaa, kiittäkää ja ylistäkää häntä. Ps. 66:1–2

Viikon kysymys