Mik­ko Y. Kin­nu­nen

Syn­tiä teh­nyt­tä tu­lee lä­hes­tyä lem­pe­äs­ti. Vai­ke­at­kin ris­ti­rii­dat voi­vat sel­vi­tä, kun Hen­ki joh­taa kes­kus­te­lua ja an­teek­si­an­to saa vai­kut­taa.

Jee­sus opet­taa ope­tus­lap­sil­leen, mi­ten rik­ko­nee­seen us­kon­vel­jeen tai -si­sa­reen tu­lee suh­tau­tua: “Jos si­nun vel­jes rik­koo si­nua vas­taan, niin mene ja nuh­te­le hän­tä kah­den kes­ken yk­si­nän­sä” (Matt. 18:15). Uu­sim­mas­sa kirk­ko­raa­ma­tus­sa pu­hu­taan syn­tiä te­ke­väs­tä vel­jes­tä, ja Jee­sus ke­hot­taa ot­ta­maan asi­an pu­heek­si hä­nen kans­saan.

Van­hem­mat kirk­ko­raa­ma­tut seu­raa­vat al­ku­teks­tiä, jos­sa rik­ko­mi­sel­la tar­koi­te­taan ni­me­no­maan hen­ki­löön koh­dis­tu­nut­ta louk­kaus­ta tai syn­tiä, ja ke­ho­te­taan nuh­te­le­maan vel­jeä, joka on koh­del­lut rak­kau­det­to­mas­ti tois­ta us­ko­vais­ta.

Vaik­ka Raa­ma­tus­sa pu­hu­taan vel­jes­tä, sil­lä tar­koi­te­taan myös nais­puo­lis­ta us­ko­vaa.

Lä­hes­ty lem­pe­äs­ti

Mik­si Jee­sus ke­hot­taa nuh­te­le­maan? Apos­to­li Jaa­ko­bin mu­kaan ky­sy­mys on osal­li­suu­des­ta ian­kaik­ki­seen elä­mään: “Vel­je­ni, jos joku teis­tä ek­syy to­tuu­des­ta ja toi­nen oh­jaa hä­net ta­kai­sin, niin tie­tä­kää tämä: joka pa­laut­taa syn­ti­sen har­ha­tiel­tä, pe­las­taa hä­net kuo­le­mas­ta ja peit­tää pal­jot­kin syn­nit” (Jaak. 5: 19–20).

Apos­to­li Paa­va­li neu­voo, mil­lai­sel­la mie­lel­lä on lä­hes­tyt­tä­vä rik­ko­nut­ta vel­jeä: “Vel­jet, jos joku ta­va­taan te­ke­mäs­tä vää­rin, on tei­dän, joi­ta Hen­ki oh­jaa, lem­pe­äs­ti ojen­net­ta­va hän­tä” (Gal. 6:1).

Jo Moo­ses to­te­si, et­tä Her­ran sa­nan pu­heek­si ot­ta­mi­nen on tär­ke­ää: “Älä pa­hek­su lä­him­mäis­tä­si vain aja­tuk­sis­sa­si, vaan nuh­te­le hän­tä avoi­mes­ti; muu­ten jou­dut osal­li­sek­si hä­nen syyl­li­syy­des­tään” (3. Moos. 19:17).

Toi­mi toi­sen par­haak­si

Pu­heek­si ot­ta­mi­ses­sa on ky­sy­mys sie­lun­hoi­dol­li­ses­ta kes­kus­te­lus­ta. Ti­lan­tees­sa tar­vi­taan eri­tyis­tä herk­kyyt­tä, nöy­ryyt­tä ja kun­ni­oi­tus­ta tois­ta koh­taan.

Kris­tit­ty ei voi väis­tää vel­vol­li­suut­taan, mut­ta hän voi ja saa ru­koil­la Kris­tuk­sen miel­tä ja läs­nä­o­loa koh­taa­mi­seen. Jee­sus on lu­van­nut ol­la siel­lä, mis­sä kak­si tai kol­me ko­koon­tu­vat hä­nen ni­mes­sään.

Kun Hen­ki joh­taa, niin vai­ke­at­kin ris­ti­rii­dat sel­vi­ä­vät. Rik­ko­nut ja lou­kat­tu ha­lu­a­vat us­koa syn­tin­sä an­teek­si: “Kris­tuk­sen ve­res­sä meil­lä on lu­nas­tus, rik­ko­mus­tem­me an­teek­si­an­to” (Ef. 1:7).

Vel­jel­li­nen rak­kaus te­kee va­paak­si. Sil­loin lou­kat­tu hen­ki­lö ha­lu­aa an­taa jo etu­lah­ja­na an­teek­si. Täs­tä apos­to­li Pie­ta­ri muis­tut­taa: “En­nen kaik­kea py­sy­kää kes­tä­vi­nä kes­ki­näi­ses­sä rak­kau­des­san­ne, sil­lä rak­kaus peit­tää pal­jot­kin syn­nit” (1. Piet. 4:8).

Kut­su lan­gen­nut­ta

Ai­na asi­at ei­vät sel­viä kah­den­kes­ki­ses­sä kes­kus­te­lus­sa. Sil­loin Jee­sus neu­voo ot­ta­maan yh­den tai kak­si muu­ta mu­kaan kes­kus­te­luun. Use­am­man hen­ki­lön vä­li­ses­sä kes­kus­te­lus­sa on use­am­pia lah­jo­ja käy­tös­sä. Osa­puo­lil­le voi avau­tua ym­mär­rys ja ris­ti­rii­dat saa­daan so­vit­tua.

Jos rik­ko­neel­le ei avau­du syn­nin­tun­to, niin Jee­sus ke­hot­taa il­moit­ta­maan asi­as­ta seu­ra­kun­nal­le. Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta on hen­gel­li­nen. Se on Py­hän Hen­gen kool­le kut­su­ma ja py­hit­tä­mä. Seu­ra­kun­ta koos­tuu niis­tä, joi­ta Hen­ki joh­taa. Jos rik­ko­nut ei ha­lua kuul­la seu­ra­kun­taa­kaan, Jee­sus ke­hot­taa suh­tau­tu­maan tä­hän kuin pa­ka­naan tai pub­li­kaa­niin.

Vaik­ka näin kä­vi­si, Kris­tuk­sen rak­kaus kut­suu edel­leen lan­gen­nut­ta ta­kai­sin. “Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 18:15–22

Raa­mat­tu 1992: Jos vel­je­si te­kee syn­tiä, ota asia pu­heek­si kah­den kes­ken. Jos hän kuu­lee si­nua, olet voit­ta­nut hä­net ta­kai­sin. Mut­ta el­lei hän kuu­le si­nua, ota mu­kaa­si yk­si tai kak­si muu­ta, sil­lä ’jo­kai­nen asia on vah­vis­tet­ta­va kah­den tai kol­men to­dis­ta­jan sa­nal­la’. El­lei hän kuun­te­le hei­tä­kään, il­moi­ta seu­ra­kun­nal­le. Ja jos hän ei tot­te­le seu­ra­kun­taa­kaan, suh­tau­du hä­neen kuin pa­ka­naan tai pub­li­kaa­niin. To­ti­ses­ti: kaik­ki, min­kä te si­dot­te maan pääl­lä, on si­dot­tu tai­vaas­sa, ja kaik­ki, min­kä te va­pau­tat­te maan pääl­lä, on myös tai­vaas­sa va­pau­tet­tu. ”Minä sa­non teil­le: mitä ta­han­sa asi­aa kak­si teis­tä yh­des­sä so­pien maan pääl­lä ru­koi­lee, sen he saa­vat mi­nun Isäl­tä­ni, joka on tai­vais­sa. Sil­lä mis­sä kak­si tai kol­me on kool­la mi­nun ni­mes­sä­ni, siel­lä minä olen hei­dän kes­kel­lään.” Sil­loin Pie­ta­ri tuli Jee­suk­sen luo ja sa­noi: ”Her­ra, jos vel­je­ni yhä uu­des­taan te­kee vää­rin mi­nua koh­taan, niin kuin­ka mon­ta ker­taa mi­nun on an­net­ta­va hä­nel­le an­teek­si? Pe­rä­ti seit­se­män ker­taa­ko?” ”Ei seit­se­män, vaan seit­se­män­kym­men­tä­seit­se­män ker­taa”, vas­ta­si Jee­sus.

Bib­lia: Mut­ta jos si­nun vel­jes rik­koo si­nua vstaan, niin mene ja nuh­te­le hän­tä kah­den kes­ken yk­si­nän­sä. Jos hän si­nua kuu­lee, niin sinä olet vel­jes voit­ta­nut. Mut­ta jos ei hän si­nua kuu­le, niin ota vie­lä yk­si eli kak­si kans­sas, et­tä kaik­ki asia kah­den eli kol­men to­dis­ta­jan suus­sa olis. Mut­ta el­lei hän nii­tä tah­do kuul­la, niin sano seu­ra­kun­nal­le; el­lei hän seu­ra­kun­taa tot­te­le, niin pidä hän­tä pa­ka­na­na ja Pub­li­ka­ni­na. To­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: kaik­ki, mitä te maan pääl­lä si­dot­te, pi­tää myös ole­man si­do­tut tai­vais­sa: ja kaik­ki, mitä te pääs­tät­te maan pääl­lä, pi­tää myös ole­man pääs­te­tyt tai­vaas­sa. Taas sa­non minä teil­le: mis­sä ikä­nä asi­as­sa kak­si teis­tä so­pi­vat maan pääl­lä; jota he ru­koi­le­vat, sen hei­dän pi­tää saa­man mi­nun Isäl­tä­ni, joka on tai­vais­sa. Sil­lä kus­sa kak­si taik­ka kol­me tu­le­vat ko­koon mi­nun ni­mee­ni, sii­nä minä olen hei­dän kes­kel­län­sä. Sil­loin Pie­ta­ri tuli hä­nen ty­kön­sä, ja sa­noi: Her­ra, kuin­ka usein mi­nun pi­tää vel­jel­le­ni, joka rik­koo mi­nua vas­taan, an­ta­man an­teek­si? on­ko seit­se­mäs­sä ker­ras­sa kyl­lä? Sa­noi Je­sus hä­nel­le: en minä sano si­nul­le ai­no­as­taan seit­se­män ker­taa, mut­ta seit­se­män­kym­men­tä ker­taa seit­se­män.