JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Viimeisen päivän tietää vain Jumala

Sana sunnuntaiksi
19.11.2023 7.00

Juttua muokattu:

16.11. 13:49
2023111613493420231119070000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Juk­ka Liuk­ko­nen

Us­kos­sa val­vo­mi­nen ei ole pa­ko­no­mais­ta puur­ta­mis­ta, vaan en­nen kaik­kea tur­val­lis­ta luot­ta­mis­ta Ju­ma­lan lu­pauk­siin ja joh­da­tuk­seen.

Ope­tus­lap­set Pie­ta­ri, Jaa­kob, Jo­han­nes ja And­re­as sekä Jee­sus ovat is­tu­mas­sa Öl­jy­mä­el­lä vas­ta­pää­tä Je­ru­sa­le­min temp­pe­liä. Jee­sus oli juu­ri äs­ken en­nus­ta­nut temp­pe­lin tu­hos­ta ja apos­to­lit ky­se­li­vät merk­kiä, joka va­roit­tai­si hei­tä täs­tä ajois­sa. Jee­sus ryh­tyi pu­hu­maan heil­le pait­si temp­pe­lin ja koko Juu­de­an tu­hos­ta, myös vää­ris­tä mes­si­ais­ta ja us­ko­vien vai­nois­ta. Eri­tyi­ses­ti hän pu­hui maa­il­man­lo­pun mer­keis­tä ja Ih­mi­sen Po­jan päi­vän tu­le­mi­ses­ta (Mark. 13:24–27).

Jee­sus ke­hot­ti val­vo­maan

Pu­heen­sa lo­puk­si Jee­sus ker­too ver­tauk­sen, joka on nyt val­vo­mi­sen sun­nun­tain teks­ti­nä. Mies mat­kus­ti vie­rail­le mail­le ja käs­ki oven­var­ti­jan­sa val­voa eli var­ti­oi­da ta­loa (Mark. 13:34). Teh­tä­vä oli vas­tuul­li­nen, ja her­ran pa­la­tes­sa en­nal­ta il­moit­ta­mat­ta oven­var­ti­jan tuli ol­la he­reil­lä. Jee­sus päät­ti pu­heen­sa ke­hot­ta­mal­la ope­tus­lap­sia: val­vo­kaa! (Mark. 13:37).

Jee­suk­sen seu­raa­jat oli­vat saa­neet us­kon lah­jan. Jee­sus tie­si, et­tä hä­nen kuo­le­man­sa ja ylös­nou­se­muk­sen­sa jäl­keen ope­tus­lap­set jäi­si­vät maan pääl­le il­man hä­nen nä­ky­vää läs­nä­o­loa ja tur­vaa. Us­kon säi­lyt­tä­mi­nen tu­li­si vaa­ti­maan heil­tä myös kiel­täy­myk­siä ja jopa vai­non sie­tä­mis­tä. Näi­tä ti­lan­tei­ta var­ten Jee­sus ha­lu­si opet­taa seu­raa­ji­aan ja vah­vis­taa hei­dän us­ko­aan.

Lop­pu tu­lee yl­lät­tä­en

Teks­tim­me ta­lon her­ra on Ih­mi­sen Po­jan, Jee­suk­sen ver­taus­ku­va. Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen ajan ta­pah­tu­miin liit­ty­vät teks­tit saat­ta­vat pe­lot­taa ja tun­nem­me ar­kuut­ta­kin niis­tä pu­hut­ta­es­sa. Eräs yh­tei­nen piir­re näis­sä ker­to­muk­sis­sa on yl­lä­tyk­sel­li­syys. Näin on myös esi­mer­kik­si vii­sai­den ja tyh­mien mor­sius­nei­to­jen ver­tauk­ses­sa (Matt. 25:1–13). Vii­mei­sen päi­vän ajan­koh­taa ei tie­dä Jee­sus­kaan: ”Mut­ta sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei­vät en­ke­lit tai­vaas­sa ei­kä edes Poi­ka, ei ku­kaan muu kuin Isä” (Mark. 13:32).

Jos tie­täi­sim­me Jee­suk­sen toi­sen tu­le­mi­sen päi­vä­mää­rän ja kel­lo­na­jan, meil­lä oli­si kiu­saus piit­taa­mat­to­muu­teen. Tä­hän maa­il­maan on help­po ko­tiu­tua ja unoh­taa elä­män ra­jal­li­suus. Us­ko­van­kin ih­mi­sen liha on heik­ko ja hä­nel­lä on vaa­ra vä­sy­mi­seen ja vä­lin­pi­tä­mät­tö­myy­teen. Kui­ten­kin jo­kai­sen tu­li­si ol­la ai­na val­mis läh­te­mään täs­tä ajas­ta.

Jee­suk­sen ver­tauk­sen mu­kaan val­vo­mi­nen on us­kos­sa val­vo­mis­ta, kil­voi­tus­ta. Us­ko­val­le val­vo­mi­nen on oman­tun­non puh­tau­des­ta huo­leh­ti­mis­ta evan­ke­liu­miin tur­va­ten. Vir­res­sä 610 ke­ho­te­taan: ”Tee pa­ran­nus ja va­el­la siis tie­tä ar­mon Her­ran. Näin us­kos­sa ja toi­vos­sa tie hy­vin päät­tyy ker­ran.”

Pyhä Hen­ki va­lai­see tie­tä

Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan usein va­los­ta. On tär­ke­ää, et­tä us­ko­van ih­mi­sen sy­dä­mes­sä pa­laa joka het­ki Py­hän Hen­gen valo. Se va­lai­see tien pe­ril­le tai­vaa­seen yhä pi­me­ne­vän maa­il­man kes­kel­lä. Raa­ma­tun ope­tuk­set roh­kai­se­vat ja vah­vis­ta­vat us­kos­saan val­vo­vaa kris­tit­tyä. Ju­ma­lan suu­res­ta ar­mos­ta hä­nen seu­ra­kun­nas­saan ju­lis­tet­ta­va an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi kut­suu täl­lä­kin ajal­la ja roh­kai­see us­ko­maan.

Us­kon tie­tä ei tar­vit­se kul­kea yk­sin vaan yh­des­sä tois­ten Ju­ma­lan las­ten kans­sa. Se on tur­val­lis­ta kul­ke­mis­ta sa­maan suun­taan, us­kon pää­mää­rää, tai­vas­ta koh­ti.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 13:33–37

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noo: ”Pi­tä­kää va­ran­ne, ol­kaa val­veil­la, sil­lä te et­te tie­dä mil­loin se ai­ka tu­lee. Kun mies mat­kus­taa vie­rail­le mail­le ja ta­los­ta läh­ties­sään an­taa kul­le­kin pal­ve­li­jal­le oman teh­tä­vän ja vas­tuun, niin oven­var­ti­jan hän käs­kee val­voa. Val­vo­kaa siis, sil­lä te et­te tie­dä, kos­ka ta­lon her­ra tu­lee: il­lal­la vai kes­kiy­öl­lä, ku­kon­lau­lun ai­kaan vai aa­mun jo val­je­tes­sa. Hän tu­lee äk­ki­ar­vaa­mat­ta – va­ro­kaa siis, et­tei hän ta­paa tei­tä nuk­ku­mas­ta. Min­kä minä sa­non teil­le, sen sa­non kai­kil­le: val­vo­kaa!”

16.6.2024

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’” Matt. 9:12–13

Viikon kysymys