JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Usko synnyttää rakkauden

Sana sunnuntaiksi
2.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

27.3. 10:33
2023032710330320230402060000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Ar­to Ko­ta­jär­vi

Py­hän Hen­gen vai­kut­ta­ma sy­dä­men us­ko tuo ha­lun pal­vel­la Ju­ma­laa.

Jee­suk­sen, Kun­ni­an ku­nin­kaan, alen­nus­tien vii­mei­nen osuus al­kaa Be­ta­ni­as­ta ja päät­tyy Je­ru­sa­le­miin. Täl­lä mat­kal­la kul­jet­tiin pal­mu­sun­nun­tain rie­mu­saa­tos­ta Get­se­ma­nen yö­hön ja siel­tä Gol­ga­tan su­ruun. Siel­tä al­koi Kris­tuk­sen ylen­tä­mi­sen tie pää­si­äi­sen iloon: kuo­le­man voit­ta­mi­nen, ylös­nou­se­mus, il­mes­ty­mi­nen omil­leen ja tai­vaa­seen as­tu­mi­nen.

Us­ko lait­taa pal­ve­le­maan

Jee­sus oli ker­to­nut ope­tus­lap­sil­leen tu­le­vis­ta pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­ta Je­ru­sa­le­mis­sa – en­nus­tus­ten tuli täyt­tyä juu­ri niin kuin niis­tä oli pro­feet­to­jen kaut­ta kir­joi­tet­tu. Mi­kään ta­pah­tu­ma ei jää­nyt sat­tu­man va­raan.

En­nen Je­ru­sa­le­min pää­si­äis­juh­lil­le me­noa Jee­sus ja ope­tus­lap­set py­säh­tyi­vät Be­ta­ni­as­sa, jos­sa heil­le tar­jot­tiin ate­ria. Jee­suk­sen kuol­leis­ta he­rät­tä­mä La­sa­rus oli mu­ka­na ruo­kai­le­mas­sa ja hä­nen si­sa­ren­sa Mart­ta pal­ve­li vie­rai­ta. Kol­mas si­sa­ruk­sis­ta Ma­ria ot­ti kal­lis­ta tuok­su­öl­jyä ja al­koi sil­lä voi­del­la Jee­suk­sen jal­ko­ja. Huo­ne täyt­tyi tuok­sus­ta. Ate­ri­al­la iloit­tiin Py­hän Hen­gen voi­mas­ta yh­tei­ses­tä mat­kas­ta, ys­tä­vyy­des­tä ja us­kos­ta.

Kaik­ki ei­vät kui­ten­kaan iloin­neet. Ope­tus­lap­si Juu­das ih­met­te­li ää­neen Ma­ri­an tuh­laus­ta. Hä­nen mie­les­tään öl­jy oli­si voi­tu myy­dä ja ra­hat an­taa köy­hil­le. Juu­das ei ah­neu­den paa­dut­ta­mal­la sy­dä­mel­lä voi­nut iloi­ta. Jee­sus opet­ti Juu­das­ta: ”An­na hä­nen ol­la, hän te­kee tä­män hau­taa­mis­ta­ni var­ten. Köy­hät teil­lä on luo­nan­ne ai­na, mut­ta mi­nua teil­lä ei ai­na ole.” Ma­ria sen si­jaan us­koi Jee­suk­seen koko sy­dä­mes­tään. Pyhä Hen­ki vai­kut­ti ja sy­dä­men us­ko syn­nyt­ti rak­kau­den pal­vel­la it­se Her­raa Jee­sus­ta.

Evan­ke­liu­mi le­vi­ää us­kon kaut­ta

Vaik­ka Juu­dak­sen rak­kaus oli Jee­sus­ta koh­taan kyl­men­nyt, Jee­sus ra­kas­ti Juu­das­ta ku­ten ra­kas­ti kaik­kia ih­mi­siä: ”Mut­ta minä sa­non teil­le: ra­kas­ta­kaa vi­ha­mie­hi­än­ne ja ru­koil­kaa vai­noo­jien­ne puo­les­ta, jot­ta oli­sit­te tai­vaal­li­sen Isän­ne lap­sia” (Matt. 5:43, 44).

Kris­tuk­sen seu­raa­jaa tah­to­vat pal­vel­la Ju­ma­laa ker­to­mal­la Jee­suk­sen te­ois­ta, ar­mol­li­suu­des­ta ja lu­nas­tus­työs­tä. Kris­tuk­sen evan­ke­liu­mia le­vit­tä­vät hä­nen seu­raa­jan­sa. Apos­to­li ker­too kau­niis­ti, kuin­ka Ju­ma­la ”kul­jet­taa mei­tä Kris­tuk­sen voit­to­saa­tos­sa ja an­taa mei­dän kaik­ki­al­la le­vit­tää Kris­tuk­sen tun­te­mi­sen tuok­sua”. Tämä tuok­su on toi­sil­le elä­män tuok­su ja toi­sil­le kuo­le­man haju. (2. Kor. 2:14–16.) Ma­ri­al­le tuok­su toi elä­män, Juu­dak­sel­le kuo­le­man.

Lu­paus on yhä voi­mas­sa

Kris­tuk­sen seu­raa­jat Her­ran pal­ve­li­joi­na saat­ta­vat jou­tua kär­si­mään elä­mäs­sään tun­nus­ta­es­saan us­ko­aan. Va­pah­ta­jan seu­raa­jien tu­ke­na on kui­ten­kin Her­ran us­kol­li­nen pal­ve­li­ja, Kris­tus it­se. Hän on lu­van­nut aut­taa sel­lais­ta­kin ih­mis­tä, joka tun­tee kul­ke­van­sa sy­väl­lä pi­mey­des­sä il­man va­loa. Sil­loin­kin saa luot­taa Her­ran ni­meen ja tur­vau­tua Ju­ma­laan (Jes. 50:10).

Be­ta­ni­as­sa voi­del­tu Jee­sus rat­sas­ti Je­ru­sa­le­miin koh­ti kär­si­mys­tä. Hän kul­ki ih­mi­sen tien kuo­le­maan saak­ka ja koki, mitä on ol­la Ju­ma­lan hyl­kää­mä huu­ta­en: ”Ju­ma­la­ni, Ju­ma­la­ni, mik­si hyl­kä­sit mi­nut?” (Ps. 22:2). Hän kär­si pa­han­te­ki­jän osan, syn­nit­tö­mä­nä, lu­nas­taak­seen syn­ti­sel­le ih­mi­sel­le tie au­tuu­teen.

Lu­pauk­sen ja lu­nas­tuk­sen evan­ke­liu­mi on edel­leen voi­mas­sa: ”Si­nuun ovat tur­van­neet isäm­me en­nen. Si­nuun he tur­va­si­vat ja pää­si­vät suo­jaan, si­nua he huu­si­vat ja sai­vat avun, si­nuun he luot­ti­vat ei­vät­kä pet­ty­neet.” (Ps. 22:6.)

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 12:1–8

Raa­mat­tu 1993: Kuu­si päi­vää en­nen pää­si­äis­tä Jee­sus tuli Be­ta­ni­aan, mis­sä hä­nen kuol­leis­ta he­rät­tä­män­sä La­sa­rus asui. Jee­suk­sel­le tar­jot­tiin siel­lä ate­ria. Mart­ta pal­ve­li vie­rai­ta, ja La­sa­rus oli yk­si Jee­suk­sen pöy­tä­kump­pa­neis­ta. Ma­ria ot­ti täy­den pul­lon ai­toa, hy­vin kal­lis­ta nar­du­söl­jyä, voi­te­li Jee­suk­sen ja­lat ja kui­va­si ne hiuk­sil­laan. Koko huo­ne tuli täy­teen voi­teen tuok­sua. Juu­das Is­ka­ri­ot, joka oli Jee­suk­sen ope­tus­lap­si ja jos­ta sit­ten tuli hä­nen ka­val­ta­jan­sa, sa­noi sil­loin: ”Mik­sei tuo­ta voi­det­ta myy­ty kol­mes­ta­sa­das­ta de­naa­ris­ta? Ra­hat oli­si voi­tu an­taa köy­hil­le.” Tätä hän ei kui­ten­kaan sa­no­nut sik­si, et­tä oli­si vä­lit­tä­nyt köy­his­tä, vaan sik­si, et­tä oli va­ras. Yh­tei­nen kuk­ka­ro oli hä­nen hal­lus­saan, ja hän piti sii­hen pan­tu­ja ra­ho­ja omi­naan. Jee­sus sa­noi Juu­dak­sel­le: ”An­na hä­nen ol­la, hän te­kee tä­män hau­taa­mis­ta­ni var­ten. Köy­hät teil­lä on luo­nan­ne ai­na, mut­ta mi­nua teil­lä ei ai­na ole.”

Bib­lia: Kuu­si päi­vää en­nen pää­si­äis­tä tuli Je­sus Be­ta­ni­aan, jos­sa Lat­sa­rus oli, joka kuol­lut oli, jon­ka hän kuol­leis­ta he­rät­ti. Niin he val­mis­ti­vat hä­nel­le siel­lä eh­tool­li­sen, ja Mart­ta pal­ve­li; mut­ta Lat­sa­rus oli yk­si niis­tä, jot­ka hä­nen kans­san­sa at­ri­oit­si­vat. Niin Ma­ria ot­ti nau­lan tur­me­le­ma­toin­ta ja kal­lis­ta nar­dus­voi­det­ta, ja voi­te­li Je­suk­sen jala, ja kui­va­si hä­nen jal­kan­sa hiuk­sil­lan­sa. Ja huo­ne täy­tet­tiin voi­teen ha­jus­ta. Niin sa­noi yk­si hä­nen ope­tus­lap­sis­tan­sa, Juu­das Si­mo­nin poi­ka Is­ka­ri­ot, joka hä­nen sit­te pet­ti: Mik­si et tätä voi­det­ta myy­ty kol­meen­sa­taan pen­ni­kiin, ja an­net­tu vai­vai­sil­le? Mut­ta hän sa­noi sen, ei et­tä hän mur­het­ta piti vai­vai­sis­ta, vaan et­tä hän oli va­ras, ja hä­nel­lä oli kuk­ka­ro, jos­sa hän sen kan­toi, mikä sii­hen pan­tu oli. Niin Je­sus sa­noi: an­na hä­nen ol­la, hän on sen kät­ke­nyt mi­nun hau­taa­mi­se­ni päi­väk­si. Sil­lä tei­dän ky­kö­nän­ne ovat ai­na vai­vai­set, mut­ta en minä ai­na teil­lä ole.

15.7.2024

Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa. Hab. 3:4

Viikon kysymys