Juha Kaa­ri­vaa­ra

Jee­sus puh­dis­ti Je­ru­sa­le­min temp­pe­lin mark­ki­na­hu­mus­ta, mut­ta hän ei ku­mon­nut Van­han tes­ta­men­tin uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta, joka oli esi­ku­va Jee­suk­sen so­vi­tus­työs­tä.

Pal­mu­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tit joh­dat­ta­vat lu­ki­jan Jee­suk­sen elä­män vii­mei­siin vai­hei­siin. Jee­sus koh­ta­si pilk­kaa ja hä­väis­tys­tä syn­tiin lan­gen­neen ih­mis­kun­nan si­jais­kär­si­jä­nä.

Ju­ma­lan lu­paus sie­lun­vi­hol­li­sen ja kuo­le­man val­lan mur­ta­mi­ses­ta to­teu­tui pit­kä­per­jan­tain ja pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mis­sa. Ju­ma­lan po­jan tuli syn­nit­tö­mä­nä ja yk­sin kul­kea tämä tus­kien tai­val.

Vii­mei­nen mat­ka Je­ru­sa­le­miin

Mat­kal­la Je­ru­sa­le­miin Jee­sus vie­rai­li Be­ta­ni­as­sa. Mar­tan, Ma­ri­an ja La­sa­ruk­sen ko­dis­sa pal­vel­tiin Her­raa vii­meis­tä ker­taa en­nen kär­si­mys­tie­tä.

Rat­sas­ta­es­saan aa­sil­la Je­ru­sa­le­miin Jee­sus sai rie­mul­li­sen vas­taa­no­ton. Pää­si­äis­juh­lil­le saa­pu­neet ih­mi­set läh­ti­vät jou­kol­la hän­tä vas­taan kuul­tu­aan, mi­ten Jee­sus oli he­rät­tä­nyt La­sa­ruk­sen kuol­leis­ta. He ot­ti­vat pal­mu­nok­sat kä­siin­sä ja ter­veh­ti­vät Jee­sus­ta Hoo­si­an­na-huu­doil­la. Hän sai ku­nin­kaal­li­sen vas­taa­no­ton. Kui­ten­kin vain joi­ta­kin päi­viä myö­hem­min kan­sa huu­si maa­her­ra Pi­la­tuk­sen edes­sä: ”Ris­tiin­nau­lit­se, ris­tiin­nau­lit­se!” (Luuk. 23:21; Joh. 19:6.)

Jee­sus puh­dis­taa temp­pe­lin

Saa­vut­tu­aan kau­pun­kiin Jee­sus meni temp­pe­liin ja toi­mi ta­val­la, joka ei var­mas­ti jää­nyt ke­nel­tä­kään huo­maa­mat­ta. Hän tyh­jen­si temp­pe­lin esi­pi­han myy­jis­tä ja os­ta­jis­ta sekä kaa­toi kyyh­kys­ten­myy­jien ja ra­han­vaih­ta­jien myyn­ti­pis­teet.

Jee­sus ei kui­ten­kaan tah­to­nut ku­mo­ta Van­han tes­ta­men­tin esi­ku­val­lis­ta uh­ri­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta. Se oli ase­tet­tu esi­ku­vak­si täy­del­li­ses­tä uh­ris­ta, jon­ka Ju­ma­la an­taa oman poi­kan­sa ris­tin­kuo­le­mas­sa.

Mitä Jee­sus tah­toi vies­tit­tää puh­dis­ta­es­saan temp­pe­lin mark­ki­na­hu­mus­ta? Hän­hän sa­noi, et­tä ru­kouk­sen huo­nees­ta oli tul­lut ros­vo­jen luo­la. Jee­sus näki kau­pan­te­ki­jöi­den si­sim­pään. Eh­kä ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen liit­ty­vä pal­ve­lu­teh­tä­vä uh­rie­läin­ten myy­jä­nä oli unoh­tu­nut ja ah­ne oman edun ta­voit­te­lu tul­lut ti­lal­le. Sitä ei evan­ke­liu­mi­teks­ti tar­kem­min ker­ro.

Yli­pa­pit pe­läs­ty­vät

Jee­suk­sel­la oli kui­ten­kin Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä esi­pi­han puh­dis­ta­mis­ta tär­ke­äm­pi teh­tä­vä. Hän opet­ti kan­saa ja pa­ran­si luok­seen tuo­tu­ja so­kei­ta ja ram­po­ja. Yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat pe­läs­tyi­vät, kun he nä­ki­vät, kuin­ka suu­ren vai­ku­tuk­sen Jee­suk­sen ope­tus teki ih­mi­siin. Lap­set­kin rie­muit­si­vat Jee­suk­sen tur­val­li­ses­ta läs­nä­o­los­ta ja ylis­ti­vät hän­tä huu­ta­en: ”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka!”

Ylim­mäi­set tun­si­vat oman ase­man­sa ole­van uhat­tu­na ja poh­ti­vat, mi­ten sai­si­vat rai­va­tuk­si Jee­suk­sen pois tiel­tä. Nämä suun­ni­tel­mat joh­ti­vat Jee­suk­sen sur­maa­mi­seen Gol­ga­tan kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä.

Jee­sus elää

Va­pah­ta­jam­me kär­si­mys­ten ja ris­tin­kuo­le­man ta­kaa sä­tei­lee kirk­kaa­na pää­si­äi­saa­mun valo ja ylös­nou­se­muk­sen vies­ti: ”Jee­sus elää” (Luuk. 24:23). Ju­ma­la ra­kas­ti luo­maan­sa ih­mis­tä ja van­hurs­kaut­ti hä­net Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa: ”Sii­nä on rak­kaus – ei sii­nä, et­tä me olem­me ra­kas­ta­neet Ju­ma­laa, vaan sii­nä, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si” (1. Joh. 4: 10).

Evan­ke­liu­mi on ilo­sa­no­ma Kris­tuk­sen so­vi­tus- ja lu­nas­tus­työs­tä. Sen vas­taa­not­ta­ja saa omis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen ja ol­la osa Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Evan­ke­liu­mi loh­dut­taa oma­koh­tai­ses­sa us­kos­sa ja kut­suu rau­haa et­si­vää Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 21:12–17

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus meni temp­pe­liin ja ajoi kaik­ki myy­jät ja os­ta­jat siel­tä ulos. Hän kaa­toi ra­han­vaih­ta­jien pöy­dät ja kyyh­ky­sen­myy­jien jak­ka­rat ja sa­noi heil­le: ”On kir­joi­tet­tu: ’Mi­nun huo­nee­ni on ole­va ru­kouk­sen huo­ne.’ Mut­ta te teet­te sii­tä ros­vo­jen luo­lan.”

Jee­suk­sen luo temp­pe­liin tuli so­kei­ta ja ram­po­ja, ja hän pa­ran­si hei­dät. Mut­ta kun yli­pa­pit ja lai­no­pet­ta­jat nä­ki­vät, mitä kaik­kea häm­mäs­tyt­tä­vää hän teki, ja kuu­li­vat las­ten huu­ta­van temp­pe­lis­sä: ”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka!”, he suut­tui­vat ja sa­noi­vat hä­nel­le: ”Kuu­let­ko, mitä nuo huu­ta­vat?” ”Kuu­len”, vas­ta­si Jee­sus. ”Et­te­kö ole kos­kaan lu­ke­neet tätä sa­naa: ’Las­ten ja ime­väis­ten suus­ta sinä olet hank­ki­nut kii­tok­se­si’?” Hän jät­ti hei­dät sii­hen, meni kau­pun­gin ul­ko­puo­lel­le Be­ta­ni­aan ja oli siel­lä yö­tä.

Bib­lia: Je­sus meni si­säl­le Ju­ma­lan temp­liin, ja ajoi ulos kaik­ki, jot­ka myi­vät ja os­ti­vat temp­lis­sä, ja vai­het­ta­jain pöy­dät ja kyyh­kyis­ten kau­pit­si­ain is­tui­met hän ku­kis­ti, ja sa­noi heil­le: kir­joi­tet­tu on: mi­nun huo­nee­ni pi­tää ru­kous­huo­neek­si kut­sut­ta­man; mut­ta te olet­te sen teh­neet ryö­vä­rit­ten luo­lak­si.

Hä­nen ty­kön­sä tu­li­vat so­ki­at ja on­tu­vat temp­lis­sä, ja hän pa­ran­si hei­dät. Mut­ta kuin pap­pein pää­mie­het ja kir­ja­nop­pi­neet nä­ki­vät ne ih­meet, jot­ka hän teki, ja lap­set temp­lis­sä huu­ta­van ja sa­no­van: ho­si­an­na Da­vi­din Po­jal­le! När­käs­tyi­vät he, ja sa­noi­vat hä­nel­le: kuu­let­kos, mitä nä­mät sa­no­vat? Niin Je­sus sa­noi heil­le: kuu­len kyl­lä. Et­te­kö te kos­kaan ole lu­ke­neet: las­ten ja ime­väis­ten suus­ta olet sinä kii­tok­sen val­mis­ta­nut? Ja hän luo­pui heis­tä, ja meni ulos kau­pun­gis­ta Be­ta­ni­aan, ja oli siel­lä yö­tä.