JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Yhteinen tekeminen nitoo sukupolvet yhteen

Puhutaan maasta ja taivaasta
1.3.2025 6.10

Juttua muokattu:

28.2. 15:36
2025022815363920250301061000

Sirk­ka Leh­to

Ku­vat: Haas­ta­tel­ta­vil­ta

Per­heen ja su­vun mer­ki­tys on iso – niin hy­väs­sä kuin ke­hi­tet­tä­väs­sä­kin. Pig­gin si­sa­ruk­set ker­to­vat, et­tä oma ydin­per­he tuo tur­vaa ja yh­teen­kuu­lu­mi­sen tun­net­ta ja laa­jen­tu­nut su­ku­kin on ko­et­tu rik­kau­te­na ja mah­dol­li­suu­te­na.

Kun ym­pä­ri Suo­men asu­vien Pig­gin si­sa­rus­ten van­hem­mil­le syn­tyi en­sim­mäi­nen lap­sen­lap­sen­lap­si, oli las­ten­lap­sia ta­san sata. Sa­ma­na päi­vä­nä vaa­ri täyt­ti 75 vuot­ta. Täs­tä on ku­lu­nut 2 vuot­ta, osal­la per­heet ovat kas­va­neet ja su­kuun on tul­lut li­sää vä­keä – myös ul­ko­puo­lel­ta.

Vii­des­tä­tois­ta si­sa­ruk­ses­ta, jois­ta Mat­ti on jo pääs­syt pe­ril­le, val­ta­o­sa poh­tii su­vun mer­ki­tys­tä nyt, kun oma ydin­per­he on ha­jaan­tu­nut ja suku laa­jen­tu­nut. Mu­ka­na kes­kus­te­lus­sa oli­vat Pasi, Kris­tii­na (Pa­ju­kan­gas), Ma­ria (Rii­hi­mä­ki), Lau­ri, Pert­tu, Panu, An­ne-Mar­jut (Nis­si­nen), Jani ja Hen­ri. Si­sa­ruk­set ovat nyt 31–52-vuo­ti­ai­ta.

Pig­gin si­sa­rus­ten iso­van­hem­mat ovat kuol­leet var­hai­ses­sa vai­hees­sa.

– Ih­mi­syys ja vuo­ro­vai­ku­tus ih­mis­ten kes­ken on var­maan ai­ka lail­la sa­man­lais­ta su­ku­pol­vien ket­jus­sa. On hy­vin har­mil­lis­ta, et­tä yh­teys iso­van­hem­piin on jää­nyt yh­teen mum­moon ja en­sim­mäi­seen kym­me­neen ikä­vuo­teen, Kris­tii­na sa­noo ja jat­kaa:

– Su­ku­juu­ret mer­kit­se­vät it­sel­lä yh­teyt­tä su­ku­lais­ten kans­sa. Sitä voi­si vä­hän ver­ra­ta us­ko­vais­ten kes­ki­näi­seen yh­tey­teen: jo­tain tut­tua, vaik­kei oi­kein hy­vin tun­ti­si­kaan.

Su­ku­piir­teet yh­dis­tä­vät

Si­sa­ruk­set löy­tä­vät var­sin vai­vat­to­mas­ti omat su­ku­piir­teen­sä, jos­sa yh­dis­ty­vät Pig­gien ja äi­din puo­len Lou­nas­vuo­ren gee­nit – sa­mo­ja asi­oi­ta eri sa­noin: huu­mo­rin­ta­ju, työ­te­li­äi­syys, vas­tuul­li­suus, non-ver­baa­li­nen vä­lit­tä­mi­nen toi­sis­ta, lii­kun­nal­li­sen elä­män­ta­van yl­lä­pi­to ja siir­to seu­raa­vil­le su­ku­pol­vil­le, ak­tii­vi­suus ja ih­mis­ten ta­sa­ver­tai­sen koh­taa­mi­sen kyky.

– Lii­kun­nal­li­suu­teen ol­laan opit­tu kyl­lä pie­nes­tä pi­tä­en. Mal­li on saa­tu van­hem­mil­ta, ja sii­hen on kan­nus­tet­tu. Hiih­to­ki­lo­met­reis­tä­kin mak­set­tu mark­ka/10 km, An­ne-Mar­jut nau­raa.

Ma­ria muis­te­lee, et­tä ko­to­na ope­tet­tiin, et­tä työ pi­tää teh­dä niin hy­vin, et­tä se kel­paa Ju­ma­lal­le.

– Tämä on var­maan joh­ta­nut sii­hen, et­tä pi­tää ol­la koko ajan jo­tain tou­hu­a­mas­sa.

Per­hees­sä on myös pal­jon kes­kus­tel­tu us­ko­na­si­ois­ta. Kes­kus­te­lu on ny­ky­ään­kin luon­nol­lis­ta ei­kä tun­nu mi­ten­kään ou­dol­ta.

– Olen jos­kus miet­ti­nyt, et­tä on­ko­han ih­mis­ten ta­sa­ver­tai­sen koh­taa­mi­sen tai­don ta­ka­na se, et­tä per­hees­säm­me on kas­va­nut down-lap­si, Sa­mu­li. Hän on opet­ta­nut mei­tä suh­tau­tu­maan eri­lai­suu­teen, poh­tii Kris­tii­na.

Yh­tä lail­la löy­tyy ke­hi­tet­tä­viä asi­oi­ta. Niis­tä mai­ni­taan lii­an suo­ra­pu­hei­nen kom­mu­ni­koin­ti, ka­pea-alai­nen ajat­te­lu ja oi­keus sa­noa ai­na, mitä miel­tä on tois­ten asi­ois­ta. Kil­pai­lu­vie­tis­tä­kin pu­hu­taan – sil­le ei tul­lut kyl­lä­kään mää­ri­tel­mää, oli­ko se plus­saa vai mii­nus­ta.

– Olem­me me myös tosi eri­lai­sia: int­ro­ver­teis­tä ekst­ro­vert­tei­hin. Moni on tosi ih­mis­lä­hei­siä ja sit­ten on hei­tä­kin, joil­le on tär­keä sa­noa asi­at just niin kuin ne on, vaik­ka se voi­si eh­kä har­mit­taa jo­ta­ku­ta, Lau­ri poh­tii.

– Toi­sis­sa on vah­vem­min esil­lä noi piir­teet, sekä myön­tei­set et­tä kiel­tei­set, An­ne-Mar­jut li­sää.

Yh­tei­nen te­ke­mi­nen vah­vis­taa

Oma ydin­per­he on tuo­nut tur­vaa ja tun­net­ta sii­tä, et­tä vä­li­te­tään. Yh­tei­nen te­ke­mi­nen on ol­lut luon­tais­ta ihan lap­suu­des­ta as­ti. Joku muis­te­lee­kin, et­tä mo­nes­ti va­lit­tiin ka­ve­rei­den si­jaan yh­tei­set mök­ki­vii­kon­lo­put ja ju­han­nuk­set mö­kil­lä oman per­heen kes­ken.

Ny­ky­ään ver­tais­tu­ki on ol­lut val­ta­van tär­ke­ää.

– Par­haim­mil­laan 11 vau­vaa syn­tyi sa­ma­na vuon­na (2014). Ei ole tar­vin­nut kuul­la ih­met­te­lyä ja voi­vot­te­lua, et­tä taas­ko ja voi voi, mi­ten sinä nyt jak­sat, Ma­ria sa­noo.

Lau­ri poh­tii, et­tä yh­tei­nen te­ke­mi­nen vah­vis­taa yh­tei­söl­li­syy­den jat­ku­mis­ta yli su­ku­pol­vien.

– Esi­mer­kik­si on pi­det­ty su­vun pe­sis­vii­kon­lo­put Vuo­ka­tis­sa, jopa 55 su­ku­lai­sen voi­min. Pi­det­tiin yks il­ta jopa nuor­te­nil­ta.

– Ydin­per­he on tut­tua, tur­val­lis­ta ja ta­kuu­var­maa seu­raa – var­sin vä­li­tön­tä kans­sa­käy­mis­tä, joka tie­tys­ti jos­kus nä­kyy ne­ga­tii­vi­si­na­kin asi­oi­na. Ylei­ses­ti ot­ta­en ris­ti­rii­dat her­käs­ti tu­lee sii­tä, jos puu­tu­taan lii­kaa toi­sen per­heen asi­oi­hin ja ja­e­taan mie­li­pi­de­a­si­oi­ta ai­noi­na to­tuuk­si­na toi­sen per­heen elä­mään käyt­töö­no­tet­ta­vak­si, miet­tii Panu.

Suh­teet ovat eri­lai­sia

Hen­ri muis­tut­taa, et­tä isos­sa per­hees­sä ikä­e­rot ovat iso­ja ja elä­män­ti­lan­teet eri­lai­sia. Tois­ten vä­lil­le syn­tyy luon­nos­taan lä­hei­sem­piä ih­mis­suh­tei­ta kuin tois­ten.

– Nuo­rim­mai­se­na on ol­lut pit­kään sta­tus, et­tä ei ole va­ka­vas­ti otet­ta­va. Sa­mal­la oman kas­vun ol­les­sa kes­ken on jo syn­ty­nyt van­hem­pien si­sa­rus­ten kes­ken vah­vo­ja suh­tei­ta mo­nes­ta­kin syys­tä. Olen­kin tun­te­nut jon­kin­lais­ta ul­ko­puo­li­suut­ta, vaik­ka si­sa­ruk­set on sa­maan ai­kaan lap­suu­des­sa ja nuo­ruu­des­sa ol­leet lä­hes ai­noi­ta ih­mis­suh­tei­ta, hän ko­kee.

– Toi­sek­si nuo­rim­pa­na al­le­kir­joi­tan Hen­rin ko­ke­muk­sen, et­tä on ta­val­laan ai­kui­se­na jou­tu­nut ”lu­nas­ta­maan” sen, et­tä ote­taan va­ka­vas­ti, Jani jat­kaa.

Hen­ri pu­huu myös us­kos­ta luo­pu­mi­sen tuo­mas­ta etäi­syy­des­tä – se on vie­lä en­ti­ses­tään kas­vat­ta­nut etäi­syyt­tä, vaik­ka se ei ole poh­jim­mil­taan tie­dos­ta­mal­la ja ha­lu­a­mal­la va­lit­tua.

– Toki oman us­kos­ta luo­pu­mi­sen ajan pro­ses­sin ai­ka­na oli pak­ko ot­taa myös tie­tois­ta­kin etäi­syyt­tä. Kun hen­gel­li­syys yh­dis­tä­vä­nä te­ki­jä­nä on rii­sut­tu pois, jää enem­män jäl­jel­le se, mil­lai­sia ai­to­ja suh­tei­ta on muo­dos­tu­nut ke­nen­kin vä­lil­le ja on­ko yh­dis­tä­viä asi­oi­ta. Si­sa­rus­suh­tei­den yk­si hyvä puo­li on kui­ten­kin se, et­tä jon­kin­lai­nen yh­teen­kuu­lu­vuus on sil­ti ole­mas­sa. Mä olen mel­ko hy­vin hy­väk­sy­nyt asi­an, ei­kä se ole var­si­nai­ses­ti ke­nen­kään vika, vaan nämä on luon­nol­li­ses­ti ta­pah­tu­via asi­oi­ta.

Su­kuun on tul­lut vä­riä

Kun suku kas­vaa, se myös muut­tuu. Tu­lee ken­ties eri lail­la ajat­te­le­via tai toi­mi­via ih­mi­siä mu­kaan.

Pig­gin si­sa­ruk­set nä­ke­vät su­vun laa­jen­tu­mi­sen pää­a­si­as­sa val­ta­va­na rik­kau­te­na ja mah­dol­li­suu­te­na. Lau­ri sa­noit­taa sen: ”It­se koen ole­va­ni vain saa­mas­sa.”

– Olen saa­nut lah­ja­na ys­tä­viä si­sa­rus­ten puo­li­sois­ta, joi­hin ei vält­tä­mät­tä oli­si kos­kaan ol­lut mah­dol­li­suut­ta tu­tus­tua. Eri­lai­sia, eri-ikäi­siä, mut­ta iha­nia kaik­ki. Har­maa­seen su­kuun on tul­lut pal­jon vä­riä. Sa­maan su­kuun kuu­lu­mi­nen on side, jota te­kee mie­li vaa­lia ja kun­ni­oit­taa. It­se ha­lui­sin toi­mia yh­te­nä su­vun jä­se­ne­nä niin, et­tä ar­vos­tai­sin kaik­kia, Kris­tii­na au­kai­see.

– Vai­ke­at asi­at on it­sel­lä help­po ja­kaa su­vun ai­kuis­ten pals­tal­le. Ai­na saa tu­kea ja tsemp­pe­jä ja voi­mia seu­raa­vaan päi­vään, Ma­ria poh­tii.

Jos­kus käy niin, et­tä kun omas­sa ydin­per­hees­sä riit­tää te­ke­mis­tä, ei sa­mal­la ta­val­la kai­paa me­ga­ko­koon­tu­mi­sia.

– Mut­ta poh­jim­mil­taan ajat­te­len, et­tä täs­sä su­vus­sa ei to­teu­du fraa­si ”suku on pa­hin”. Päin vas­toin, Pert­tu to­te­aa.

Ser­kut ovat kul­la­nar­voi­sia

Seu­raa­va su­ku­pol­vi luo jo omia käy­tän­tei­tään.

– On­han las­ten serk­ku­ta­paa­mi­set ihan kul­la­nar­voi­nen jut­tu. Ei täm­mös­tä oo ite ko­ke­nut lai­sin­kaan. Jo ihan las­ten us­ko­ne­lä­män tu­en­kin vuok­si olen iloin­nut täs­tä, Ma­ria ker­too.

Myös Kris­tii­na on iloin­nut ser­kus­ten yh­tey­den­pi­dos­ta.

– Mei­dän­kin nuo­ret ovat jos­kus ohi­men­nen mai­nin­neet, mi­ten on läm­mit­tä­nyt miel­tä ser­kus­ten yh­tey­de­not­to on­nen ja­ka­mi­ses­sa ja myös tsemp­pauk­set vai­keim­mis­sa het­kis­sä.

9.3.2025

Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Matt. 16:21

Viikon kysymys