JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Evankeliumi vapauttaa synnistä

Sana sunnuntaiksi
9.10.2022 6.00

Juttua muokattu:

3.10. 13:34
2022100313341320221009060000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Juk­ka Liuk­ko­nen

Evan­ke­liu­min us­ko­va pää­see va­paak­si lain vaa­ti­mas­ta or­juu­des­ta ja osal­li­sek­si Ju­ma­lan rak­kau­den to­del­li­suu­des­ta.

Päi­vän evan­ke­liu­mi vie mei­dät fa­ri­seuk­sen joh­to­mie­hen ko­tiin. Oli sa­pat­ti, joka juu­ta­lai­sen pe­rin­teen mu­kaan al­koi ru­kous­het­kel­lä sy­na­go­gas­sa per­jan­tai-il­ta­na au­rin­gon las­kies­sa. Tä­män jäl­keen tar­jot­tiin ko­deis­sa run­sas ate­ria, jo­hon kut­sut­tiin usein myös vie­rai­ta. Jee­sus­kin oli saa­nut kut­sun fa­ri­seuk­sen joh­to­mie­hen ko­tiin. Pai­kal­la oli myös ve­si­pö­höä sai­ras­ta­va mies. Mik­si hä­net oli kut­sut­tu, ei teks­tis­tä sel­viä. Oli­ko Jee­suk­sel­le yri­tet­ty vi­rit­tää tar­koi­tuk­sel­la an­sa? Oli­han pai­kal­la usei­ta fa­ri­seuk­sia ja lai­nop­pi­nei­ta, jot­ka tark­kai­li­vat Jee­suk­sen toi­min­taa.

Jee­sus tie­si kuu­li­joi­den­sa aja­tuk­set ky­sy­es­sään: ”On­ko sa­pat­ti­na lupa pa­ran­taa vai ei?” Ti­lan­tees­sa oli­vat vas­tak­kain lä­him­mäi­sen avun tar­ve ja sa­pat­ti­sään­nös­ten kiel­lot työn­te­os­ta. Täs­sä ris­ti­rii­tai­ses­sa ti­lan­tees­sa fa­ri­seuk­set ja lai­nop­pi­neet ei­vät ha­lun­neet sa­noa mi­tään sel­lais­ta, mis­tä jou­tui­si­vat pe­rään­ty­mään. He vai­ke­ni­vat ja näin ta­val­laan hy­väk­syi­vät Jee­suk­sen pa­ran­ta­mi­sih­meen.

Lain or­juus ei vie pe­ril­le

Sa­pa­tin py­hit­tä­mi­nen oli fa­ri­seuk­sil­le merk­ki Ju­ma­lan hei­dän kans­saan te­ke­mäs­tä lii­tos­ta (2. Moos. 31:13). Hei­dän mie­les­tään Ju­ma­la odot­ti ih­mi­sel­tä lain tark­kaa nou­dat­ta­mis­ta. Täs­sä he oli­vat toi­saal­ta oi­ke­as­sa, ei­hän Jee­sus­kaan tul­lut ku­mo­a­maan la­kia (Matt. 5:17). Lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set me­ni­vät­kin har­haan sii­nä, et­tä he ku­vit­te­li­vat voi­van­sa täyt­tää lain riit­tä­vän hy­vin. Tämä sai hei­dät ko­rot­ta­maan it­sen­sä mui­den ylä­puo­lel­le. Hei­dän elä­mäs­sään ku­vas­tui­vat in­hi­mil­li­set pyr­ki­myk­set ei­kä se nöy­ryys, joka on elä­vän us­kon he­del­mä. Heis­tä oli tul­lut lain or­jia.

Toi­saal­la Jee­sus opet­ti: ”Sa­pat­ti on ih­mis­tä var­ten ei­kä ih­mi­nen sa­pat­tia var­ten” (Mark. 2:27).

Ju­ma­lan ar­mos­ta us­ko­vai­nen

Jee­suk­sen pa­ran­ta­ma ve­si­pö­höä sai­ras­ta­nut mies ei oli­si tul­lut au­te­tuk­si, el­lei hän oli­si us­ko­nut. Hän tie­si, et­tei voi it­se aut­taa it­se­ään, vaan tar­vit­si pa­ran­ta­jan, sai­rau­des­ta va­paut­ta­jan. Sa­moin on syn­nin kans­sa. Sii­tä va­paut­taa vain us­ko Jee­suk­sen so­vi­tus­työ­hön. Syn­tien an­teek­si us­ko­mi­nen an­si­ot­to­ma­na on ko­ko­naan Ju­ma­lan ar­moa. Us­ko­va ih­mi­nen pää­see va­paak­si lain vaa­ti­mas­ta or­juu­des­ta ja osal­li­sek­si Ju­ma­lan rak­kau­den to­del­li­suu­des­ta. An­teek­si­an­ta­muk­sen tuo­ma elä­vä us­ko ja va­paus oh­jaa­vat hän­tä pal­ve­le­maan Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­siä rak­kau­te­na vai­kut­ta­van us­kon kaut­ta.

Lut­he­rin mu­kaan oi­ke­aa sa­pa­tin viet­toa on tut­kia sekä kuun­nel­la Ju­ma­lan sa­naa ja teh­dä hy­vää lä­him­mäi­sel­le.

Us­ko oh­jaa elä­män va­lin­nois­sa

Paa­va­li kir­joit­taa: ”Tei­dät on kut­sut­tu va­pau­teen vel­jet. Mut­ta äl­kää tä­män va­pau­den var­jol­la pääs­tä­kö it­se­käs­tä luon­to­an­ne val­loil­leen, vaan ra­kas­ta­kaa ja pal­vel­kaa toi­si­an­ne” (Gal. 5:13). Us­kon omis­ta­mi­ses­ta seu­raa­va Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen va­paus oh­jaa kat­so­maan asi­oi­ta us­kon nä­kö­kul­mas­ta elä­män va­lin­ta­ti­lan­teis­sa ja hoi­ta­maan vel­vol­li­suu­ten­sa. Us­ko­vai­sel­la on halu tä­hän, mut­ta tur­mel­tu­neen luon­ton­sa vuok­si hän mo­nes­ti epä­on­nis­tuu. Evan­ke­liu­min oma­koh­tai­ses­ti us­ko­mal­la saa va­pau­den tun­toa pai­na­vis­ta elä­män er­heis­tä.

Ju­ma­lan suur­ta rak­kaut­ta on, et­tä syn­nis­tä va­paut­ta­vaa evan­ke­liu­mia saa­daan edel­leen­kin tar­jo­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kai­kil­le. Täy­del­li­sen va­pau­den us­ko­va saa­vut­taa vas­ta ker­ran tai­vaas­sa.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 14:1–6

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus meni sa­pat­ti­na erään fa­ri­seus­ten joh­to­mie­hen ko­tiin ate­ri­al­le, ja kaik­ki tark­kai­li­vat, mitä hän te­ki­si. Kävi niin, et­tä hä­nen luok­seen tuli ve­si­pö­höä sai­ras­ta­va mies. Jee­sus kään­tyi lai­no­pet­ta­jien ja fa­ri­seus­ten puo­leen ja ky­syi: ”On­ko sa­pat­ti­na lupa pa­ran­taa vai ei?” He ei­vät sa­no­neet sii­hen mi­tään. Sil­loin Jee­sus kos­ket­ti mies­tä, pa­ran­si hä­net ja lä­het­ti hä­net pois. Sit­ten hän taas ky­syi: ”Mi­ten te it­se teet­te? Jos jon­kun poi­ka tai här­kä pu­to­aa kai­voon, niin kai hän heti nos­taa sen siel­tä, vaik­ka oli­si­kin sa­pat­ti?” Tä­hän he ei­vät ky­en­neet vas­taa­maan.

Bib­lia: Ja ta­pah­tui, et­tä hän tuli yh­den Pha­ri­se­a­lais­ten pää­mie­hen huo­nee­sen sab­ba­ti­na ru­al­le, ja he var­ti­oit­si­vat hän­tä. Ja kat­so, sii­nä oli ve­si­tau­ti­nen ih­mi­nen hä­nen edes­sän­sä. Niin Je­sus vas­ta­ten sa­noi lai­nop­pi­neil­le ja Pha­ri­se­a­lai­sil­le: so­pii­ko sab­ba­ti­na pa­ran­taa? Niin he vai­ke­ni­vat. Mut­ta hän ru­pe­si hä­neen, ja pa­ran­si hä­nen, ja pää­si me­ne­mään. Ja hän vas­ta­ten sa­noi heil­le: ke­nen­kä teis­tä nau­ta eli aa­si pu­too kai­voon, ei­kö hän koh­ta sab­ba­tin päi­vä­nä hän­tä ota ylös? Ja ei he tai­ta­neet hän­tä tä­hän vas­ta­ta.