Har­ri Hy­vä­ri

Jo­han­nek­sen teh­tä­vä oli rai­va­ta tie­tä Jee­suk­sel­le.

Jo­han­nes Kas­ta­jal­la oli eri­tyi­nen teh­tä­vä; hän oli merk­ki­nä Jee­suk­sen tu­le­mi­ses­ta sekä tien­rai­vaa­ja­na Jee­suk­sel­le pro­feet­to­jen en­nus­tus­ten mu­kai­ses­ti. Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin lo­pus­sa sa­no­taan: ”Minä lä­he­tän sa­nan­saat­ta­ja­ni si­nun edel­lä­si, hän rai­vaa si­nul­le tien.”

Tätä teh­tä­vää Jo­han­nes suo­rit­ti nöy­räs­ti Ju­ma­lan an­ta­mil­la lah­joil­la. Jee­sus pu­huu Jo­han­nek­ses­ta pro­feet­ta­na. Näin myös Jee­sus vah­vis­ti Jo­han­nek­sen pro­fee­tal­li­sen teh­tä­vän.

Jo­han­nes­kin epäi­li

Jo­han­nes kuu­lut­ti vies­tiä: ”Kään­ty­kää, sil­lä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le” (Matt. 3:2). Mo­net ih­mi­set us­koi­vat syn­tin­sä an­teek­si Jo­han­nek­sen pa­ran­nus­saar­nan al­la, ja Jo­han­nes kas­toi hei­dät Jor­da­nis­sa. Jo­han­nes kas­toi myös Jee­suk­sen. Kas­teen jäl­keen hän kuu­li tai­vaas­ta ää­nen sa­no­van: ”Tämä on mi­nun ra­kas Poi­ka­ni, jo­hon minä olen mie­lis­ty­nyt” (Matt. 3:17).

Jo­han­nes oli jou­tu­nut van­ki­laan, kun hän oli moit­ti­nut He­ro­des An­ti­pas­ta sii­tä, et­tä tämä oli ot­ta­nut ve­li­puo­len­sa Fi­lip­pok­sen vai­mon it­sel­leen. Jo­han­nek­sen ope­tus­lap­set vie­rai­li­vat van­ki­las­sa ta­paa­mas­sa hän­tä. Erääl­lä ker­ral­la Jo­han­nes lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ky­sy­mään Jee­suk­sel­ta: ”Olet­ko sinä se, jon­ka on mää­rä tul­la, vai pi­tää­kö mei­dän odot­taa tois­ta?”

Odot­ta­van ai­ka tun­tuu usein pit­käl­tä. Saat­taa epäil­lä myös, to­teu­tuu­ko odo­tuk­sen koh­de. Huo­li­mat­ta sii­tä, et­tä Ju­ma­la it­se oli il­moit­ta­nut Jo­han­nek­sel­le Jee­suk­sen ole­van hä­nen poi­kan­sa, Jo­han­nek­sel­la oli epäi­lyk­siä. On hy­vin mah­dol­lis­ta, et­tä näi­tä epäi­lyk­siä oli myös Jo­han­nek­sen ope­tus­lap­sil­la. Sekä Jo­han­nes et­tä hä­nen ope­tus­lap­sen­sa sai­vat vah­vis­tus­ta us­kol­leen Jee­suk­sen vas­tauk­ses­ta.

Jee­suk­sen vas­taus Jo­han­nek­sen ky­sy­myk­seen ku­vas­ti hy­vin hä­nen pu­hei­taan ja ope­tuk­si­aan. Hän ve­to­si usein en­nen kir­joi­tet­tuun Ju­ma­lan sa­naan. Van­han tes­ta­men­tin kir­joi­tuk­set ovat lu­paus­ta Mes­si­aan tu­le­mi­ses­ta, ja näi­hin en­nus­tuk­siin Jee­sus viit­ta­si vas­tauk­ses­saan Jo­han­nek­sel­le. Hän pyy­si ope­tus­lap­sia ker­to­maan Jo­han­nek­sel­le sitä, mitä he kuu­li­vat ja nä­ki­vät pro­feet­ta Je­sa­jan en­nus­tuk­sen mu­kai­ses­ti: Jee­sus pa­ran­si sai­rai­ta, he­rät­ti ih­mi­siä kuol­leis­ta ja en­nen kaik­kea saar­na­si pa­ran­nus­ta ja ilo­sa­no­maa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta ih­mi­sil­le.

Ju­ma­la avaa mah­dol­li­suuk­sia

Jo­han­nek­sen ja Jee­suk­sen sa­no­ma on ajan­koh­tai­nen tänä päi­vä­nä. Us­ko­vai­set ih­mi­set, tai­vas­ten val­ta­kun­nan asuk­kaat, saar­naa­vat pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Vie­lä on työn ai­ka, ja täl­le ajal­le Ju­ma­la on an­ta­nut kei­not vie­dä hy­vää sa­no­maa lä­hes kai­kil­le maa­il­man ih­mi­sil­le.

Tämä sa­no­ma on ta­voit­ta­nut eri puo­lil­ta maa­il­maa ih­mi­siä, jot­ka ovat ha­lun­neet us­koa oma­koh­tai­ses­ti syn­tin­sä an­teek­si. Ju­ma­la on avan­nut mah­dol­li­suuk­sia lä­he­tys­työl­le, ja tätä teh­tä­vää saam­me suo­rit­taa Jee­suk­sen lä­he­tys­käs­kyn mu­kai­ses­ti: ”Men­kää siis ja teh­kää kaik­ki kan­sat mi­nun ope­tus­lap­sik­se­ni: kas­ta­kaa hei­tä Isän ja Po­jan ja Py­hän Hen­gen ni­meen” (Matt. 28:19).

Ju­ma­lan lap­sel­le tär­kein asia on oma­koh­tai­sen us­kon säi­lyt­tä­mi­nen. Kil­voit­te­lu Ju­ma­lan lap­se­na täs­sä ajas­sa ei ai­na ole help­poa, oma syn­ti­syys ja epäi­lyk­set hä­mär­tä­vät us­kon pää­mää­rää, kun­ni­an tai­vas­ta. Jee­suk­sen sa­no­ma, köy­hil­le saar­nat­ta­va ilo­sa­no­ma, kuu­luu Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta us­ko­vai­sel­le ih­mi­sel­le. Evan­ke­liu­mi on Ju­ma­lan voi­ma ja tuo pe­las­tuk­sen kai­kil­le sen us­ko­vil­le.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Matt. 11:2–10

Raa­mat­tu 1992: Kun Jo­han­nes van­ki­las­sa kuu­li Kris­tuk­sen te­ois­ta, hän lä­het­ti ope­tus­lap­sen­sa ky­sy­mään: ”Olet­ko sinä se, jon­ka on mää­rä tul­la, vai pi­tää­kö mei­dän odot­taa tois­ta?” Jee­sus vas­ta­si heil­le: ”Ker­to­kaa Jo­han­nek­sel­le, mitä kuu­let­te ja nä­et­te: So­ke­at saa­vat nä­kön­sä ja ram­mat kä­ve­le­vät, spi­taa­li­set puh­dis­tu­vat ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään hen­kiin ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­ma. Au­tu­as se, joka ei mi­nua tor­ju.”

Hei­dän men­ty­ään Jee­sus al­koi pu­hua ih­mi­sil­le Jo­han­nek­ses­ta: ”Mitä te läh­dit­te au­ti­o­maa­han kat­so­maan? Ruo­ko­a­ko, jota tuu­li huo­jut­taa? Vai mitä odo­tit­te nä­ke­vän­ne? Ken­ties hie­nos­ti pu­keu­tu­neen mie­hen? Ku­nin­kaan­lin­nois­ta te nii­tä löy­dät­te, jot­ka hie­nos­te­le­vat vaat­teil­laan! Mitä te sit­ten odo­tit­te nä­ke­vän­ne? Pro­fee­tan­ko? Ai­van oi­kein, ja minä sa­non teil­le, et­tä hän on enem­män­kin kuin pro­feet­ta. Hän on se, jos­ta on kir­joi­tet­tu: Minä lä­he­tän sa­nan­saat­ta­ja­ni si­nun edel­lä­si, hän rai­vaa si­nul­le tien.”

Bib­lia: Mut­ta kuin Jo­han­nes van­kiu­des­sa kuu­li Kris­tuk­sen työt, lä­het­ti hän kak­si ope­tus­las­tan­sa sa­no­maan hä­nel­le: olet­ko sinä se tu­le­va, eli pi­tää­kö mei­dän tois­ta odot­ta­man? Niin Jee­sus vas­ta­si ja sa­noi heil­le: men­käät ja sa­no­kaat jäl­leen Jo­han­nek­sel­le, ne mit­kä te kuu­let­te ja nä­et­te: So­ki­at saa­vat nä­kön­sä, ja on­tu­vat käy­vät, spi­ta­li­set puh­dis­te­taan, ja kuu­rot kuu­le­vat, kuol­leet he­rä­te­tään, ja köy­hil­le saar­na­taan evan­ke­liu­mi. Ja au­tu­as on se, joka ei pa­he­ne mi­nus­ta.

Kuin he me­ni­vät pois, ru­pe­si Jee­sus sa­no­maan kan­sal­le Jo­han­nek­ses­ta: mitä te läk­sit­te kor­peen kat­so­maan? Ruo­ko­a­ko, joka tuu­lel­ta hää­ly­te­tään? Taik­ka mitä te läk­sit­te kat­so­maan? Ih­mis­tä­kö, vaa­te­tet­tua peh­meil­lä vaat­teil­la? Kat­so, jot­ka peh­mei­tä kan­ta­vat, ne ovat ku­nin­gas­ten huo­neis­sa. Taik­ka mitä te läk­sit­te kat­so­maan? Prop­he­taa­ko? To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: tämä on ja­lom­pi kuin prop­he­ta. Sil­lä tämä on se, jos­ta kir­joi­tet­tu on: kat­so, minä lä­he­tän en­ke­li­ni si­nun kas­vois eteen, joka on val­mis­ta­va si­nun ties si­nun etees.