JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jokainen tarvitsee Hyvän Paimenen hoitoa

Sana sunnuntaiksi
23.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

19.4. 10:34
2023041910341320230423060000

Pixabay/M.H.

Pixabay/M.H.

Jan­ne Iso­maa

Hyvä Pai­me­nen hoi­dos­sa Ju­ma­lan las­ta ope­te­taan, neu­vo­taan, loh­du­te­taan ja en­nen kaik­kea roh­kais­taan us­ko­maan.

Hyvä ruo­ka he­rät­tää myön­tei­siä mie­li­ku­via. It­se muis­tan mo­nia juh­la­het­kiä elä­mäs­sä­ni, jol­loin olen saa­nut syö­dä hy­vin. Ajal­li­nen ruo­ka on tär­keä ja vält­tä­mä­tön asia, mut­ta si­tä­kin tär­ke­äm­pää on hen­gel­li­nen ruo­ka.

Jee­sus opet­ti ai­kan­sa ih­mi­siä: ”Minä olen elä­män lei­pä. Joka tu­lee mi­nun luok­se­ni, ei kos­kaan ole nä­lis­sään, ja joka us­koo mi­nuun, ei enää kos­kaan ole ja­nois­saan” (Joh. 6:35).

Sekä ruok­ki­mis­ta et­tä kait­se­mis­ta

Ma­ria ylis­tää kii­tos­vir­res­sään Her­ran suu­ruut­ta ja ker­too ko­ke­muk­sen­sa Ju­ma­lan hoi­dos­ta: ”Näl­käi­set hän on ruok­ki­nut run­sain mää­rin, mut­ta rik­kaat hän on lä­het­tä­nyt tyh­jin kä­sin pois” (Luuk. 1:53).

On tär­ke­ää, et­tä Ju­ma­lan lap­sil­la säi­lyi­si Ju­ma­lan sa­nan näl­kä. Ajal­li­ses­sa per­hees­sä nou­see huo­li, jos joku per­heen­jä­sen ei enää tule yh­tei­seen ruo­ka­pöy­tään. Myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan per­he­vä­en kes­kuu­des­sa voi käy­dä niin, et­tä jol­la­kin Ju­ma­lan lap­sel­la ei enää ole ha­lua tul­la Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon – Ju­ma­lan las­ten yh­tei­seen ruo­ka­pöy­tään.

Jo­kai­nen ih­mi­nen tar­vit­see Hy­vän Pai­me­nen hoi­toa ja rak­kaut­ta. Sik­si Jee­sus kut­sui Pie­ta­rin ruok­ki­maan ja kait­se­maan lam­pai­ta, Ju­ma­lan lap­sia.

Yh­teys Ju­ma­lan val­ta­kun­taan roh­kai­see us­ko­maan

Hy­vän Pai­me­nen hoi­toon kuu­luu kut­su­mi­nen: ”Tul­kaa syö­mään” (Joh. 21:12). Jot­ta ih­mi­nen säi­lyi­si Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­tey­des­sä ja ar­mo­hoi­dos­sa, Ju­ma­la on näh­nyt hy­väk­si, et­tä jär­jes­te­tään päi­vä­ker­ho­ja, py­hä­kou­lu­ja, raa­mat­tu­luok­kia, nuor­te­nil­to­ja, lei­re­jä ja mui­ta ti­lai­suuk­sia, jois­sa voi­daan tut­kia Ju­ma­lan sa­naa.

Eri­tyi­sen tär­kei­tä het­kiä ovat seu­rat. Seu­rois­sa Ju­ma­lan las­ta ope­te­taan, neu­vo­taan, loh­du­te­taan ja en­nen kaik­kea roh­kais­taan us­ko­maan.

Mei­dän ai­ka­nam­me­kin on eri­tyi­nen vaa­ra sii­nä, et­tä Ju­ma­lan lap­si luo­puu Ju­ma­lan sa­nan mu­kai­ses­ta us­kos­ta. Paa­va­li kir­joit­ti Ti­mo­teuk­sel­le: ”Säi­ly­tä us­ko ja hyvä oma­tun­to! Jot­kut ovat sen hy­län­neet ja haak­si­rik­kou­tu­neet us­kos­saan.” (1. Tim. 1:19.)

Jot­ta säi­lyi­sim­me us­ko­mas­sa, em­me voi al­kaa hy­väk­syä syn­tiä elä­mäs­säm­me. Sik­si Jee­sus, Hyvä Pai­men, ke­hot­ti Pie­ta­ria ruok­ki­mi­sen li­säk­si myös kait­se­maan lam­pai­ta.

Pai­me­nen ää­ni kuu­luu Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta

Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta kut­suu pu­hu­jat sa­nan­pal­ve­li­jan teh­tä­vään, niin kuin Pie­ta­ri­kin kut­sut­tiin. Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­jat ei­vät ole omal­la asi­al­laan. Raa­mat­tu ker­too, mi­ten Ju­ma­la an­toi täs­tä asi­as­ta Kor­ne­liuk­sel­le sel­ke­än ym­mär­ryk­sen: ”Nyt olem­me kaik­ki tääl­lä Ju­ma­lan edes­sä kuul­lak­sem­me, mitä Her­ra on si­nun käs­ke­nyt pu­hua” (Ap. t. 10:33).

Sekä pu­hu­jat et­tä sa­nan kuu­li­jat saa­vat pyy­tää it­sel­leen nöy­rää lap­sen miel­tä kuun­nel­la, mitä Hen­ki seu­ra­kun­nal­le sa­noo (Ilm. 2:7).

Jee­sus ke­hot­ti Pie­ta­ria: ”Seu­raa mi­nua” (Joh. 21:19). Tämä on ke­ho­tus myös jo­kai­sel­le tä­män ajan ih­mi­sel­le. Raa­ma­tun mu­kaan Jee­suk­sen seu­raa­jal­la on yh­teys Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan. Paa­va­li kir­joit­ti tes­sa­lo­ni­ka­lai­sil­le: ”Te olet­te mei­tä ja Her­raa seu­raa­maan ru­ven­neet ja olet­te sa­nan mo­nes­sa vai­vas­sa, ilol­la Py­häs­sä Hen­ges­sä, ot­ta­neet vas­taan” (1. Tess. 1:6).

Elä­vä Ju­ma­lan lap­si ha­lu­aa kuun­nel­la Hy­vän Pai­me­nen ään­tä. Jee­sus opet­ti: ”Mi­nun lam­paa­ni kuu­le­vat mi­nun ää­ne­ni ja minä tun­nen ne, ja ne seu­raa­vat mi­nua” (Joh. 10:27).



Evan­ke­liu­mi­teks­ti Joh. 21:15–19:

Raa­mat­tu 1992: Kun he oli­vat syö­neet, Jee­sus sa­noi Si­mon Pie­ta­ril­le: ”Si­mon, Jo­han­nek­sen poi­ka, ra­kas­tat­ko sinä mi­nua enem­män kuin nämä toi­set?” ”Ra­kas­tan, Her­ra”, Pie­ta­ri vas­ta­si, ”sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” Jee­sus sa­noi: ”Ruo­ki mi­nun ka­rit­soi­ta­ni.” Sit­ten hän ky­syi tois­ta­mi­seen: ”Si­mon, Jo­han­nek­sen poi­ka, ra­kas­tat­ko mi­nua?” ”Ra­kas­tan, Her­ra”, Pie­ta­ri vas­ta­si, ”sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” Jee­sus sa­noi: ”Kait­se mi­nun lam­pai­ta­ni.” Vie­lä kol­man­nen ker­ran Jee­sus ky­syi: ”Si­mon, Jo­han­nek­sen poi­ka, olen­ko minä si­nul­le ra­kas?” Pie­ta­ri tuli su­rul­li­sek­si sii­tä, et­tä Jee­sus kol­man­nen ker­ran ky­syi hä­nel­tä: ”Olen­ko minä si­nul­le ra­kas?”, ja hän vas­ta­si: ”Her­ra, sinä tie­dät kai­ken. Sinä tie­dät, et­tä olet mi­nul­le ra­kas.” Jee­sus sa­noi: ”Ruo­ki mi­nun lam­pai­ta­ni. To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: Kun olit nuo­ri, sinä si­doit it­se vyö­si ja me­nit min­ne tah­doit. Mut­ta kun tu­let van­hak­si, sinä ojen­nat kä­te­si ja si­nut vyöt­tää toi­nen, joka vie si­nut min­ne et tah­do.” Näin Jee­sus il­mai­si, mil­lai­sel­la kuo­le­mal­la Pie­ta­ri oli kir­kas­ta­va Ju­ma­laa. Sit­ten hän sa­noi: ”Seu­raa mi­nua.”

Bib­lia: Kuin he siis syö­neet oli­vat, sa­noi Je­sus Si­mon Pie­ta­ril­le: Si­mon Jo­nan poi­ka! ra­kas­tat­kos mi­nua enem­pi kuin nä­mät? Hän sa­noi: jaa, Her­ra, sinä tie­dät, et­tä minä si­nua ra­kas­tan. Hän sa­noi hä­nel­le: ruo­ki mi­nun ka­rit­soi­ta­ni. Ja sa­noi taas toi­sen ker­ran hä­nel­le: Si­mon Jo­nan poi­ka! ra­kas­tat­kos mi­nua? Hän vas­ta­si: jaa, Her­ra, sinä tie­dät, et­tä minä si­nua ra­kas­tan. Sa­noi hän hä­nel­le: kait­se mi­nun lam­pai­ta­ni. Hän sa­noi kol­man­nen ker­ran hä­nel­le: Si­mon Jo­nan poi­ka! ra­kas­tat­kos mi­nua? Pie­ta­ri tuli mur­heel­li­sek­si, et­tä hän kol­man­nen ker­ran sa­noi hä­nel­le: ra­kas­tat­kos mi­nua? ja sa­noi hä­nel­le: Her­ra, sinä tie­dät kaik­ki: sinä tie­dät, et­tä minä ra­kas­tan si­nua. Je­sus sa­noi hä­nel­le: ruo­ki mi­nun lam­pai­ta­ni. To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti sa­non minä si­nul­le: kuin sinä olit nuo­ri, niin sinä vyö­tit it­ses ja me­nit, ku­hun­kas tah­doit; mut­ta kuin van­he­net, niin sinä ojen­nat kä­tes, ja toi­nen vyöt­tää si­nun, ja vie, ku­hun­ka et sinä tah­do. Mut­ta sen hän sa­noi, an­tain tie­tää, mil­lä kuo­le­mal­la hä­nen piti kun­ni­oit­ta­man Ju­ma­laa. Ja kuin hän sen sa­no­nut oli, sa­noi hän hä­nel­le: seu­raa mi­nua.

15.7.2024

Hän loistaa valona, hän säteilee kirkkautta, hohde verhoaa hänen suuren voimansa. Hab. 3:4

Viikon kysymys