Valona ja suolana kirkolliskokouksessa
– Olen oppinut kirkolliskokoustyöskentelyssä tuntemaan uusia ihmisiä ja koen yhteistyön myös eri lähtökohdista tulevien edustajien kanssa tärkeäksi, kirkolliskokous- edustaja Hannu Kallunki kertoo.
Saara Kolehmainen
– Olen oppinut kirkolliskokoustyöskentelyssä tuntemaan uusia ihmisiä ja koen yhteistyön myös eri lähtökohdista tulevien edustajien kanssa tärkeäksi, kirkolliskokous- edustaja Hannu Kallunki kertoo.
Saara Kolehmainen
Raahessa asuva Kallunki on kokenut tehtävänsä Oulun hiippakunnan kirkolliskokousedustajana mielenkiintoisena. Perehtyminen kirkon ylimpään päätöksentekoon on ollut antoisaa. Hän on toiminut työelämässä pitkään kunnallishallinnossa ja voinut hyödyntää sitä kokemusta kirkon luottamustehtävissä. Kirkon hallinto ja päätöksenteko on kuitenkin joiltakin osin monimutkaisempaa ja demokratiakin moniportaisempaa kuin muussa julkisessa hallinnossa.
– Kirkolliskokousedustajana toimimisen olen kokenut tärkeänä luottamustehtävänä. Meitä tällä tavalla uskovia edustajia on yhteensä yhdeksän. On tärkeää, että saamme toimia kirkolliskokouksessakin Raamatun arvopohjalta ja niin kuin uskomme. Kirkon ydintehtävähän on julistaa Raamatun ilmoittamaa Jumalan sanaa ja evankeliumia, muistuttaa Kallunki.
– Monet ystävät ovat kannustaneet tähän työhön ja halunneet muistaa rukouksissa. Se tuntuu hyvältä.
Vapaata keskustelua
Kallunki summaa kokemuksensa kirkolliskokousedustajana olleen tähän saakka pääosin positiivinen.
– Kirkolliskokouksessa keskustellaan paljon ja jokainen saa tuoda omat näkemyksensä vapaasti esille. Päätöksenteossa erilaisiin näkemyksiin pohjautuvat esitykset ratkaistaan viime kädessä äänestämällä.
Kirkolliskokouksen päätöksenteon valmistelu tapahtuu valiokunnissa. Jokainen kirkolliskokousedustaja kuuluu johonkin valiokuntaan. Valiokuntatyössä asioihin paneudutaan perusteellisesti ja usein kuullaan myös eri asiantuntijoita. Valiokunnat työskentelevät myös kirkolliskokousviikkojen välillä.
– Olen kokenut, että valiokuntatyöskentelyssä asioista voidaan keskustella vapaasti ja eri näkökantoja punniten, toteaa Kallunki.
Kallunki pitää tärkeänä, että uskovaisten näkemykset kirkon asioihin tulevat esille myös kirkon ylimmässä päättävässä elimessä.
– Kirkon varsinainen perustoiminta tapahtuu seurakunnissa. Uskovaisilla on mahdollisuus toimia vapaasti kirkon sisällä niin luottamushenkilöinä kuin työntekijöinäkin ja pitää esillä elävää Raamatun mukaista opetusta ja evankeliumia.
Erilaisia näkemyksiä
Seurakunnissa on paljon kristillisyytemme pappeja, kanttoreita ja muita työntekijöitä, jotka tarvitsevat työssään myös uskovaisten tuen.
– Osallistumalla seurakunnan toimintaan tuemme myös samalla heidän työtään. On tärkeätä, että ollaan aktiivisia myös seurakuntavaaleissa, koska sitä kautta vaikutetaan paikallisen seurakunnan ja myös kokonaiskirkon toimintaan, muistuttaa Kallunki.
Kirkolliskokouksessa käsiteltävät asiat ovat valtaosaltaan hallintoon ja talouteen liittyviä käytännön asioita. Kirkolliskokous päättää myös kirkon oppiin liittyvistä kysymyksistä. Näissä oppiin liittyvissä asioissa on paljon erilaisia näkemyksiä.
– Selvästi on nähtävissä, että valtaosa päätöksentekijöistä haluaa, että kirkko ja sen opetus muuttuu yhteiskunnan muutoksen myötä. Raamatun opetusta tulkitaan aikasidonnaisesti. Erityisen selvästi tämä on näkynyt ja näkyy kirkon avioliittokäsityksestä keskusteltaessa.
Tärkeää yhteistyötä
Parhaillaan kirkolliskokouksen käsittelyssä on piispainkokouksen esitys kirkon avioliittokäsityksen muuttamiseksi niin, että kirkossa olisi kaksi erilaista avioliittokäsitystä: perinteinen miehen ja naisen avioliitto sekä kahden henkilön avioliitto. Valiokuntien valmistelun jälkeen asia tulee kirkolliskokouksen täysistunnon päätettäväksi todennäköisesti ensi keväänä. Piispainkokouksen esityksen läpimeno edellyttää kolmeneljäsosan määräenemmistöä.
– Vaikka enemmistö vaikuttaa olevan piispankokouksen esityksen kannalla, toivon, että ei kuitenkaan määräenemmistö. Asiasta tähän mennessä käytyä keskustelua seuratessa on tullut ajatus, että mielipiteet ovat aika tavalla lukkoon lyödyt, kertoo Kallunki.
Kristillisyytemme opetus ihmisen autuaaksi tulemisesta ja pelastuksesta poikkeaa kaikkien muiden kirkon piirissä toimivien ryhmien käsityksistä.
– Mehän uskomme, että kaikki lapset syntyvät tähän maailmaan Jumalan lapsina ja me viemme lapset kasteelle uskovaisina. Kirkossahan yleisesti opetetaan, että Jumala ottaa pienen lapsen kasteessa omakseen. Edelliseltä kaudelta kirkolliskokouksesta on jäänyt mieleeni äänestys, jossa kristillisyytemme kastekäsitys jäi pieneksi vähemmistöksi. Kristillisyyden Raamatun mukainen opetus Jumalan seurakunnasta ja Pyhän Hengen työstä on myös asia, jota monen on vaikea ymmärtää.
Kallunki näkee tärkeänä, että jokaisella on mahdollisuus toimia kansankirkon sisällä ja pitää esillä Raamatun mukaista opetusta.
Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
