JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumala antaa ilman ansioita

Sana sunnuntaiksi
5.5.2024 6.00

Juttua muokattu:

30.4. 11:26
2024043011261920240505060000

Anu Tofferi

Anu Tofferi

Mat­ti Hyry

Elä­män tar­pei­den li­säk­si Ju­ma­la an­taa vie­lä enem­män: Py­hän Hen­gen lah­jan niil­le, jot­ka sitä pyy­tä­vät.

Las­ten ryh­mä oli tul­lut kirk­koon vie­rai­lul­le. Oli ru­kouk­sen ai­ka ja sa­noin, et­tä nyt lai­te­taan kä­det ris­tiin. Eräs etu­pen­kis­sä is­tu­va poi­ka em­pi het­ken ja lait­toi sit­ten kä­si­var­ret ris­tiin. Sain syyn opet­taa, et­tä ru­koil­les­sa on ta­pa­na lait­taa sor­met ris­tiin, ja näy­tin, mi­ten se teh­dään.

Tapa ris­tiä kä­det on alun pe­rin ger­maa­ni­nen, ja sil­lä osoi­tet­tiin maa­no­mis­ta­jal­le tai muul­le ylem­pi­ar­voi­sel­le ala­mai­suut­ta. Se oli myös merk­ki aseet­to­muu­des­ta ja tah­dos­ta teh­dä toi­sel­le pal­ve­lus. Kris­ti­tyl­le sor­mien ris­ti­mi­nen viit­taa Jee­suk­sen ris­tiin, joka on so­vi­tuk­sen ja voi­ton merk­ki.

Rat­kai­sun avain on pyy­tä­mi­nen

Jee­suk­sen ope­tus ru­kouk­ses­ta on ar­ki­ses­ta elä­mäs­tä. Evan­ke­liu­mi­teks­tin edel­lä hän on opet­ta­nut op­pi­lail­leen Isä mei­dän -ru­kouk­sen. Hän jat­kaa ope­tus­ta pyy­tä­mäl­lä ku­vit­te­le­maan seu­raa­van ti­lan­teen: Saat il­ta­myö­häl­lä yl­lä­tys­vie­raan, ei­kä si­nul­la ole mi­tään tar­jot­ta­vaa. Ai­noa mah­dol­li­suu­te­si on he­rät­tää naa­pu­ri yö­u­nil­ta ja pyy­tää lei­pää. Vaik­ka hän ei ha­lu­ai­si aut­taa, jäät niin it­se­pin­tai­ses­ti pyy­tä­mään, et­tei toi­sel­le jää muu­ta mah­dol­li­suut­ta kuin aut­taa. Rat­kai­sun avain on hel­lit­tä­mä­tön, oi­ke­as­taan suo­raan krei­kas­ta kään­net­ty­nä ”hä­pe­ä­mä­tön” pyy­tä­mi­nen.

Kun on tosi ky­sees­sä, ei voi muu­ta kuin pyy­tää. Pyy­tä­mi­nen on­kin luon­teel­taan oman avun­tar­peen tun­nus­ta­mis­ta, jo­hon usein liit­tyy hä­pe­ää. En ole osan­nut huo­leh­tia asi­ois­ta­ni, sik­si olen nyt pu­las­sa. Sik­si­kö pyy­tä­mi­nen on meil­le ai­kui­sil­le niin han­ka­laa? Lap­sil­ta puo­les­taan pyy­tä­mi­nen su­juu usein pal­jon hel­pom­min.

Ju­ma­la an­taa ja avaa

Jee­sus opet­taa, et­tä an­ta­mi­nen ei ole pel­käs­tään py­hien omi­nai­suus. Pa­hat­kin ih­mi­set an­ta­vat, kun heil­tä pyy­tää. Jos poi­ka pyy­tää isäl­tä ka­laa, ei ku­kaan ole sel­lai­nen isä, et­tä an­tai­si käär­meen. Jos ker­ran pa­hat­kin ih­mi­set toi­mi­vat näin, mitä tai­vaal­li­nen Isä sit­ten te­kee?

Jee­suk­sen mu­kaan Ju­ma­la an­taa ja avaa. Van­ha ka­te­kis­mus opet­taa seu­raa­vas­ti: ”Minä us­kon, et­tä Ju­ma­la on mi­nut ja kaik­ki olen­not luo­nut, an­ta­nut mi­nul­le ruu­miin ja sie­lun, sil­mät, kor­vat ja kaik­ki jä­se­net, jär­jen ja kaik­ki ais­tit, ja et­tä hän nämä vie­lä pi­tää voi­mas­sa; an­taa myös vaat­teet ja ken­gät, ruo­an ja juo­man, ko­din ja kon­nun, puo­li­son ja lap­set, pel­lot, kar­jan ja kai­ken omai­suu­den; lah­joit­taa run­saas­ti ja joka päi­vä ra­vin­non ja kaik­ki tä­män elä­män tar­peet, suo­je­lee kai­kis­sa vaa­rois­sa, var­je­lee ja pe­las­taa kai­kes­ta pa­has­ta; ja et­tä hän te­kee tä­män kai­ken su­las­ta isäl­li­ses­tä, ju­ma­lal­li­ses­ta hy­vyy­des­tän­sä ja lau­peu­des­tan­sa, il­man mi­tään mi­nun an­si­o­ta­ni ja mah­dol­li­suut­ta­ni.”

Pyhä Hen­ki on tär­keä lah­ja

Elä­män tar­pei­den li­säk­si tai­vaal­li­nen Isä an­taa vie­lä pal­jon enem­män. Evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus sa­noo: ”tot­ta kai tei­dän Isän­ne pal­jon en­nem­min an­taa tai­vaas­ta Py­hän Hen­gen niil­le, jot­ka sitä hä­nel­tä pyy­tä­vät”. Tämä on Ju­ma­lan ar­vo­kas lah­ja, ja se si­säl­tää var­mas­ti pal­jon enem­män kuin edes osaa aja­tel­la tai pyy­tää.

Lah­ja viit­taa sa­na­na­kin yl­lä­tyk­seen ja puut­teel­li­seen tie­toon lah­jan si­säl­lös­tä. Us­kon­tun­nus­tus ker­too kui­ten­kin tii­vis­te­tys­ti, mitä kaik­kea Pyhä Hen­ki lah­ja­na pi­tää si­säl­lään. Se syn­nyt­tää seu­ra­kun­nan ja lah­joit­taa sen jä­se­nil­le py­häin yh­tey­den. Py­hän Hen­gen voi­mas­ta saa syn­nit an­teek­si. Py­hän Hen­gen voi­mas­ta us­ko­vai­nen nou­see myös ker­ran kuol­leis­ta ja saa ian­kaik­ki­sen elä­män.

Ru­kouk­sen maa­il­mas­sa on usein läs­nä hätä, kai­paus, odot­ta­mi­nen ja hil­jai­suus. Kaik­kein sy­vim­piä tar­pei­ta ei usein osaa edes sa­noit­taa. Jee­sus opet­taa­kin ru­koi­le­maan yk­sin ja hil­jai­suu­des­sa. Tär­keim­män ru­kous­vas­tauk­sen Ju­ma­la lah­joit­taa kui­ten­kin jul­ki­ses­ti evan­ke­liu­min sa­nas­sa. Sen ydin on lu­paus syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta, jon­ka pe­rus­ta­na on Kris­tuk­sen ris­tin­kuo­le­ma ja ylös­nou­se­mus.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti Luuk. 11:5–13

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noi vie­lä: ”Ku­vi­tel­kaa, et­tä joku teis­tä me­nee kes­kel­lä yö­tä ys­tä­vän­sä luo ja sa­noo: ’Veli hyvä, lai­naa mi­nul­le kol­me lei­pää. Eräs ys­tä­vä­ni poik­ke­si mat­kal­laan luok­se­ni, ei­kä mi­nul­la ole tar­jo­ta hä­nel­le mi­tään.’ Toi­nen vas­taa si­säl­tä: ’Älä häi­rit­se mi­nua. Ovi on jo lu­kos­sa, ja minä olen nuk­ku­mas­sa las­ten kans­sa. En minä voi nous­ta an­ta­maan mi­tään.’ Mut­ta minä sa­non teil­le: vaik­ka hän ei nou­si­si­kaan an­ta­maan toi­sel­le lei­pää pelk­kää ys­tä­vyyt­tään, hän kui­ten­kin te­kee sen, kun tämä hel­lit­tä­mät­tä pyy­tää, ja hän an­taa niin pal­jon kuin toi­nen tar­vit­see. Niin­pä sa­non teil­le: Pyy­tä­kää, niin teil­le an­ne­taan. Et­si­kää, niin te löy­dät­te. Kol­kut­ta­kaa, niin teil­le ava­taan. Sil­lä pyy­tä­vä saa, et­si­jä löy­tää, ja jo­kai­sel­le, joka kol­kut­taa, ava­taan. Ei kai ku­kaan teis­tä ole sel­lai­nen isä, et­tä an­taa po­jal­leen käär­meen, kun poi­ka pyy­tää ka­laa? Tai skor­pi­o­nin, kun hän pyy­tää mu­naa? Jos ker­ran te pa­hat ih­mi­set osaat­te an­taa lap­sil­len­ne kai­ken­lais­ta hy­vää, niin tot­ta kai tei­dän Isän­ne pal­jon en­nem­min an­taa tai­vaas­ta Py­hän Hen­gen niil­le, jot­ka sitä hä­nel­tä pyy­tä­vät.”

Bib­lia: Ja hän sa­noi heil­le: kel­lä teis­tä on ys­tä­vä, ja me­nee puo­liy­ös­tä hä­nen ty­kön­sä, ja sa­noo hä­nel­le: ys­tä­vä­ni, lai­naas mi­nul­le kol­me lei­pää; sil­lä mi­nun ys­tä­vä­ni tuli mat­kas­ta mi­nun ty­kö­ni, ja ei mi­nul­la ole, mitä minä pa­nen hä­nen eteen­sä. Ja hän vas­taa huo­nees­tan­sa ja sa­noo: älä mi­nua vai­vaa! Ovi on jo sul­jet­tu, ja mi­nun lap­se­ni mi­nun kans­sa­ni ovat vuo­tees­sa: en minä voi nous­ta si­nul­le an­ta­maan. Minä sa­non teil­le: el­lei hän nou­se ja an­na hä­nel­le, et­tä hän on hä­nen ys­tä­vän­sä, niin hän kui­ten­kin hä­nen ah­ke­ruu­ten­sa täh­den nou­see ja an­taa hä­nel­le niin mon­ta kuin hän tar­vit­see. Ja minä myös sa­non teil­le: ano­kaat, niin teil­le an­ne­taan: et­si­käät, niin te löy­dät­te: kol­kut­ta­kaat niin teil­le ava­taan. Sil­lä jo­kai­nen joka anoo, se saa, ja joka et­sii, se löy­tää, ja joka kol­kut­taa, sil­le ava­taan. Kuka teis­ta on isä, jol­ta poi­ka anoo lei­pää, an­taa­ko hän hä­nel­le ki­ven? Eli jos hän anoo ka­laa, an­taa­ko hän ka­lan edes­tä hä­nel­le kär­meen? Eli jos hän anoo mu­naa, an­taa­ko hän hä­nel­le skor­pi­o­nin? Jos siis te, jot­ka pa­hat olet­te, tai­dat­te hy­viä lah­jo­ja an­taa tei­dän lap­sil­len­ne, pal­joa enem­min tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne an­taa Py­hän Hen­gen sitä ano­vai­sil­le.

14.6.2024

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys