JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumalan valtasuuruus voittaa vihollisen

Sana sunnuntaiksi
12.11.2023 6.00

Juttua muokattu:

2.11. 14:01
2023110214015620231112060000

Heikki Vuonokari

Heikki Vuonokari

Ar­to Ko­ta­jär­vi

Jee­suk­sen mu­kaan us­ko­van ei tar­vit­se pe­lä­tä ajal­li­sen elä­män ta­pah­tu­mia, vaan ian­kaik­ki­sen elä­män vie­vää sie­lun­vi­hol­lis­ta ja hä­nen suul­laan pu­hu­via.

Us­ko­va kris­tit­ty on tai­vaan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­nen, ja sa­mal­la hän on maal­li­sen yh­teis­kun­nan jä­sen. Elä­mä kah­den val­ta­kun­nan kan­sa­lai­se­na tar­koit­taa, et­tä hä­nel­lä on toi­vo tai­vaa­seen pää­sys­tä ja vas­tuu ajal­li­ses­ta yh­teis­kun­nas­ta. Tai­vas­toi­vo on ar­mos­ta us­ko­mis­ta, ja vas­tuu yh­teis­kun­nas­ta on sen aset­ta­mien vel­voit­tei­den mu­kaan elä­mis­tä.

Tämä elä­män­jär­jes­tys on Ju­ma­lan aset­ta­ma. Ju­ma­la ke­hot­taa pro­fee­tan suul­la: ”Toi­mi­kaa sen kau­pun­gin par­haak­si, jo­hon minä olen tei­dät siir­tä­nyt” (Jer. 29:7). Apos­to­li ke­hot­taa ru­koi­le­maan ”kaik­kien ih­mis­ten, ku­nin­kai­den ja kaik­kien val­lan­pi­tä­jien puo­les­ta, jot­ta sai­sim­me viet­tää tyyn­tä ja rau­hal­lis­ta elä­mää” (1. Tim. 2:1–2). Apos­to­li jat­kaa, et­tä täl­lai­nen ru­kous on oi­kea ja mie­lui­sa Ju­ma­lal­le.

Ru­koi­le­mi­nen on­kin tar­peen, jot­ta yh­teis­kun­ta py­syi­si Ju­ma­lan sa­nas­sa ja evan­ke­liu­min va­paus säi­lyi­si. Yh­teis­kun­nan me­nes­ty­mi­nen lu­paa me­nes­tys­tä myös tai­vaan val­ta­kun­nan kan­sa­lai­sil­le (Jer. 29:7).

Us­ko­van ei tar­vit­se pe­lä­tä

Kuu­lem­me uu­ti­sia so­dis­ta, elä­män rau­hat­to­muu­des­ta ja häi­ri­köin­nis­tä va­paa­ta yh­teis­kun­ta­jär­jes­tys­tä vas­taan. Syys­tä­kin voi mie­leen nous­ta pel­ko­ja tur­val­li­suu­den puo­les­ta. Myös ar­kuus us­kon mu­kais­ten elä­mä­nar­vo­jen jul­ki­seen tun­nus­ta­mi­seen voi ol­la to­del­li­suut­ta.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tin mu­kaan Jee­sus tun­tee nä­mä­kin huo­let. Jee­suk­sen mu­kaan us­ko­van ei tar­vit­se pe­lä­tä sel­lais­ta uh­kaa, joka kos­kee ajal­lis­ta elä­mää ja sen py­sy­mis­tä. Sen si­jaan Jee­sus ke­hot­taa pel­kää­mään sel­lais­ta, jon­ka val­ta ulot­tuu pi­dem­mäl­le ja voi ka­dot­taa ih­mi­sen ikui­ses­ti: sie­lun­vi­hol­lis­ta ja hä­nen suul­laan pu­hu­via.

Pe­ri­syn­nin tur­me­le­ma ih­mi­nen on al­tis kuun­te­le­maan sie­lun­vi­hol­li­sen pu­het­ta ja ope­tuk­sia. Tuo puhe on tai­ta­vas­ti ver­hoil­tu ja pii­lo­tet­tu ta­val­li­seen elä­mään: ”On­ko Ju­ma­la to­del­la sa­no­nut: ’Te et­te saa syö­dä mis­tään puu­tar­han puus­ta?’” (1. Moos. 3:1.)

Ju­ma­la tun­tee luo­ma­kun­nan

Vaik­ka sie­lun­vi­hol­li­sel­la on maan pääl­lä pal­jon val­taa, Ju­ma­lan val­ta­suu­ruut­ta se ei kui­ten­kaan pei­tä. Sie­lun­vi­hol­li­nen tun­tee ih­mi­sen heik­kou­det, mut­ta Ju­ma­la tun­tee ih­mi­sen täy­del­li­ses­ti. Ju­ma­la tun­tee koko luo­ma­kun­tan­sa: tuu­let ja sa­teet, maan ja sen muo­dot, kas­vit ja luon­non vä­ri­maa­il­man, eläi­met ja nii­den po­lut.

Jee­suk­sen ai­kaan vä­häi­siä var­pu­sia pyy­dys­tet­tiin ja myy­tiin to­ril­la hal­val­la syö­tä­väk­si: ”Var­pu­sia saa kah­del­la ko­li­kol­la vii­si, ei­kö niin? Sil­ti Ju­ma­la ei unoh­da yh­tä­kään niis­tä.” (Luuk. 12:6.)

Mik­si sit­ten Ju­ma­la unoh­tai­si luo­man­sa ih­mi­sen? Hän tun­tee mei­dät tar­kas­ti, omi­nai­suu­tem­me, luon­teem­me ja lah­jam­me. Hän on las­ke­nut jo­kai­sen hius­kar­van­kin. ”Kun ta­kaa mai­den, me­rien hän pie­nen muut­to­lin­tu­sen tuo ko­tiin tur­vai­sas­ti, niin mik­si pel­kään, va­pi­sen? Myös mi­nut niin kuin lin­tu­sen hän joh­taa ko­tiin as­ti.” (VK 593:6.) Jee­sus lu­paa, et­tä olem­me pal­jon ar­vok­kaam­pia kuin kaik­ki var­pu­set.

Evan­ke­liu­mi syn­nyt­tää tai­vas­toi­von

Tais­te­lun vä­syt­tä­mä ih­mi­nen ei ym­mär­rä sie­lun­vi­hol­li­sen val­taa. Sy­dä­men us­kol­la otam­me vas­taan Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­sen tai­vaas­ta, oi­ke­as­ta isän­maas­ta, jos­sa ei tais­tel­la vaan ai­no­as­taan iloi­taan.

An­teek­si­an­ta­muk­sen omis­ta­mi­nen omal­le koh­dal­le syn­nyt­tää tai­vas­toi­voa ja aut­taa py­sy­mään oi­ke­al­la tiel­lä. Ar­mos­ta us­ko­mi­nen aut­taa kään­tä­mään kat­seen syn­nin hou­ku­tuk­sis­ta aa­mu­rus­koon.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Luuk. 12:4–7

Raa­mat­tu 1992: ”Minä sa­non teil­le, ys­tä­vil­le­ni: Äl­kää pe­lät­kö nii­tä, jot­ka tap­pa­vat ruu­miin mut­ta joi­den val­ta ei ulo­tu sen pi­tem­mäl­le. Kuul­kaa, ketä tei­dän tu­lee pe­lä­tä. Pe­lät­kää hän­tä, jol­la on val­ta sekä tap­paa ih­mi­nen et­tä syös­tä hä­net hel­vet­tiin. Niin, sa­non teil­le: hän­tä tei­dän on pe­lät­tä­vä. Var­pu­sia saa kah­del­la ko­li­kol­la vii­si, ei­kö niin? Sil­ti Ju­ma­la ei unoh­da yh­tä­kään niis­tä. Tei­dän jo­kai­nen hius­kar­van­ne­kin on las­ket­tu. Äl­kää siis pe­lät­kö. Olet­te­han te ar­vok­kaam­pia kuin kaik­ki var­pu­set.

Bib­lia: Mut­ta minä sa­non teil­le, mi­nun ys­tä­vil­le­ni: äl­käät nii­tä pel­jät­kö, jot­ka ruu­miin tap­pa­vat, ja ei ole hei­dän sit­te enem­pää te­ke­mis­tä. Mut­ta minä tah­don osoit­taa teil­le, ketä tei­dän tu­lee pel­jä­tä: pel­jät­kää sitä, jol­la on val­ta, sit­te­kuin hän tap­pa­nut on, myös hel­vet­tiin sy­sä­tä; tot­ta minä sa­non teil­le: sitä te pel­jät­käät. Ei­kö vii­si var­pus­ta myy­dä kah­teen ro­poon? Ja ei yk­si­kään heis­tä ole Ju­ma­lan edes­sä unoh­det­tu. Ovat myös kaik­ki tei­dän pään­ne hiuk­set lu­e­tut. Äl­käät siis pel­jät­kö: te olet­te pa­rem­mat kuin mon­ta var­pus­ta.

14.12.2024

Kestävyys on teille tarpeen, jotta pystyisitte täyttämään Jumalan tahdon ja siten saisitte omaksenne sen, minkä hän on luvannut. Hepr. 10:36

Viikon kysymys