As­tun van­hus­ten le­po­paik­kaan si­säl­le ja ha­mui­len kat­seel­la­ni mah­dol­li­sia haas­ta­tel­ta­via. Tämä on­kin teh­tä­vä­ni vai­kein ras­ti – kuka suos­tuu leh­ti­jut­tuun. Mo­nia tun­nen kas­vois­ta. Mo­nia ha­lu­ai­sin ju­tut­taa. Eräs­tä ko­ti­sii­o­nis­ta­ni tut­tua mies­tä haas­ta­tel­laan seu­ra­ra­di­oon.

Val­ta­va po­ri­na täyt­tää tel­tan. Tai­ta­vat kaik­ki ol­la tut­tu­ja kes­ke­nään. Ih­met­te­len le­po­tel­tan kuu­muut­ta. Kuin­ka tääl­lä jak­saa ol­la? Ken­täl­lä sen­tään käy tuu­len­vi­ri, joka vii­len­tää oloa.

Halu sa­nan­kuu­loon

Kol­me nais­ta is­tuu vie­rek­käi­sis­sä tuo­leis­sa ja pää­tän ko­keil­la on­ne­a­ni. Ys­tä­vyk­set suos­tu­vat! 80-vuo­ti­as Rit­va Kor­te­sal­mi, 73-vuo­ti­as An­ne­li Sääs­ki­lah­ti ja 78-vuo­ti­as Rau­ha Ho­lap­pa ovat tul­leet seu­roi­hin Ra­nu­al­ta. Kul­je­tus on jär­jes­ty­nyt ro­va­nie­me­läis­ten yh­teis­kul­je­tuk­sel­la. Ra­nu­al­ta on läh­det­ty aa­mul­la puo­li yh­dek­sän ja pa­luu­kyy­ti start­taa seit­se­mäl­tä.

Nai­set ovat ol­leet ava­jai­sis­sa ja tul­leet le­väh­tä­mään van­hus­ten le­po­paik­kaan.

– Olen käyt­tä­nyt le­po­pai­kan pal­ve­lu­ja nuo­rem­pa­na sai­rau­den ta­kia, ker­too Kor­te­sal­mi.

Sääs­ki­lah­ti ker­too le­puut­ta­van­sa sel­kään­sä.

Ho­lap­pa sa­noo käy­neen­sä le­po­pai­kas­sa eh­kä kol­mis­sa Su­vi­seu­rois­sa.

– Sel­kä ja ja­lat ovat huo­not ja hui­maa, hän sel­ven­tää.

Kui­ten­kin nai­sil­la on vai­vois­ta huo­li­mat­ta ol­lut halu läh­teä sa­nan­kuu­loon.

Haas­tat­te­lun kes­keyt­tää Sääs­ki­lah­den kän­nyk­kään tul­lut muis­tu­tus työ­vuo­ros­ta. Rie­mas­tun, et­tä vie­lä­kö hän osal­lis­tuu tal­koo­työ­hön. Ei hän toki tie­dä työ­vuo­roa va­ran­neen­sa. Päh­käi­lem­me asi­aa po­ru­kal­la to­vin ja pää­dym­me sii­hen, et­tä vies­ti on tul­lut vää­rään nu­me­roon.

”Kyl­lä sitä jak­saa”

Ky­se­len haas­ta­tel­ta­vil­ta­ni, mi­ten he jak­sa­vat ol­la kuu­mis­sa kent­tä­o­lois­sa il­taan as­ti.

– Kyl­lä sitä jak­saa, kun vä­lil­lä syö­pi. Me käy­dään pu­hu­jien ruo­ka­las­sa ate­ri­al­la. Se huo­no puo­li täs­sä on, et­tä pu­hei­ta tääl­lä ei kuu­le. On sen ver­ran me­lua, tii­vis­tää Kor­te­sal­mi.

Nai­set ovat ol­leet use­as­ti mat­ka­toi­mis­ton jär­jes­tä­mäl­lä täy­den pal­ve­lun su­vi­seu­ra­mat­kal­la. Kau­ha­van Su­vi­seu­rois­sa he viet­ti­vät yh­den hel­tei­sen päi­vän ma­ja­pai­kas­saan ja kuun­te­li­vat yh­des­sä seu­ra­ra­di­o­ta.

– On meil­lä jos­kus vuok­ra­vau­nu ol­lut. Ker­ran käy­tiin tak­sil­la Su­vi­seu­rois­sa. Pit­kän mat­kan ta­kia olen jos­kus jää­nyt pois, muis­te­lee Ho­lap­pa.

Suun­ni­tel­mia en­si ke­sän Lo­pen mat­kal­le on va­ro­vas­ti teh­ty.

Puo­li­tois­ta tun­tia ker­ral­laan

Rit­va Tai­val­kos­ki on ter­vey­den­huol­to­toi­mi­kun­nan jä­sen vas­tuu­a­lu­ee­naan van­huk­set.

Van­hus­ten le­po­paik­ka on tar­koi­tet­tu ter­veil­le van­huk­sil­le ja lii­kun­ta­es­tei­sil­le ti­la­päis­tä le­poa var­ten. Tar­tun­ta­tau­te­ja sai­ras­ta­vat oh­ja­taan ma­ja­paik­kaan­sa tai ko­tiin sai­ras­ta­maan, taus­toit­taa Tai­val­kos­ki.

Paik­ko­ja le­po­pai­kal­la on 83 hen­ki­löl­le. Mak­si­mi­mää­rä tu­lee tur­va­toi­mis­ton oh­jeis­tuk­ses­ta. Le­po­pai­kal­la voi ol­la ker­ral­laan puo­li­tois­ta tun­tia täyt­tö­ti­lan­ne huo­mi­oon ot­ta­en.

– Toi­min­taa on työs­tet­ty kak­si vuot­ta. Tuki on ol­lut hy­vää ja olen saa­nut luo­tet­ta­vat työn­te­ki­jät. On ol­lut ai­kaa rau­has­sa miet­tiä ja suun­ni­tel­la työ­tä, kiit­te­lee Tai­val­kos­ki.

– Han­ka­lin­ta on, et­tä kun työn on juu­ri op­pi­nut, ovat seu­rat ohi, hän jat­kaa pil­ke sil­mä­kul­mas­sa.

Tai­val­kos­ki sil­min­näh­den naut­tii työs­tään.

– Tyk­kään po­ris­ta ih­mis­ten kans­sa.

Yk­si ke­hit­tä­mis­koh­de Tai­val­kos­ken mie­leen on ko­ke­muk­sen mu­ka­na tul­lut.

– Ves­so­ja sai­si enem­män ol­la siel­lä mis­sä ih­mi­set­kin ovat, eli kes­kus­ken­täl­lä.

Lem­pe­ää koh­taa­mis­ta

Jään vie­lä seu­raa­maan le­po­pis­teen elä­mää. Pa­nen mer­kil­le työn­te­ki­jöi­den ys­tä­väl­li­syy­den. He neu­vo­vat in­va-WC:n pai­kan. Ke­hot­ta­vat yli­a­jal­la ole­via siir­ty­mään le­po­pai­kan ul­ko­puo­lel­la ole­vil­le pen­keil­le. Ne ovat vie­lä var­jos­sa. Seu­ra­telt­taan­kin voi men­nä tuo­leil­le is­tu­maan. Kun telt­ta täyt­tyy, he pyy­tä­vät omai­sia siir­ty­mään ul­ko­puo­lel­le odot­ta­maan.

Ovel­le il­mes­tyy­kin koh­ta lap­pu: täyn­nä.

Mo­nen­lais­ta avun­tar­vit­si­jaa, joi­ta tar­vit­see lem­pe­äs­ti ja ys­tä­väl­li­ses­ti koh­da­ta, il­mes­tyy ovel­le.