JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ilosanoma tyhjältä haudalta

Sana sunnuntaiksi
31.3.2024 5.00

Juttua muokattu:

27.3. 14:48
2024032714484820240331050000

Har­ri Kor­te­nie­mi

Kris­tuk­sen ylös­nou­se­muk­ses­sa täyt­tyi syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­kei­nen Ju­ma­lan lu­paus syn­tien so­vit­ta­jas­ta.

Jee­sus oli otet­tu en­nen sa­pa­tin al­ka­mis­ta alas ris­til­tä, kää­rit­ty puh­taa­seen pel­la­va­vaat­tee­seen ja hau­dat­tu rik­kaan Joo­sef Ari­ma­ti­a­lai­sen it­sel­leen hak­kaut­ta­maan kal­li­o­hau­taan. Näin oli to­teu­tu­nut pro­fee­tan en­nus­tus: ”Rik­kaan hau­das­sa hän sai le­po­si­jan­sa” (Jes. 53:9).

Mag­da­lan Ma­ria ja ”se toi­nen Ma­ria” oli­vat seu­ran­neet Jee­suk­sen hau­taa­mis­ta. Yli­pap­pe­ja ja fa­ri­seuk­sia oli jää­nyt vai­vaa­maan Jee­suk­sen puhe sii­tä, et­tä hän nou­si­si kol­man­te­na päi­vä­nä kuol­leis­ta (Matt. 16:21). He oli­vat men­neet Pi­la­tuk­sen luok­se, ja maa­her­ra oli an­ta­nut heil­le var­ti­joi­ta jär­jes­tä­mään hau­dan var­ti­oin­nin. Hau­dan suul­le vie­ri­tet­ty kivi si­ne­töi­tiin. (Matt. 27:61–66.)

En­ke­li vie­rit­ti ki­ven

Juu­ta­lais­ten sa­pat­ti oli ohi. Vii­kon en­sim­mäi­nen päi­vä val­ke­ni. Jee­suk­sen ys­tä­vät Mag­da­lan Ma­ria ja Ma­ria läh­ti­vät kat­so­maan hau­taa mu­ka­naan hank­ki­man­sa tuok­su­öl­jyt. (Luuk. 24:1.) Tar­koi­tuk­se­na oli teh­dä Jee­suk­sel­le vii­mei­nen rak­kau­den pal­ve­lus. Hau­dal­le kä­vel­les­sään he huo­les­tu­nei­na kes­kus­te­li­vat: ”Kuka aut­tai­si mei­tä ja vie­rit­täi­si ki­ven hau­ta­kam­mi­on ovel­ta?” (Mark. 16:3). Ju­ma­la oli kui­ten­kin suun­ni­tel­lut kai­ken val­miik­si.

Hau­dal­le tul­les­saan nai­set huo­ma­si­vat, mi­ten maa al­koi va­vah­del­la ja Her­ran en­ke­li las­keu­tui tai­vaas­ta. En­ke­li vie­rit­ti ki­ven pois ja is­tuu­tui sil­le. En­ke­li oli pu­keu­tu­nut lu­mi­val­koi­siin vaat­tei­siin ja oli hoh­ta­va kuin sa­la­ma. Ju­ma­lan voi­man suu­ruus sai var­ti­jat va­pi­se­maan, ei­vät­kä he kes­tä­neet näh­dä Her­ran kirk­kaut­ta.

Hän on nous­sut kuol­leis­ta

En­ke­li tie­si ketä hau­dal­le tul­leet Jee­suk­sen seu­raa­jat et­si­vät. Hä­nel­lä oli heil­le tur­val­li­nen vies­ti: ”Hän on nous­sut kuol­leis­ta!” Ma­ri­at sai­vat omin sil­min näh­dä, et­tä hau­ta oli tyh­jä. En­ke­lin ke­hot­ta­ma­na nai­set läh­ti­vät hau­dal­ta vie­den ylös­nou­se­muk­sen sa­no­maa Jee­suk­sen ope­tus­lap­sil­le. Hau­dal­ta läh­ti ilo­sa­no­ma ope­tus­lap­sil­le ja kai­kil­le ih­mi­sil­le: Kris­tus on ylös­nous­sut!

Jee­sus on voit­ta­nut kuo­le­man val­lan ja avan­nut ris­tin­kuo­le­mal­laan sekä rie­mul­li­sel­la ylös­nou­se­muk­sel­laan tien tai­vaa­seen. Us­kom­me on ylös­nou­se­mu­sus­koa. Paa­va­li kir­joit­ti ko­rint­to­lai­sil­le, jois­ta jot­kut kiel­si­vät kuol­lei­den ylös­nou­se­muk­sen: ”Mut­ta el­lei Kris­tus­ta ole he­rä­tet­ty, sil­loin mei­dän ju­lis­tuk­sem­me on tur­haa pu­het­ta, tur­haa myös tei­dän us­kon­ne” (1. Kor. 15:14).

Kuo­le­ma on voi­tet­tu

Jee­suk­sen ylös­nou­se­muk­ses­sa täyt­tyi syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­kei­nen Ju­ma­lan lu­paus käär­meen pään rik­ki­pol­ki­jas­ta (1. Moos. 3:15). Kaik­ki syn­nit on so­vi­tet­tu, kuo­le­man val­ta on voi­tet­tu ja tie on avoin­na tai­vaa­seen.

Ha­lu­at­han si­nä­kin us­koa syn­tien so­vi­tuk­sen omal­le koh­dal­le­si? Tä­nään­kin saa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Pää­si­äi­saa­mun kirk­kaus ja ilo ol­koon muis­tut­ta­mas­sa ikui­ses­ta ilos­ta, joka Ju­ma­lan lap­sil­la al­kaa ker­ran tai­vaan ko­dis­sa.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 28:1–8

Raa­mat­tu 1992: Sa­pa­tin pää­tyt­tyä, vii­kon en­sim­mäi­sen päi­vän koit­ta­es­sa, tu­li­vat Mag­da­lan Ma­ria ja se toi­nen Ma­ria kat­so­maan hau­taa. Äk­kiä maa al­koi va­vah­del­la ja jä­ris­tä, sil­lä Her­ran en­ke­li las­keu­tui tai­vaas­ta. Hän tuli hau­dal­le, vie­rit­ti ki­ven pois ja is­tuu­tui sil­le. Hän oli hoh­ta­va kuin sa­la­ma ja hä­nen vaat­teen­sa oli­vat val­ke­at kuin lumi. Var­ti­jat pe­läs­tyi­vät hän­tä niin, et­tä al­koi­vat va­pis­ta ja kaa­tui­vat maa­han kuin kuol­leet.

En­ke­li kään­tyi nais­ten puo­leen ja sa­noi: ”Äl­kää te pe­lät­kö. Minä tie­dän, et­tä te et­sit­te ris­tiin­nau­lit­tua Jee­sus­ta. Ei hän ole tääl­lä, hän on nous­sut kuol­leis­ta, niin kuin it­se sa­noi. Tul­kaa kat­so­maan, tuos­sa on paik­ka, jos­sa hän ma­ka­si. Men­kää kii­rees­ti sa­no­maan hä­nen ope­tus­lap­sil­leen: ’Hän on nous­sut kuol­leis­ta. Hän me­nee tei­dän edel­län­ne Ga­li­le­aan, siel­lä te nä­et­te hä­net.’ Tämä oli mi­nun sa­no­ma­ni teil­le.” Nai­set läh­ti­vät heti hau­dal­ta, yh­tai­kaa pe­lois­saan ja rie­muis­saan, ja rien­si­vät vie­mään sa­naa Jee­suk­sen ope­tus­lap­sil­le.

Bib­lia: Mut­ta sab­ba­tin päi­vän lo­pul­la, joka ru­pe­si va­lai­se­maan tois­ta sab­ba­tia, tuli Ma­ria Mag­da­le­na ja toi­nen Ma­ria kat­so­maan hau­taa. Ja kat­so, suu­ri maan­jä­ris­tys ta­pah­tui; sil­lä Her­ran en­ke­li as­tui alas tai­vaas­ta, tuli ja vie­rit­ti ki­ven ovel­ta, ja is­tui sen pääl­le. Hän oli näh­dä niin kuin pit­käi­sen tuli ja hä­nen vaat­teen­sa oli­vat val­ki­at niin kuin lumi. Mut­ta hä­nen pel­vos­tan­sa häm­m­mäs­tyi­vät var­ti­at ja tu­li­vat niin kuin he oli­si­vat kuol­leet.

Mut­ta en­ke­li vas­ta­si ja sa­noi vai­moil­le: äl­käät pel­jät­kö, sil­lä minä tie­dän tei­dän et­si­vän ris­tiin­nau­lit­tua Je­sus­ta. Ei hän ole täs­sä; sil­lä hän nou­si ylös, niin kuin hän sa­noi. Tul­kaat, kat­so­kaat siaa, ku­hun­ka Her­ra pan­tu oli. Ja men­käät pian ja sa­no­kaat hä­nen ope­tus­lap­sil­len­sa, et­tä hän nou­si kuol­leis­ta. Ja kat­so, hän me­nee tei­dän edel­län­ne Ga­li­le­aan: siel­lä tei­dän pi­tää hä­nen nä­ke­män, kat­so, minä sen teil­le sa­noin. He me­ni­vät no­pi­as­ti hau­dal­ta suu­rel­la pel­vol­la ja ilol­la, ja juok­si­vat il­moit­ta­maan hä­nen ope­tus­lap­sil­len­sa.

14.4.2024

Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän.” Joh. 10:14–15

Viikon kysymys