JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kristukseen uskoville kuuluu siunaus

Sana sunnuntaiksi
17.3.2024 7.00

Juttua muokattu:

15.3. 10:12
2024031510120820240317070000

KARI VENGASAHO

KARI VENGASAHO

Esa Käh­kö­nen

Ma­ri­an il­mes­tys­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti roh­kai­see luot­ta­maan Ju­ma­lan ar­mon suu­reen rik­kau­teen: ne, joil­la on us­ko, saa­vat siu­nauk­sen.

Ma­ri­an il­mes­tys­päi­vä on kään­ne­koh­ta pe­las­tus­his­to­ri­as­sa. Van­han tes­ta­men­tin py­hät ovat odot­ta­neet Mes­si­as­ta lu­pauk­sen sa­naan us­ko­en. Uu­den tes­ta­men­tin ai­ka­na Ju­ma­lan lu­pauk­set to­teu­tu­vat.

En­ke­li il­mes­tyy Ma­ri­al­le

En­ke­li Gab­riel il­mes­tyy neit­syt Ma­ri­al­le, ter­veh­tii hän­tä ja il­moit­taa hä­nel­le Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä. Ma­ria ih­met­te­lee en­ke­lin sa­no­ja, sil­lä hän on kos­ke­ma­ton, mut­ta hän suos­tuu nöy­räs­ti Ju­ma­lan an­ta­maan teh­tä­vään.

Ma­ria on esi­ku­va us­kos­ta ja us­kon kuu­li­ai­suu­des­ta. Hän on ar­moi­tet­tu, ar­mon saa­nut. Ju­ma­la on va­lin­nut hä­net Va­pah­ta­jan äi­dik­si. Ma­ria on au­tu­as, kos­ka hän us­koo. Vaik­ka hän on ih­meis­sään en­ke­lin il­moi­tuk­ses­ta, us­ko syn­nyt­tää hä­nes­sä kuu­li­ai­suu­den Ju­ma­lal­le.

Ma­ria kii­ruh­taa pian ter­veh­ti­mään van­haa Eli­sa­be­tia, joka odot­taa poi­ka­las­ta. Kun Eli­sa­bet kuu­lee Ma­ri­an ter­veh­dyk­sen, lap­si hy­päh­tää rie­mus­ta hä­nen koh­dus­saan ja hän täyt­tyy Py­häl­lä Hen­gel­lä.

Eli­sa­bet huu­taa ko­val­la ää­nel­lä: ”Siu­nat­tu olet sinä, nai­sis­ta siu­na­tuin, ja siu­nat­tu si­nun koh­tu­si he­del­mä!” Hän sa­noo Ma­ri­al­le: ”Au­tu­as sinä, joka us­koit! Her­ran si­nul­le an­ta­ma lu­paus on täyt­ty­vä!” (Luuk. 1:42, 45.)

Van­hurs­kaus tu­lee us­kon kaut­ta

Kii­tol­li­suus ja rie­mu täyt­tä­vät Ma­ri­an sy­dä­men, ja hän puh­ke­aa kii­tos­vir­teen. Hän ylis­tää Her­ran suu­ruut­ta ja rie­muit­see Ju­ma­las­ta, Va­pah­ta­jas­taan, joka on luo­nut kat­seen­sa vä­häi­seen pal­ve­li­jaan­sa. Ma­ria kiit­tää Ju­ma­laa hä­nen suu­ris­ta te­ois­taan.

Ma­ria ei kii­tä Ju­ma­laa vain sii­tä ar­mos­ta, jota hän Her­ran äi­ti­nä ko­kee, vaan myös sii­tä, et­tä Ju­ma­la osoit­taa pol­ves­ta pol­veen lau­peu­ten­sa niil­le, jot­ka hän­tä pel­kää­vät. Jo­kai­nen Ju­ma­lan ar­mon saa­nut syn­ti­nen voi ih­me­tel­lä: ”Mikä ar­mo­si mit­ta, oi Her­ra, mi­nun koh­dal­le mää­rät­ty!” (SL 1976: 189:4).

Ma­ria ylis­tää Ju­ma­lan mah­ta­via te­ko­ja. Ju­ma­la on lyö­nyt ha­jal­le ne, joil­la on yl­pe­ät aja­tuk­set sy­dä­mes­sään, mut­ta hän on ko­rot­ta­nut al­hai­set. Näl­käi­set hän on ruok­ki­nut run­sain mää­rin, mut­ta rik­kaat lä­het­tä­nyt tyh­ji­nä pois.

Yk­si­kään ih­mi­nen ei voi yl­peil­lä Ju­ma­lan edes­sä, sil­lä ih­mi­nen tu­lee van­hurs­kaak­si us­kon kaut­ta, il­man lain vaa­ti­mia te­ko­ja (Room. 3:27–28). Jee­sus opet­taa: ”Au­tu­ai­ta ne, joil­la on van­hurs­kau­den näl­kä ja jano: hei­dät ra­vi­taan” (Matt. 5:6).

Ju­ma­lan lu­pauk­set to­teu­tu­vat

Kii­tos­vir­ren lo­pus­sa Ma­ria kiit­tää Ju­ma­laa sii­tä, et­tä Ju­ma­la on pi­tä­nyt huo­len pal­ve­li­jas­taan Is­ra­e­lis­ta, muis­ta­nut kan­saan­sa ja osoit­ta­nut lau­peu­ten­sa Ab­ra­ha­mil­le ja hä­nen jäl­ke­läi­sil­leen ajas­ta ai­kaan.

Apos­to­li Paa­va­li opet­taa, et­tä ”to­del­li­sia Ab­ra­ha­min jäl­ke­läi­siä ovat ne, joil­la on us­ko” (Gal. 3:7). Sen vuok­si Ab­ra­ha­mil­le lu­vat­tu siu­naus kuu­luu Kris­tuk­seen us­ko­vil­le: ”Jos te ker­ran olet­te Kris­tuk­sen omia, te olet­te Ab­ra­ha­min jäl­ke­läi­siä ja saat­te pe­riä sen, mikä hä­nel­le oli lu­vat­tu” (Gal. 3:29).

Ma­ri­an il­mes­tys­päi­vä liit­tyy olen­nai­ses­ti jou­luun ja pää­si­äi­seen, ku­ten Paa­va­lin ”jou­lu­e­van­ke­liu­mi” osoit­taa: ”Mut­ta kun ai­ka oli täyt­ty­nyt, Ju­ma­la lä­het­ti tän­ne Poi­kan­sa. Nai­ses­ta hän syn­tyi ja tuli lain alai­sek­si lu­nas­taak­seen lain alai­si­na elä­vät va­paik­si, et­tä me pää­si­sim­me lap­sen ase­maan.” (Gal. 4:4-5.)

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 1:46–55

Raa­mat­tu 1992: Sil­loin Ma­ria sa­noi: – Mi­nun sie­lu­ni ylis­tää Her­ran suu­ruut­ta, mi­nun hen­ke­ni rie­muit­see Ju­ma­las­ta, Va­pah­ta­jas­ta­ni, sil­lä hän on luo­nut kat­seen­sa vä­häi­seen pal­ve­li­jaan­sa. Täs­te­des kaik­ki su­ku­pol­vet ylis­tä­vät mi­nua au­tu­aak­si, sil­lä Voi­mal­li­nen on teh­nyt mi­nul­le suu­ria te­ko­ja. Hä­nen ni­men­sä on pyhä, pol­ves­ta pol­veen hän osoit­taa lau­peu­ten­sa niil­le, jot­ka hän­tä pel­kää­vät. Hä­nen kä­ten­sä on teh­nyt mah­ta­via te­ko­ja, hän on lyö­nyt ha­jal­le ne, joil­la on yl­pe­ät aja­tuk­set sy­dä­mes­sään. Hän on syös­syt val­lan­pi­tä­jät is­tui­mil­taan ja ko­rot­ta­nut al­hai­set. Näl­käi­set hän on ruok­ki­nut run­sain mää­rin, mut­ta rik­kaat hän on lä­het­tä­nyt tyh­jin kä­sin pois. Hän on pi­tä­nyt huo­len pal­ve­li­jas­taan Is­ra­e­lis­ta, hän on muis­ta­nut kan­saan­sa ja osoit­ta­nut lau­peu­ten­sa Ab­ra­ha­mil­le ja hä­nen jäl­ke­läi­sil­leen, ajas­ta ai­kaan, niin kuin hän on isil­lem­me lu­van­nut.

14.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän.” Joh. 10:14–15

Viikon kysymys