JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jeesuksen vanhemmat olivat Herralle kuuliaisia

Sana sunnuntaiksi
31.12.2023 6.00

Juttua muokattu:

18.12. 12:33
2023121812334620231231060000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Mik­ko Kin­nu­nen

Si­me­on näki Jee­sus-vau­vas­sa Ju­ma­lan val­mis­ta­man pe­las­tuk­sen. Hän siu­na­si py­hää per­het­tä.

Na­sa­re­ti­lai­nen Joo­sef yh­des­sä kih­lat­tun­sa Ma­ri­an kans­sa sai­vat poi­ka­lap­sen. Van­hem­mat oli­vat us­ko­vai­sia, Ju­ma­laa pel­kää­viä juu­ta­lai­sia. Kah­dek­san­te­na päi­vä­nä lap­si sai ni­mek­seen Jee­sus. Her­ran lail­le kuu­li­ai­se­na van­hem­mat toi­vat vii­kon ikäi­sen Jee­sus-vau­van temp­pe­liin, Her­ran eteen. He toi­mit­ti­vat lais­sa sää­de­tyn uh­rin us­kon­sa vah­vis­tuk­sek­si ja syn­tien so­vi­tuk­sek­si. Evan­ke­lis­ta ker­too, et­tä tuol­loin temp­pe­liin oli­vat tul­leet myös Si­me­on ja Han­na -ni­mi­set hen­ki­löt. Pyhä Hen­ki oli joh­dat­ta­nut hei­dät pai­kal­le.

Lu­paus to­teu­tui

Pyhä Hen­ki oli lu­van­nut Si­me­o­nil­le, et­tei kuo­le­ma koh­taa hän­tä en­nen kuin hän on näh­nyt Kris­tuk­sen. Si­me­on ot­ti vau­van sy­liin­sä. Ylis­tä­en ja kiit­tä­en Ju­ma­laa hän sa­noi: ”Mi­nun sil­mä­ni ovat näh­neet si­nun pe­las­tuk­se­si, jon­ka olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut: va­lon, joka koit­taa pa­ka­na­kan­soil­le, kirk­kau­den, joka lois­taa kan­sal­le­si Is­ra­e­lil­le” (Luuk. 2:30−32). Joo­sef ja Ma­ria oli­vat häm­men­ty­nei­tä nois­ta sa­nois­ta.

Si­me­on lau­sui ti­lan­tees­sa en­nus­tuk­sen: ”Tämä lap­si on pan­tu ko­e­tuk­sek­si: mo­net is­ra­e­li­lai­set kom­pas­tu­vat ja mo­net nou­se­vat. Hä­net on pan­tu mer­kik­si, jota ei tun­nus­te­ta.” (Luuk. 2: 34.) Pro­feet­ta Je­sa­ja oli sa­to­ja vuo­sia ai­kai­sem­min vä­lit­tä­nyt Ju­ma­lan sa­nan: ”Ii­sain kan­nos­ta nou­see ver­so, vesa puh­ke­aa sen juu­res­ta ja kan­taa he­del­mää” (Jes. 11:1). Mes­si­as oli nyt syn­ty­nyt, mut­ta hä­nen oma kan­san­sa ei ot­ta­nut hän­tä vas­taan (Joh. 1:11). Si­me­o­nil­le ja Han­nal­le tämä kaik­ki oli avau­tu­nut us­kon kaut­ta. Han­na pu­hui Ju­ma­laa ylis­tä­en lap­ses­ta kai­kil­le, jot­ka odot­ti­vat Je­ru­sa­le­min lu­nas­tus­ta.

Ma­ria suos­tui osaan­sa

Si­me­o­nin en­nus­tuk­ses­sa oli hen­ki­lö­koh­tai­nen vies­ti Ma­ri­al­le: ”Si­nun oman­kin sy­dä­me­si läpi on miek­ka käy­vä. Näin tu­le­vat jul­ki mo­nien si­sim­mät aja­tuk­set.” (Luuk. 2:35.) Ju­ma­la oli va­lin­nut Ma­ri­an, ihan ta­val­li­sen juu­ta­lai­sen nai­sen, suu­reen teh­tä­vään ol­la Va­pah­ta­jan äi­ti. En­ke­lin il­moit­ta­es­sa täs­tä Ma­ri­al­le Ma­ria lau­sui sy­dä­men us­kol­la: ”Minä olen Her­ran pal­ve­li­ja­tar. Ta­pah­tu­koon mi­nul­le niin kuin sa­noit.” (Luuk. 1:38.) Ma­ri­an osa Ju­ma­lan Po­jan äi­ti­nä oli tär­keä ja ra­kas, mut­ta myös kova ja ras­kas. Var­mas­ti Ma­ria jou­tui myö­hem­min si­sim­mäs­sään kär­si­mään hir­vit­tä­vää tus­kaa oman lap­sen kär­si­mys­ten vuok­si.

Lap­sen us­ko vie pe­ril­le

Äi­tiys on suu­ri ja tär­keä teh­tä­vä. Se on Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja ja siu­naus. Mie­he­nä äi­din osaan ei ky­ke­ne täy­sin sa­mais­tu­maan, mut­ta jo­tain voi aa­vis­tel­la. Äi­ti ja isä, jot­ka ovat me­net­tä­neet oman rak­kaan lap­sen­sa, voi­vat var­mas­ti sa­mais­tua Ma­ri­an osaan. Kun tus­ka viil­tää sy­väl­tä, on ai­noa loh­tu us­kos­sa. Vir­si­ru­noi­li­ja ku­vaa kau­niis­ti: ”Lap­sen, jon­ka Her­ra an­toi, Her­ra ot­ti luok­sen­sa. Her­ral­la on kä­des­sän­sä syn­ty­mä ja kuo­le­ma. Jee­sus, sei­so vie­rel­läm­me, kun niin vä­hän ym­mär­räm­me tei­tä py­hän Ju­ma­lan al­la mur­heen vai­ke­an.” (VK. 248:2.) Lap­sen us­kol­la ih­mi­nen pe­rii ker­ran ian­kaik­ki­sen elä­män tai­vaan ko­dis­sa. Siel­lä saa kiit­tää Ju­ma­laa ja näh­dä rak­kaan­sa kas­vois­ta kas­voi­hin (Ilm. 22:4).

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 2:33–40

Raa­mat­tu 1992: Jee­suk­sen isä ja äi­ti oli­vat ih­meis­sään sii­tä, mitä hä­nes­tä sa­not­tiin. Si­me­on siu­na­si hei­tä ja sa­noi Ma­ri­al­le, lap­sen äi­dil­le: ”Tämä lap­si on pan­tu ko­e­tuk­sek­si: mo­net is­ra­e­li­lai­set kom­pas­tu­vat ja mo­net nou­se­vat. Hä­net on pan­tu mer­kik­si, jota ei tun­nus­te­ta, ja si­nun oman­kin sy­dä­me­si läpi on miek­ka käy­vä. Näin tu­le­vat jul­ki mo­nien si­sim­mät aja­tuk­set.” Siel­lä oli myös naisp­ro­feet­ta Han­na, As­se­rin hei­moon kuu­lu­van Pe­nu­e­lin ty­tär. Hän oli jo hy­vin van­ha. Men­ty­ään neit­sy­e­nä nai­mi­siin hän oli elä­nyt mie­hen­sä kans­sa seit­se­män vuot­ta, mut­ta nyt hän oli ol­lut les­ke­nä jo kah­dek­san­kym­me­nen­nel­jän vuo­den ajan. Hän ei pois­tu­nut temp­pe­lis­tä min­ne­kään, vaan pal­ve­li Ju­ma­laa yö­tä päi­vää paas­to­ten ja ru­koil­len. Juu­ri sil­lä het­kel­lä hän tuli pai­kal­le, ja hän ylis­ti Ju­ma­laa ja pu­hui lap­ses­ta kai­kil­le, jot­ka odot­ti­vat Je­ru­sa­le­min lu­nas­tus­ta. Kun he oli­vat teh­neet kai­ken, mitä Her­ran laki vaa­ti, he pa­la­si­vat Ga­li­le­aan ko­ti­kau­pun­kiin­sa Na­sa­re­tiin. Lap­si kas­voi, vah­vis­tui ja täyt­tyi vii­sau­del­la, ja Ju­ma­lan ar­mo seu­ra­si hän­tä.

Bib­lia: Ja Jo­seph ja hä­nen äi­tin­sä ih­met­te­li­vät nii­tä, joi­ta hä­nes­tä sa­not­tiin. Si­me­on siu­na­si hei­tä ja sa­noi Ma­ri­al­le, hä­nen äi­dil­len­sä: kat­so, tämä on pan­tu lan­kee­mi­sek­si ja nou­se­mi­sek­si mo­nel­le Is­ra­e­lis­sa, ja mer­kik­si, jota vas­taan sa­no­taan: (Ja si­nun­kin sie­lus lä­vit­se pi­tää mie­kan käy­män:) et­tä mo­nen sy­dä­men aja­tuk­set il­moi­tet­tai­siin. Ja An­na prop­he­tis­sa, Pha­nu­e­lin ty­tär, As­se­rin su­vus­ta, se oli jou­tu­nut pit­käl­le ijäl­le ja elä­nyt mie­hen­sä kans­sa seit­se­män ajas­tai­kaa neit­sy­es­tän­sä, ja oli les­ke­nä lä­hes nel­jäyh­dek­sät­tä­kym­men­tä ajas­tai­kaa, ja ei läh­te­nyt temp­lis­tä, pal­ve­le­mas­ta Ju­ma­laa paas­tois­sa ja ru­kouk­sis­sa yö­tä ja päi­vää. Ja tämä tuli sil­lä het­kel­lä sii­hen ja kun­ni­oit­ti myös Her­raa, ja pu­hui hä­nes­tä kai­kil­le, jot­ka lu­nas­tus­ta Je­ru­sa­le­mis­sa odot­ti­vat. Ja sit­te­kuin he oli­vat kaik­ki teh­neet Her­ran lain jäl­keen, pa­la­si­vat he Ga­li­le­aan, kau­pun­kiin­sa Nat­sa­re­tiin. Mut­ta lap­si kas­voi ja vah­vis­tui hen­ges­sä, ja täy­tet­tiin vii­sau­del­la, ja Ju­ma­lan ar­mo oli hä­nen kans­san­sa.

16.6.2024

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’” Matt. 9:12–13

Viikon kysymys