JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Kaikkein tärkein käsky

Sana sunnuntaiksi
8.10.2023 6.00

Juttua muokattu:

2.10. 09:47
2023100209474620231008060000

Päivi Peltoniemi

Päivi Peltoniemi

Esa Käh­kö­nen

Rak­kau­den kak­sois­käs­ky tii­vis­tää lain vaa­ti­muk­set ja edel­lyt­tää Ju­ma­lan ja lä­him­mäi­sen täy­del­lis­tä ra­kas­ta­mis­ta.

Py­hä­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tiä edel­tää Jee­suk­sen ja sad­du­keus­ten väit­te­ly ylös­nou­se­muk­ses­ta. Väit­te­lyä seu­raa muu­an lai­no­pet­ta­ja. Hän­tä miel­lyt­tää vas­taus, jon­ka Jee­sus an­taa sad­du­keuk­sil­le. Hän ky­syy nyt Jee­suk­sel­ta: ”Mikä käs­ky on kaik­kein tär­kein?”

Jee­sus vas­taa: ”Tär­kein on tämä: ’Kuu­le, Is­ra­el: Her­ra, mei­dän Ju­ma­lam­me, on ai­noa Her­ra. Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si ja koko voi­mal­la­si.’ Toi­nen on tämä: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.’ Näi­tä suu­rem­paa käs­kyä ei ole.”

Jee­suk­sen an­ta­ma vas­taus tun­ne­taan rak­kau­den kak­sois­käs­ky­nä. Se tii­vis­tää lain vaa­ti­muk­set kah­teen käs­kyyn: ra­kas­ta Ju­ma­laa ja ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si.

Kris­tus on täyt­tä­nyt lain

Laki il­mai­see, mitä Ju­ma­la vaa­tii ih­mi­sel­tä. Laki ei kui­ten­kaan an­na voi­maa käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­seen. Laki vaa­tii täy­del­li­syyt­tä ja se ki­ro­aa jo­kai­sen lain rik­ko­jan. Lain vaa­ti­muk­sia nou­dat­ta­mal­la yk­si­kään ih­mi­nen ei voi tul­la Ju­ma­lan edes­sä van­hurs­kaak­si.

Lain teh­tä­vä­nä on opet­taa ih­mis­tä tun­te­maan, mitä syn­ti on. Laki oh­jaa he­rän­nyt­tä ih­mis­tä et­si­mään apua Kris­tuk­sel­ta, joka on so­vit­ta­nut koko maa­il­man syn­nit, täyt­tä­nyt Ju­ma­lan vaa­ti­van lain mei­dän puo­les­tam­me ja lu­nas­ta­nut mei­dät va­paik­si lain ki­rouk­ses­ta.

Ih­mi­nen tu­lee van­hurs­kaak­si us­kon kaut­ta, il­man lain vaa­ti­mia te­ko­ja (Room. 3:28). Kun ih­mi­nen us­koo, Ju­ma­la lah­joit­taa hä­nel­le Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den (Fil. 3:9). On ih­meel­lis­tä, et­tä syn­ti­nen ih­mi­nen voi us­kos­sa omis­taa Kris­tuk­sen van­hurs­kau­den ja täy­del­li­syy­den.

Ju­ma­la on rak­kaus

Pie­noi­se­van­ke­liu­mi ki­teyt­tää evan­ke­liu­min si­säl­lön: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Joka us­koo evan­ke­liu­min, hän voi yh­tyä apos­to­li Jo­han­nek­sen sa­noi­hin: ”Me olem­me op­pi­neet tun­te­maan Ju­ma­lan rak­kau­den kaik­kia mei­tä koh­taan ja us­kom­me sii­hen. Ju­ma­la on rak­kaus. Se, joka py­syy rak­kau­des­sa, py­syy Ju­ma­las­sa, ja Ju­ma­la py­syy hä­nes­sä.” (1. Joh. 4:16.)

Rak­kaus on Hen­gen he­del­mä, sil­lä Ju­ma­la vuo­dat­taa rak­kau­ten­sa us­ko­vien sy­dä­miin an­ta­mal­la heil­le Py­hän Hen­gen (Gal. 5:22, Room. 5:5). Lut­her opet­taa, et­tä ”us­kos­ta pulp­pu­aa esil­le rak­kaus ja miel­ty­mys Ju­ma­laan ja rak­kau­des­ta halu pal­vel­la lä­him­mäis­tä” (Kris­ti­tyn va­paus).

Lain al­ta ar­mon al­le

Lai­no­pet­ta­ja hy­väk­syy Jee­suk­sen ope­tuk­sen kaik­kein tär­keim­mäs­tä käs­kys­tä. Jee­sus puo­les­taan to­te­aa lai­no­pet­ta­jal­le: ”Sinä et ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.”

Jee­suk­sen sa­nat il­mai­se­vat lem­pe­äs­ti mut­ta koh­ti käy­väs­ti sen, et­tä lai­no­pet­ta­ja on Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ul­ko­puo­lel­la. Lai­no­pet­ta­jal­la on kyl­lä tie­toa, mut­ta hä­nel­tä puut­tuu rak­kaus (1. Kor. 13:2).

Kris­tus on tul­lut ju­lis­ta­maan rau­haa niil­le, jot­ka ovat kau­ka­na, ja niil­le, jot­ka ovat lä­hel­lä (Ef. 2:17). Evan­ke­liu­mi kut­suu jo­kais­ta ih­mis­tä lain ja syn­nin or­juu­des­ta ar­mon al­le ja Ju­ma­lan las­ten va­pau­teen.

Evan­ke­liu­mi: Mark. 12:28–34

Raa­mat­tu 1992:

Muu­an lai­no­pet­ta­ja oli seu­ran­nut hei­dän väit­te­ly­ään ja huo­man­nut, mi­ten hy­vän vas­tauk­sen Jee­sus sad­du­keuk­sil­le an­toi. Hän tuli nyt Jee­suk­sen luo ja ky­syi: ”Mikä käs­ky on kaik­kein tär­kein?” Jee­sus vas­ta­si: ”Tär­kein on tämä: ’Kuu­le, Is­ra­el: Her­ra, mei­dän Ju­ma­lam­me, on ai­noa Her­ra. Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si ja koko voi­mal­la­si.’ Toi­nen on tämä: ’Ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si.’ Näi­tä suu­rem­paa käs­kyä ei ole.”

Lai­no­pet­ta­ja sa­noi hä­nel­le: ”Oi­kein, opet­ta­ja! Tot­ta pu­huit, kun sa­noit, et­tä Her­ra on ai­noa Ju­ma­la, ei ole mui­ta kuin hän. Ja kun ra­kas­taa hän­tä koko sy­dä­mes­tään, kai­kel­la ym­mär­ryk­sel­lään ja kai­kel­la voi­mal­laan ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tään niin kuin it­se­ään, se on enem­män kuin polt­touh­rit ja kaik­ki muut uh­rit.” Jee­sus näki, et­tä hän vas­ta­si vii­saas­ti, ja sa­noi hä­nel­le: ”Sinä et ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.” Ku­kaan ei enää roh­jen­nut ky­syä Jee­suk­sel­ta mi­tään.

Bib­lia:

Ja kuin yk­si kir­ja­nop­pi­neis­ta tuli, joka kuu­li hei­dän kamp­pai­le­van kes­ke­nän­sä, ja näki, et­tä hän hy­väs­ti vas­ta­si hei­tä, ky­syi hän hä­nel­tä: kuka on kaik­kein suu­rin käs­ky? Mut­ta Je­sus vas­ta­si hän­tä: tämä on kaik­kein suu­rin käs­ky: kuu­le, Is­ra­el, Her­ra mei­dän Ju­ma­lam­me on yk­si Her­ra. Ja si­nun pi­tää ra­kas­ta­man Her­raa si­nun Ju­ma­laas kai­kes­ta sy­dä­mes­täs, ja kai­kes­ta si­nun sie­lus­tas, ja kai­kes­ta si­nun mie­les­täs, ja kai­kes­ta si­nun voi­mas­tas. Tämä on suu­rin käs­ky. Ja toi­nen sen­kal­tai­nen on tämä: si­nun pi­tää ra­kas­ta­man si­nun lä­him­mäis­täs niin­kuin it­se si­nu­as. Ei ole näi­tä suu­rem­paa käs­kyä.

Ja kir­ja­nop­pi­nut sa­noi hä­nel­le: oi­kein, Mes­ta­ri, sinä sa­noit to­tuu­den; sil­lä yk­si on Ju­ma­la, ja ei ole tois­ta pait­si hän­tä: ja ra­kas­taa hän­tä kai­kes­ta sy­dä­mes­tä, ja kai­kes­ta ym­mär­ryk­ses­tä, ja kai­kes­ta sie­lus­ta ja kai­kes­ta vä­es­tä, ja ra­kas­taa lä­him­mäis­tä niin­kuin it­si­än­sä, se on enem­pi kuin kaik­ki polt­touh­rit ja muut uh­rit. Ja kos­ka Je­sus näki, et­tä hän toi­mel­li­ses­ti vas­ta­si, sa­noi hän hä­nel­le: et sinä ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta. Ja ei toh­ti­nut ken­kään sit­te hä­nel­tä enem­pää ky­syä.

17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys