Anna-Leena Saukko
Anna-Leena Saukko
Jukka Liukkonen
Evankeliumin uskova pääsee vapaaksi lain vaatimasta orjuudesta ja osalliseksi Jumalan rakkauden todellisuudesta.
Päivän evankeliumi vie meidät fariseuksen johtomiehen kotiin. Oli sapatti, joka juutalaisen perinteen mukaan alkoi rukoushetkellä synagogassa perjantai-iltana auringon laskiessa. Tämän jälkeen tarjottiin kodeissa runsas ateria, johon kutsuttiin usein myös vieraita. Jeesuskin oli saanut kutsun fariseuksen johtomiehen kotiin. Paikalla oli myös vesipöhöä sairastava mies. Miksi hänet oli kutsuttu, ei tekstistä selviä. Oliko Jeesukselle yritetty virittää tarkoituksella ansa? Olihan paikalla useita fariseuksia ja lainoppineita, jotka tarkkailivat Jeesuksen toimintaa.
Jeesus tiesi kuulijoidensa ajatukset kysyessään: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” Tilanteessa olivat vastakkain lähimmäisen avun tarve ja sapattisäännösten kiellot työnteosta. Tässä ristiriitaisessa tilanteessa fariseukset ja lainoppineet eivät halunneet sanoa mitään sellaista, mistä joutuisivat perääntymään. He vaikenivat ja näin tavallaan hyväksyivät Jeesuksen parantamisihmeen.
Lain orjuus ei vie perille
Sapatin pyhittäminen oli fariseuksille merkki Jumalan heidän kanssaan tekemästä liitosta (2. Moos. 31:13). Heidän mielestään Jumala odotti ihmiseltä lain tarkkaa noudattamista. Tässä he olivat toisaalta oikeassa, eihän Jeesuskaan tullut kumoamaan lakia (Matt. 5:17). Lainopettajat ja fariseukset menivätkin harhaan siinä, että he kuvittelivat voivansa täyttää lain riittävän hyvin. Tämä sai heidät korottamaan itsensä muiden yläpuolelle. Heidän elämässään kuvastuivat inhimilliset pyrkimykset eikä se nöyryys, joka on elävän uskon hedelmä. Heistä oli tullut lain orjia.
Toisaalla Jeesus opetti: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten” (Mark. 2:27).
Jumalan armosta uskovainen
Jeesuksen parantama vesipöhöä sairastanut mies ei olisi tullut autetuksi, ellei hän olisi uskonut. Hän tiesi, ettei voi itse auttaa itseään, vaan tarvitsi parantajan, sairaudesta vapauttajan. Samoin on synnin kanssa. Siitä vapauttaa vain usko Jeesuksen sovitustyöhön. Syntien anteeksi uskominen ansiottomana on kokonaan Jumalan armoa. Uskova ihminen pääsee vapaaksi lain vaatimasta orjuudesta ja osalliseksi Jumalan rakkauden todellisuudesta. Anteeksiantamuksen tuoma elävä usko ja vapaus ohjaavat häntä palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiä rakkautena vaikuttavan uskon kautta.
Lutherin mukaan oikeaa sapatin viettoa on tutkia sekä kuunnella Jumalan sanaa ja tehdä hyvää lähimmäiselle.
Usko ohjaa elämän valinnoissa
Paavali kirjoittaa: ”Teidät on kutsuttu vapauteen veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne” (Gal. 5:13). Uskon omistamisesta seuraava Jumalan mielen mukainen vapaus ohjaa katsomaan asioita uskon näkökulmasta elämän valintatilanteissa ja hoitamaan velvollisuutensa. Uskovaisella on halu tähän, mutta turmeltuneen luontonsa vuoksi hän monesti epäonnistuu. Evankeliumin omakohtaisesti uskomalla saa vapauden tuntoa painavista elämän erheistä.
Jumalan suurta rakkautta on, että synnistä vapauttavaa evankeliumia saadaan edelleenkin tarjota Jumalan valtakunnasta kaikille. Täydellisen vapauden uskova saavuttaa vasta kerran taivaassa.
Evankeliumi: Luuk. 14:1–6
Raamattu 1992: Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.
Biblia: Ja tapahtui, että hän tuli yhden Pharisealaisten päämiehen huoneesen sabbatina rualle, ja he vartioitsivat häntä. Ja katso, siinä oli vesitautinen ihminen hänen edessänsä. Niin Jesus vastaten sanoi lainoppineille ja Pharisealaisille: sopiiko sabbatina parantaa? Niin he vaikenivat. Mutta hän rupesi häneen, ja paransi hänen, ja pääsi menemään. Ja hän vastaten sanoi heille: kenenkä teistä nauta eli aasi putoo kaivoon, eikö hän kohta sabbatin päivänä häntä ota ylös? Ja ei he taitaneet häntä tähän vastata.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys