Esa Käh­kö­nen

Rak­kau­den kak­sois­käs­ky tii­vis­tää lain vaa­ti­muk­set ja edel­lyt­tää Ju­ma­lan ja lä­him­mäi­sen täy­del­lis­tä ra­kas­ta­mis­ta.

Py­hä­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tiä edel­tää Jee­suk­sen ja sad­du­keus­ten väit­te­ly ylös­nou­se­muk­ses­ta. Väit­te­lyä seu­raa muu­an lai­no­pet­ta­ja. Hän­tä miel­lyt­tää vas­taus, jon­ka Jee­sus an­taa sad­du­keuk­sil­le. Hän ky­syy nyt Jee­suk­sel­ta: ”Mikä käs­ky on kaik­kein tär­kein?”

Jee­sus vas­taa: ”Tär­kein on tämä: ’Kuu­le, Is­ra­el: Her­ra, mei­dän Ju­ma­lam­me, on ai­noa Her­ra. Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si ja koko voi­mal­la­si.’ Toi­nen on tämä: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.’ Näi­tä suu­rem­paa käs­kyä ei ole.”

Jee­suk­sen an­ta­ma vas­taus tun­ne­taan rak­kau­den kak­sois­käs­ky­nä. Se tii­vis­tää lain vaa­ti­muk­set kah­teen käs­kyyn: ra­kas­ta Ju­ma­laa ja ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si.

Kris­tus on täyt­tä­nyt lain

Laki il­mai­see, mitä Ju­ma­la vaa­tii ih­mi­sel­tä. Laki ei kui­ten­kaan an­na voi­maa käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­seen. Laki vaa­tii täy­del­li­syyt­tä ja se ki­ro­aa jo­kai­sen lain rik­ko­jan. Lain vaa­ti­muk­sia nou­dat­ta­mal­la yk­si­kään ih­mi­nen ei voi tul­la Ju­ma­lan edes­sä van­hurs­kaak­si.

Lain teh­tä­vä­nä on opet­taa ih­mis­tä tun­te­maan, mitä syn­ti on. Laki oh­jaa he­rän­nyt­tä ih­mis­tä et­si­mään apua Kris­tuk­sel­ta, joka on so­vit­ta­nut koko maa­il­man syn­nit, täyt­tä­nyt Ju­ma­lan vaa­ti­van lain mei­dän puo­les­tam­me ja lu­nas­ta­nut mei­dät va­paik­si lain ki­rouk­ses­ta.

Ih­mi­nen tu­lee van­hurs­kaak­si us­kon kaut­ta, il­man lain vaa­ti­mia te­ko­ja (Room. 3:28). Kun ih­mi­nen us­koo, Ju­ma­la lah­joit­taa hä­nel­le Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den (Fil. 3:9). On ih­meel­lis­tä, et­tä syn­ti­nen ih­mi­nen voi us­kos­sa omis­taa Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den ja täy­del­li­syy­den.

Ju­ma­la on rak­kaus

Pie­noi­se­van­ke­liu­mi ki­teyt­tää evan­ke­liu­min si­säl­lön: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Joka us­koo evan­ke­liu­min, hän voi yh­tyä apos­to­li Jo­han­nek­sen sa­noi­hin: ”Me olem­me op­pi­neet tun­te­maan Ju­ma­lan rak­kau­den kaik­kia mei­tä koh­taan ja us­kom­me sii­hen. Ju­ma­la on rak­kaus. Se, joka py­syy rak­kau­des­sa, py­syy Ju­ma­las­sa, ja Ju­ma­la py­syy hä­nes­sä.” (1. Joh. 4:16.)

Rak­kaus on Hen­gen he­del­mä, sil­lä Ju­ma­la vuo­dat­taa rak­kau­ten­sa us­ko­vien sy­dä­miin an­ta­mal­la heil­le Py­hän Hen­gen (Gal. 5:22, Room. 5:5). Lut­her opet­taa, et­tä ”us­kos­ta pulp­pu­aa esil­le rak­kaus ja miel­ty­mys Ju­ma­laan ja rak­kau­des­ta halu pal­vel­la lä­him­mäis­tä” (Kris­ti­tyn va­paus).

Lain al­ta ar­mon al­le

Lai­no­pet­ta­ja hy­väk­syy Jee­suk­sen ope­tuk­sen kaik­kein tär­keim­mäs­tä käs­kys­tä. Jee­sus puo­les­taan to­te­aa lai­no­pet­ta­jal­le: ”Sinä et ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.”

Jee­suk­sen sa­nat il­mai­se­vat lem­pe­äs­ti mut­ta koh­ti käy­väs­ti sen, et­tä lai­no­pet­ta­ja on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la. Lai­no­pet­ta­jal­la on kyl­lä tie­toa, mut­ta hä­nel­tä puut­tuu rak­kaus (1. Kor. 13:2).

Kris­tus on tul­lut ju­lis­ta­maan rau­haa niil­le, jot­ka ovat kau­ka­na, ja niil­le, jot­ka ovat lä­hel­lä (Ef. 2:17). Evan­ke­liu­mi kut­suu jo­kais­ta ih­mis­tä lain ja syn­nin or­juu­des­ta ar­mon al­le ja Ju­ma­lan las­ten va­pau­teen.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 12:28–34

Raa­mat­tu 1992:

Muu­an lai­no­pet­ta­ja oli seu­ran­nut hei­dän väit­te­ly­ään ja huo­man­nut, mi­ten hy­vän vas­tauk­sen Jee­sus sad­du­keuk­sil­le an­toi. Hän tuli nyt Jee­suk­sen luo ja ky­syi: ”Mikä käs­ky on kaik­kein tär­kein?” Jee­sus vas­ta­si: ”Tär­kein on tämä: ’Kuu­le, Is­ra­el: Her­ra, mei­dän Ju­ma­lam­me, on ai­noa Her­ra. Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si ja koko voi­mal­la­si.’ Toi­nen on tämä: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.’ Näi­tä suu­rem­paa käs­kyä ei ole.”

Lai­no­pet­ta­ja sa­noi hä­nel­le: ”Oi­kein, opet­ta­ja! Tot­ta pu­huit, kun sa­noit, et­tä Her­ra on ai­noa Ju­ma­la, ei ole mui­ta kuin hän. Ja kun ra­kas­taa hän­tä koko sy­dä­mes­tään, kai­kel­la ym­mär­ryk­sel­lään ja kai­kel­la voi­mal­laan ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tään niin kuin it­se­ään, se on enem­män kuin polt­touh­rit ja kaik­ki muut uh­rit.” Jee­sus näki, et­tä hän vas­ta­si vii­saas­ti, ja sa­noi hä­nel­le: ”Sinä et ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.” Ku­kaan ei enää roh­jen­nut ky­syä Jee­suk­sel­ta mi­tään.

Bib­lia:

Ja kuin yk­si kir­ja­nop­pi­neis­ta tuli, joka kuu­li hei­dän kamp­pai­le­van kes­ke­nän­sä, ja näki, et­tä hän hy­väs­ti vas­ta­si hei­tä, ky­syi hän hä­nel­tä: kuka on kaik­kein suu­rin käs­ky? Mut­ta Je­sus vas­ta­si hän­tä: tämä on kaik­kein suu­rin käs­ky: kuu­le, Is­ra­el, Her­ra mei­dän Ju­ma­lam­me on yk­si Her­ra. Ja si­nun pi­tää ra­kas­ta­man Her­raa si­nun Ju­ma­laas kai­kes­ta sy­dä­mes­täs, ja kai­kes­ta si­nun sie­lus­tas, ja kai­kes­ta si­nun mie­les­täs, ja kai­kes­ta si­nun voi­mas­tas. Tämä on suu­rin käs­ky. Ja toi­nen sen­kal­tai­nen on tämä: si­nun pi­tää ra­kas­ta­man si­nun lä­him­mäis­täs niin­kuin it­se si­nu­as. Ei ole näi­tä suu­rem­paa käs­kyä.

Ja kir­ja­nop­pi­nut sa­noi hä­nel­le: oi­kein, Mes­ta­ri, sinä sa­noit to­tuu­den; sil­lä yk­si on Ju­ma­la, ja ei ole tois­ta pait­si hän­tä: ja ra­kas­taa hän­tä kai­kes­ta sy­dä­mes­tä, ja kai­kes­ta ym­mär­ryk­ses­tä, ja kai­kes­ta sie­lus­ta ja kai­kes­ta vä­es­tä, ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tä niin­kuin it­si­än­sä, se on enem­pi kuin kaik­ki polt­touh­rit ja muut uh­rit. Ja kos­ka Je­sus näki, et­tä hän toi­mel­li­ses­ti vas­ta­si, sa­noi hän hä­nel­le: et sinä ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Ja ei toh­ti­nut ken­kään sit­te hä­nel­tä enem­pää ky­syä.