JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kristus, Kaikkeuden Herra

Sana sunnuntaiksi
26.11.2023 6.00

Juttua muokattu:

27.11. 09:22
2023112709224420231126060000

Esko Vanhala

Esko Vanhala

Kal­le Pel­to­kan­gas

Tuo­mi­o­päi­vä­nä jo­kai­nen tuo­mi­taan te­ko­jen­sa mu­kaan. Hy­vät teot ei­vät ole kris­ti­tyl­le pe­las­tuk­sen an­sait­se­mis­ta, vaan us­kos­ta vuo­ta­vaa rak­kaut­ta, Hen­gen he­del­mää.

Tuo­mi­o­sun­nun­tai on kirk­ko­vuo­den vii­mei­nen sun­nun­tai. Sa­mal­la päi­vä muis­tut­taa koko kaik­keu­den ajan lo­pus­ta, jol­loin Jee­sus tu­lee maan pääl­le Ih­mi­sen Poi­ka­na, kaik­keu­den hal­lit­si­ja­na, tuo­mit­se­maan maa­il­man.

Jee­sus ni­me­ää merk­ke­jä

Evan­ke­lis­ta Mat­teus on kir­joit­ta­nut muis­tiin Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten käy­miä kes­kus­te­lu­ja vii­mei­sis­tä ta­pah­tu­mis­ta. Hei­dän kes­kus­te­lu­paik­kan­sa oli Öl­jy­mä­ki. Ope­tus­lap­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta merk­kiä tä­män maa­il­man lo­pus­ta. Jee­sus sa­noi, et­tä en­sim­mäi­siä lo­pun merk­ke­jä ovat har­haan­joh­ta­vat Jee­suk­sen ni­meen esiin­ty­vät opet­ta­jat, jot­ka kut­su­vat it­se­ään Mes­si­aak­si.

Jee­sus pu­hui myös tais­te­lu­jen ää­nis­tä ja so­dis­ta, nä­län­hä­däs­tä, maan­jä­ris­tyk­sis­tä sekä kan­so­jen nou­se­mi­ses­ta toi­si­aan vas­taan. Jee­sus sa­noi, et­tä nämä ovat vas­ta syn­ny­tys­tus­kien al­kua. Sen jäl­keen seu­raa Jee­suk­sen seu­raa­jiin koh­dis­tu­va vai­no, joka ulot­tuu kaik­kiin kan­soi­hin. Sil­loin moni luo­puu us­kos­taan.

Jee­sus sa­noi, et­tä lait­to­muu­den li­sään­ty­es­sä mo­nien rak­kaus kyl­me­nee. Sil­lä Jee­sus tar­koit­ti Ju­ma­lan omien vä­lis­tä rak­kaut­ta. Hän ke­hot­ti kes­tä­vyy­teen, jot­ta pe­las­tuu.

Ih­mi­set ja­e­taan lam­pai­siin ja vuo­hiin

Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on kät­ket­ty ih­mis­sil­mil­tä tääl­lä maan pääl­lä. Elä­vää seu­ra­kun­taa, jota kut­su­taan tais­te­le­vak­si seu­ra­kun­nak­si, asus­ta­vat ar­mah­de­tut syn­ti­set. He tun­te­vat kak­si­o­sai­suut­ta ja ki­pui­le­vat usein us­kon tien kul­ki­joi­na. Tai­vaas­sa Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on ole­va rie­muit­se­va Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta.

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min Hyvä Pai­men -ver­tauk­ses­sa ih­mi­set ja­e­taan lam­pai­siin ja vuo­hiin. Lam­paat ku­vaa­vat us­ko­vai­sia, nii­tä ”vä­häi­sim­piä”, jois­ta Jee­sus pu­hui myös au­tu­aak­si­ju­lis­tuk­ses­sa. Lam­paat ei­vät muis­ta­neet, mil­loin oli­vat teh­neet nii­tä te­ko­ja, jois­ta Jee­sus hei­tä kiit­te­li. Kui­ten­kin Jee­sus sa­noo heil­le: ”Kai­ken, min­kä te olet­te teh­neet yh­del­le näis­tä vä­häi­sim­mis­tä vel­jis­tä­ni, sen te olet­te teh­neet mi­nul­le” (Matt. 25:40).

Ver­tauk­sen vuo­het taas ku­vaa­vat nii­tä ih­mi­siä, jot­ka elä­vät epä­us­koi­se­na maa­il­mas­sa. Si­nän­sä hy­vät teot, ku­ten näl­käis­ten ruok­ki­mi­nen tai yk­si­näis­ten ta­paa­mi­nen, ei­vät pe­las­ta, jos teot ei­vät ta­pah­du us­kos­sa.

Jee­suk­sen pal­ve­le­mi­nen ei ole kris­ti­tyl­le pe­las­tuk­sen an­sait­se­mis­ta, vaan us­kos­ta vuo­ta­vaa rak­kaut­ta, siis Hen­gen he­del­mää.

Pe­ril­lä al­kaa hää­juh­la

Tuo­mi­o­päi­vä­nä jo­kai­nen tuo­mi­taan te­ko­jen­sa mu­kaan Ju­ma­lan oi­keu­den­mu­kai­sen tuo­mi­on pe­rus­teel­la. Isän siu­naa­mil­la ei ole hä­tää. Kris­tit­tyä joh­dat­taa ian­kaik­ki­seen elä­mään Kris­tuk­sen van­hurs­kaus. Sik­si hei­dän ni­men­sä on elä­män kir­jas­sa, joka Il­mes­tys­kir­jan Jo­han­nek­sel­le il­moi­tet­tiin.

Pe­ril­le pääs­syt seu­ra­kun­ta aloit­taa tai­vaas­sa hää­juh­lan, jos­sa Jee­sus on yl­kä eli sul­ha­nen ja seu­ra­kun­ta mor­si­an. Kaik­ki maan­pääl­li­sen ajan vai­vat, su­rut ja mur­heet ovat sil­loin taak­se jää­nyt­tä.

Ju­ma­la kut­suu pa­ran­nuk­seen ja us­ko­maan evan­ke­liu­min, joka hä­nen seu­ra­kun­nas­taan tääl­lä ar­mo­na­jas­sa saar­na­taan. Si­säl­le Ju­ma­lan val­ta­kun­taan pääs­tään oven kaut­ta. Joka us­koo, hä­nel­le oven­var­ti­ja avaa oven ja hän saa käy­dä si­säl­le omis­ta­maan van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 25:31–46

Raa­mat­tu 1992: ”Kun Ih­mi­sen Poi­ka tu­lee kirk­kau­des­saan kaik­kien en­ke­lien­sä kans­sa, hän is­tuu­tuu kirk­kau­ten­sa val­tais­tui­mel­le. Kaik­ki kan­sat koo­taan hä­nen eteen­sä, ja hän erot­taa ih­mi­set toi­sis­taan, niin kuin pai­men erot­taa lam­paat vuo­his­ta. Hän aset­taa lam­paat oi­ke­al­le ja vuo­het va­sem­mal­le puo­lel­leen. Sit­ten ku­nin­gas sa­noo oi­ke­al­la puo­lel­laan ole­vil­le: ’Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat. Te saat­te nyt pe­riä val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na tei­tä var­ten maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti. Mi­nun oli näl­kä, ja te an­noit­te mi­nul­le ruo­kaa. Mi­nun oli jano, ja te an­noit­te mi­nul­le juo­ta­vaa. Minä olin ko­di­ton, ja te otit­te mi­nut luok­sen­ne. Minä olin alas­ti, ja te vaa­te­tit­te mi­nut. Minä olin sai­ras, ja te kä­vit­te mi­nua kat­so­mas­sa. Minä olin van­ki­las­sa, ja te tu­lit­te mi­nun luok­se­ni.’ Sil­loin van­hurs­kaat vas­taa­vat hä­nel­le: ’Her­ra, mil­loin me näim­me si­nut nä­lis­sä­si ja an­noim­me si­nul­le ruo­kaa, tai ja­nois­sa­si ja an­noim­me si­nul­le juo­ta­vaa? Mil­loin me näim­me si­nut ko­dit­to­ma­na ja otim­me si­nut luok­sem­me, tai alas­ti ja vaa­te­tim­me si­nut? Mil­loin me näim­me si­nut sai­raa­na tai van­ki­las­sa ja kä­vim­me si­nun luo­na­si?’ Ku­nin­gas vas­taa heil­le: ’To­ti­ses­ti: kai­ken, min­kä te olet­te teh­neet yh­del­le näis­tä vä­häi­sim­mis­tä vel­jis­tä­ni, sen te olet­te teh­neet mi­nul­le.’ Sit­ten hän sa­noo va­sem­mal­la puo­lel­laan ole­vil­le: ’Men­kää pois mi­nun luo­ta­ni, te ki­ro­tut, ikui­seen tu­leen, joka on va­rat­tu Saa­ta­nal­le ja hä­nen en­ke­leil­leen. Mi­nun oli näl­kä, mut­ta te et­te an­ta­neet mi­nul­le ruo­kaa. Mi­nun oli jano, mut­ta te et­te an­ta­neet mi­nul­le juo­ta­vaa. Minä olin ko­di­ton, mut­ta te et­te ot­ta­neet mi­nua luok­sen­ne. Minä olin alas­ti, mut­ta te et­te vaa­tet­ta­neet mi­nua. Minä olin sai­ras ja van­ki­las­sa, mut­ta te et­te käy­neet mi­nua kat­so­mas­sa.’ Sil­loin nä­mä­kin ky­sy­vät: ’Her­ra, mil­loin me näim­me si­nut nä­lis­sä­si tai ja­nois­sa­si, ko­dit­to­ma­na tai alas­ti, tai sai­raa­na tai van­ki­las­sa, em­me­kä aut­ta­neet si­nua?’ Sil­loin hän vas­taa heil­le: ’To­ti­ses­ti: kai­ken, min­kä te olet­te jät­tä­neet te­ke­mät­tä yh­del­le näis­tä vä­häi­sim­mis­tä, sen te olet­te jät­tä­neet te­ke­mät­tä mi­nul­le.’ Ja niin he läh­te­vät, toi­set ian­kaik­ki­seen ran­gais­tuk­seen, mut­ta van­hurs­kaat ian­kaik­ki­seen elä­mään.”

16.6.2024

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’” Matt. 9:12–13

Viikon kysymys