JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Johannes todisti maailman valosta

Sana sunnuntaiksi
17.12.2023 6.00

Juttua muokattu:

8.12. 08:30
2023120808302520231217060000

Jarmo Määttä

Jarmo Määttä

Juha Kaa­ri­vaa­ra

Jo­han­nes saar­na­si ar­mon sa­no­maa ja kas­toi ih­mi­siä, mut­ta ha­lu­si kai­ken kun­ni­an Ju­ma­lan Po­jal­le.

Kol­man­nen ad­vent­ti­sun­nun­tain ai­hee­na on val­mis­tau­tu­mi­nen pian ta­pah­tu­vaan Va­pah­ta­jan tu­le­mi­seen. Pro­feet­to­jen en­nus­tuk­set oli­vat täyt­ty­mäs­sä.

Jo­han­nes Kas­ta­ja pal­ve­li us­kol­li­ses­ti Ju­ma­lan val­ta­kun­nan vies­tin­vie­jä­nä. Hä­nen teh­tä­vä­nään oli rai­va­ta tie­tä Ku­nin­kaal­le en­nen Jee­suk­sen jul­ki­sen toi­min­nan al­ka­mis­ta. Täs­sä to­teu­tui pro­fee­tan en­nus­tus: ”Noi­hin ai­koi­hin Jo­han­nes Kas­ta­ja tuli ja al­koi ju­lis­taa Juu­de­an au­ti­o­maas­sa: ’Kään­ty­kää, sil­lä tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le!’ Juu­ri hän­tä tar­koit­taa pro­feet­ta Je­sa­jan sana: – Ää­ni huu­taa au­ti­o­maas­sa: ’Rai­vat­kaa Her­ral­le tie, ta­soit­ta­kaa hä­nel­le po­lut!’” (Matt. 3:1–3.)

Kuka sinä olet?

Juu­ta­lai­set oli­vat kuul­leet Jo­han­nes Kas­ta­jan toi­min­nas­ta, ja he lä­het­ti­vät Je­ru­sa­le­mis­ta pap­pe­ja ja lee­vi­läi­siä sel­vit­tä­mään, kuka Jo­han­nes on. Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too hei­dän koh­taa­mi­ses­taan. Heti kes­kus­te­lun alus­sa Jo­han­nes tun­nus­ti to­tuu­den, et­tei hän ole Mes­si­as. Sen si­jaan hän viit­ta­si edel­lä mai­nit­tuun Jee­suk­sen edel­lä­kä­vi­jän teh­tä­vään.

Jo­han­nes to­dis­ti maa­il­man va­los­ta, Va­pah­ta­jas­ta, joka oli pian tu­le­va: ”Tuli mies, Ju­ma­lan lä­het­tä­mä, hä­nen ni­men­sä oli Jo­han­nes. Hän tuli to­dis­ta­jak­si, to­dis­ta­maan va­los­ta, jot­ta kaik­ki us­koi­si­vat sii­hen. Ei hän it­se ol­lut tuo valo, mut­ta va­lon to­dis­ta­ja hän oli. To­del­li­nen valo, joka va­lai­see jo­kai­sen ih­mi­sen, oli tu­los­sa maa­il­maan.” (Joh. 1:6–9.)

Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa!

Jo­han­nes saar­na­si ja kas­toi ih­mi­siä. Hän ke­hot­ti ih­mi­siä tun­nus­ta­maan syn­tin­sä ja te­ke­mään pa­ran­nuk­sen. Hän ju­lis­ti syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta ja pe­las­tus­ta, jon­ka Kris­tus on an­sain­nut kär­si­mi­sen­sä, kuo­le­man­sa ja ylös­nou­se­muk­sen­sa kaut­ta.

Teks­tis­sä ku­va­tun kes­kus­te­lun jäl­keen seu­raa­va­na päi­vä­nä Jo­han­nes Kas­ta­ja näki Jee­suk­sen. Hän iloit­si Jee­suk­ses­ta oma­na Va­pah­ta­ja­naan ja huu­dah­ti: ”Kat­so­kaa: Ju­ma­lan Ka­rit­sa, joka ot­taa pois maa­il­man syn­nin!”

Us­kon syn­nyt­tä­mä rak­kaus vai­kut­ti ha­lun teh­dä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä. Jo­han­nes pal­ve­li omil­la lah­joil­laan, mut­ta ha­lu­si an­taa kai­ken kun­ni­an Ju­ma­lan po­jal­le: ”Hä­nen on tul­ta­va suu­rem­mak­si, mi­nun pie­nem­mäk­si”.

Evan­ke­liu­mi on voi­ma

Jee­sus lä­het­ti oman­sa saar­naa­maan evan­ke­liu­mia kai­kil­le luo­duil­le. Työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen seu­ra­kun­nas­saan ja kaik­ki­al­la siel­lä, min­ne Ju­ma­la avaa työl­leen mah­dol­li­suu­det.

Tä­män ajan us­ko­vai­nen saa vuo­rol­laan pal­vel­la evan­ke­liu­min työs­sä niil­lä lah­joil­la, joi­ta on Ju­ma­lal­ta saa­nut. Pal­ve­lus­teh­tä­vien kes­kel­lä­kin on tär­kein­tä saa­da vah­vis­tus­ta omal­le us­ko­ne­lä­mäl­le Ju­ma­lan sa­nan kuu­los­sa ja hoi­dos­sa, Ma­ri­an osas­sa (Luuk.10:42).

Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­la on jo lä­hel­lä. Saa­koon jou­lun lap­si ja pää­si­äi­sen Her­ra Jee­sus ol­la sy­dä­men asuk­kaa­na – ei vain jou­lu­na vaan jo­kai­se­na päi­vä­nä. Evan­ke­liu­mi on voi­ma us­kon kil­voi­tuk­ses­sa, ja Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä kai­kil­la on syn­tien an­teek­si­an­ta­mus.

Raa­mat­tu 1992: Tämä on to­dis­tus, jon­ka Jo­han­nes an­toi, kun juu­ta­lai­set lä­het­ti­vät Je­ru­sa­le­mis­ta pap­pe­ja ja lee­vi­läi­siä ky­sy­mään hä­nel­tä: ”Kuka sinä olet?” Jo­han­nes tun­nus­ti to­tuu­den, hän ei sitä kiel­tä­nyt. Hän sa­noi: ”En minä ole Mes­si­as.” ”Mikä sit­ten?” he ky­syi­vät. ”Olet­ko Elia?” ”En ole”, Jo­han­nes vas­ta­si. ”Olet­ko se lu­vat­tu pro­feet­ta?” Hän vas­ta­si: ”En.” Sil­loin he sa­noi­vat: ”Kuka sit­ten olet? Mei­dän on vie­tä­vä vas­taus niil­le, jot­ka mei­dät lä­het­ti­vät. Mitä sa­not it­ses­tä­si?” Jo­han­nes vas­ta­si: ”Minä olen ää­ni, joka huu­taa au­ti­o­maas­sa: ’Ta­soit­ta­kaa Her­ral­le tie!’ Niin­hän pro­feet­ta Je­sa­ja on en­nus­ta­nut.” Nii­den jou­kos­sa, jot­ka oli lä­he­tet­ty Jo­han­nek­sen luo, oli myös fa­ri­seuk­sia. He ky­syi­vät hä­nel­tä: ”Mik­si sit­ten kas­tat ih­mi­siä, jos et ole Mes­si­as, et Elia et­kä se pro­feet­ta?” Jo­han­nes vas­ta­si: ”Minä kas­tan ve­del­lä, mut­ta tei­dän kes­kel­län­ne on jo toi­nen, vaik­ka te et­te hän­tä tun­ne, hän, joka tu­lee mi­nun jäl­kee­ni. Minä olen ar­vo­ton edes avaa­maan hä­nen ken­kien­sä nau­ho­ja.”

Bib­lia: Ja tämä on Jo­hen­nek­sen to­dis­tus, kuin Juu­da­lai­set lä­het­ti­vät Je­ru­sa­le­mis­ta pa­pit ja Le­vi­läi­set ky­sy­mään hä­nel­tä: ku­kas olet? Ja hän to­dis­ti ja ei kiel­tä­nyt, ja hän to­dis­ti, sa­no­en: en minä ole Kris­tus. Ja he ky­syi­vät hä­nel­tä: ku­kas siis? Olet­kos Eli­as? Hän sa­noi: en. Olet­kos prop­he­ta? Hän vas­ta­si: en. Niin he sa­noi­vat hä­nel­le: ku­kas olet? Et­tä me an­tai­sim­me niil­le vas­tauk­sen, jot­ka mei­dät lä­het­ti­vät: mi­täs sa­not it­ses­täs? Hän sa­noi: minä olen huu­ta­va ää­ni kor­ves­sa: val­mis­ta­kaat Her­ran tie­tä, niin­kuin Je­sai­as prop­he­ta sa­noi. Ja jot­ka lä­he­te­tyt oli­vat, oli­vat Pha­ri­se­a­lai­sis­ta. Ja he ky­syi­vät hä­nel­tä ja sa­noi­vat hä­nel­le: mik­si siis sinä kas­tat, jos et ole Kris­tus, et­kä Eli­as, et­kä prop­he­ta? Jo­han­nes vas­ta­si hei­tä ja sa­noi: minä kas­tan ve­del­lä; mut­ta tei­dän kes­kel­län­ne sei­soo, jota et­te tun­ne: Hän on se, joka mi­nun jäl­kee­ni tu­lee, joka mi­nun edel­lä­ni on ol­lut, jon­ka ken­gän rih­mo­ja en minä ole kel­vol­li­nen pääs­tä­mään.

24.6.2024

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Ps. 13:6

Viikon kysymys