Teks­ti ja kuva: Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus MPK:n val­mius­pääl­lik­kö Timo Le­so­nen muis­te­lee Ju­ma­lan var­je­lus­ta Suo­men his­to­ri­as­sa ja luot­taa edel­leen Suo­men puo­lus­tus­ky­kyyn.

Nuo­re­na mie­he­nä Timo Le­so­nen miet­ti, mitä ha­lu­ai­si teh­dä työk­seen. Ur­hei­lul­li­nen elä­män­ta­pa oli hä­nel­le luon­tais­ta ja it­sen­sä haas­ta­mi­nen, jopa vauh­din hur­ma, kieh­toi.

– En­si­si­jai­sia kiin­nos­tuk­sen koh­tei­ta oli­vat pa­lo­mie­hen, po­lii­sin tai so­ti­laan am­ma­tit. Läh­tö­koh­tai­ses­ti kaik­ki suo­je­lu- ja tur­val­li­suu­sa­lan teh­tä­vät kiin­nos­ti­vat.

Kai­nuun ra­ja­var­ti­o­lai­tok­ses­sa suo­ri­te­tun va­rus­mies­pal­ve­lus­vuo­den jäl­keen hä­nen so­ti­la­su­ran­sa al­koi Kai­nuun pri­kaa­tis­sa vä­li­ai­kai­sen ker­san­tin vi­ras­sa vuon­na 1986.

– En­sim­mäi­set kah­dek­san vuot­ta olin jal­ka­vä­ki­kou­lut­ta­ja­na ”ryh­mä Rä­män kans­sa ryy­ti­maan reu­nas­sa”, hän ku­vai­lee.

Teh­tä­vä si­säl­si pal­jon it­sen­sä haas­ta­mis­ta, ol­tiin­han sii­nä pal­jon luon­nos­sa luon­non eh­doil­la.

– Toi­si­naan muis­tu­tin va­rus­mie­hil­le ja re­ser­vi­läi­sil­le­kin sitä, et­tä jos minä jak­san tääl­lä men­nä vuo­des­ta toi­seen, niin kyl­lä te­kin jak­sat­te.

Elä­köi­ty­neen uu­sia uria

Puo­lus­tus­voi­mat oli Le­so­sel­le mie­lui­nen työ­paik­ka. Hän mai­nit­see, et­tä eri­tyi­ses­ti jat­ku­va mah­dol­li­suus kou­lut­tau­tua oli mie­luis­ta.

– Muu­ta­man vuo­den vä­lein vaih­tui teh­tä­vä ja sain tosi mo­ni­puo­li­sen nä­ke­myk­sen ja ko­ke­muk­sen useis­ta Puo­lus­tus­voi­mien teh­tä­vis­tä.

En­sim­mäis­ten työ­vuo­sien ai­ka­na per­he muut­ti työn mu­ka­na, mut­ta mel­ko no­pe­as­ti he pää­si­vät aset­tu­maan Ou­lun seu­dul­le ja myö­hem­min Li­min­kaan.

Ar­mei­jan lei­vis­tä elä­köi­dy­tään nuo­re­na, vaik­ka siel­lä­kin on elä­kei­kä nous­sut. Le­so­nen elä­köi­tyi 32 vuo­den työ­u­ran jäl­keen 52-vuo­ti­aa­na kah­dek­san vuot­ta sit­ten. Hän on nyt 60-vuo­ti­as ma­ju­ri (evp).

– Evp tar­koit­taa, et­tä olen eros­sa va­ki­tui­ses­ta pal­ve­luk­ses­ta. Sil­lä on ole­mas­sa myös täl­lai­nen haus­kem­pi mer­ki­tys, et­tä elää vai­mon­sa pal­kal­la, Le­so­nen vit­sai­lee.

Hä­nen koh­dal­laan tämä ei to­sin pidä paik­kan­sa. Var­hai­nen elä­kei­kä oli tie­dos­sa so­ti­la­su­ral­le läh­ties­sä ja hän ajat­te­li jo sil­loin, et­tä ha­lu­aa pääs­tä ko­kei­le­maan sen jäl­keen eri jut­tu­ja.

– Kun jäin eläk­keel­le, en­sim­mäi­nen työ­teh­tä­vä­ni oli au­to- ja asun­to­vau­nu­myy­jä. Seu­raa­vak­si olin isän­nöit­si­jä­nä, kol­man­te­na ajoin sai­raa­la­tak­sia. Sit­ten olin Ou­lun po­lii­si­lai­tok­sel­la lupa-esi­mie­he­nä ja oli­sin var­maan vie­lä­kin, el­lei val­mius­pääl­li­kön teh­tä­vä oli­si tul­lut ha­kuun ja tu­lin sii­hen va­li­tuk­si.

Maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus­ta ja -työ­tä

Vuo­si 2026 lä­hes­tyy kii­vaas­ti ja se nä­kyy to­ti­ses­ti Timo Le­so­sen työ­pöy­däl­lä. Hä­net va­lit­tiin kol­me vuot­ta sit­ten Maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus MPK:n Poh­jois-Suo­men maan­puo­lus­tus­pii­rin val­mius­pääl­li­kök­si Ou­lun kou­lu­tus­pai­kal­le.

– Meil­lä on kova pö­hi­nä käyn­nis­sä. Ei pää­se sam­ma­loi­tu­maan, hän ku­vai­lee työ­ti­lan­net­taan.

Le­so­nen rek­ry­toi par­hail­laan MPK:n tu­le­vien kurs­sien ve­tä­jiä ja kou­lut­ta­jia, jot­ka ovat va­paa­eh­toi­sia.

– En­si vuo­del­le on suun­ni­tel­tu Ou­luun 260 kurs­sia, ja nii­tä tu­lee vie­lä li­sää.

Suu­rin osa kurs­seis­ta on vii­kon­lo­pun mit­tai­sia, mut­ta ka­len­te­ris­sa on myös ly­hyi­tä ar­ki-il­lan kurs­se­ja. Kurs­si­lais­ten mää­rä on pel­käs­tään Ou­lun kou­lu­tus­pai­kal­la vuo­sit­tain noin 5000.

MPK jär­jes­tää kol­men­lai­sia kurs­se­ja. Va­rau­tu­mi­seen liit­ty­vil­lä kurs­seil­la ope­tel­laan kai­kil­le kan­sa­lai­sil­le hyö­dyl­li­siä va­rau­tu­mis- ja tur­val­li­suus­tai­to­ja, joi­ta ovat esi­mer­kik­si en­si­a­pu- ja al­ku­sam­mu­tus­tai­dot, it­se­puo­lus­tus, ky­ber­tur­val­li­suus ja ar­jen tur­val­li­suus­tai­dot.

Tu­tus­tu­mis­toi­min­ta-kurs­seil­la nuo­ret tu­tus­tu­vat ja val­mis­tau­tu­vat int­tiin ja opet­te­le­vat tur­va­tai­to­ja. So­ti­laal­li­sia val­miuk­sia pal­ve­le­via kurs­se­ja Puo­lus­tus­voi­mat ti­laa MPK:lta. Ne on suun­nat­tu re­ser­vi­läi­sil­le ja niil­lä opis­kel­laan so­dan ajan osaa­mis­ta omas­sa ase­la­jis­sa.

– Am­pu­ma­kurs­sit ovat ol­leet erit­täin suo­sit­tu­ja. Maan­puo­lus­tus­hen­ki, se nä­kyy voi­mal­li­se­na. Mo­net mei­dän ak­tii­vi­set kurs­si­lai­set osal­lis­tu­vat myös Puo­lus­tus­voi­mien ker­taus­har­joi­tuk­siin, Le­so­nen mai­nit­see.

Hän it­se va­pau­tuu am­mat­tin­sa puo­les­ta re­ser­vis­tä vuo­den alus­sa, ei­kä hän­tä enää sit­ten käs­ke­tä ker­taa­maan.

– Saan teh­dä maan­puo­lus­tus­työ­tä edel­leen MPK:n kaut­ta, ja tosi in­ten­sii­vi­ses­ti saan­kin.

Luot­to jär­jes­tel­mään

Maan­puo­lus­tus­hen­ki- ja tah­to on Timo Le­so­sen mu­kaan Suo­mes­sa kor­ke­al­la. Kun Ve­nä­jä aloit­ti hyök­käys­so­dan Uk­rai­naan, se nä­kyi mer­kit­tä­vä­nä MPK:n kurs­sien suo­si­on nou­su­na. Li­säk­si re­ser­vi­läis­jär­jes­töi­hin il­moit­tau­tui ja re­kis­te­röi­tyi to­del­la pal­jon jä­se­niä.

– Lu­kui­sat re­ser­vi­läi­set tie­dus­te­li­vat alu­e­toi­mis­tois­ta, mil­loin pää­see ker­taus­har­joi­tuk­siin tai oli­si­ko oma si­joi­tus mah­dol­lis­ta päi­vit­tää sel­lai­sek­si, et­tä tu­lee si­joi­te­tuk­si so­da­na­jan jouk­koi­hin, Le­so­nen ker­too.

Mo­nen­lai­sia tun­tei­ta ja aja­tuk­sia on suo­ma­lais­ten­kin mie­les­sä liik­ku­nut. Le­so­nen ko­kee, et­tä hä­nel­lä it­sel­lään ja to­den­nä­köi­ses­ti muil­la­kin am­mat­ti­so­ti­lail­la on tie­tyn­lai­nen pe­rus­luot­ta­mus ole­mas­sa.

– Yli 30 vuot­ta pää­sin nä­ke­mään Puo­lus­tus­voi­mien toi­min­taa, ke­hi­tys­tä ja val­miuk­sia siel­lä. Meil­lä on toi­mi­va jär­jes­tel­mä, to­del­la luot­ta­vai­nen olen, hän va­kuut­taa.

Jär­jes­tel­män toi­mi­vuu­des­ta ker­to­nee se­kin, et­tä uu­sia so­ti­lai­ta ja re­ser­vi­läi­siä kou­lu­te­taan joka vuo­si – Suo­mi on pi­tä­nyt kiin­ni mies­ten ase­vel­vol­li­suu­des­ta. Vuo­des­ta 1995 va­paa­eh­toi­nen ase­pal­ve­lus on ol­lut mah­dol­lis­ta myös nai­sil­le.

– Nai­set tu­le­vat va­paa­eh­toi­si­na ja mo­ti­vaa­tio on heil­lä yleen­sä kova. Hei­tä läh­tee pro­sen­tu­aa­li­ses­ti enem­män joh­ta­ja­kou­lu­tuk­seen. Var­mas­ti on halu näyt­tää it­sel­le ja ka­ve­ril­le­kin, et­tä myös nai­sis­ta on joh­ta­jik­si. Ja se pi­tää paik­kan­sa!

Kes­tä­vyys ko­e­tuk­sel­la

Ar­mei­jas­sa, jos mis­sä, fyy­si­nen ja psyyk­ki­nen kes­tä­vyys ovat ko­e­tuk­sel­la, mut­ta ne myös vah­vis­tu­vat pal­ve­luk­sen ai­ka­na. Le­so­nen muis­tut­taa, et­tä pal­ve­lu­sai­ka on ly­hyt.

– Tuo­na ai­ka­na ase­pal­ve­lus­ta suo­rit­ta­vat nuo­ret kou­lu­te­taan kes­tä­mään ja sel­vi­ä­mään toi­min­ta­ky­kyi­se­nä tais­te­lu­ken­tän kal­tai­sis­sa olo­suh­teis­sa. Kou­lu­tus on in­ten­sii­vis­tä ja fyy­si­ses­ti nou­su­joh­teis­ta.

Täy­sin haas­tee­ton­ta ase­vel­vol­lis­ten kou­lut­ta­mi­nen ei tie­tys­ti ole. Le­so­nen nos­taa esil­le kak­si suu­rin­ta haas­tet­ta: heik­ko fyy­si­nen kun­to ja mie­len­ter­vey­den sai­rau­det, joi­den taus­ta on yleen­sä kau­em­pa­na men­nei­syy­des­sä.

– Kun pal­ve­lu al­kaa, tul­laan ihan uu­teen ym­pä­ris­töön. On ku­ri­na­lai­suut­ta, tu­lee käs­ky­jä, ko­men­to­ja ja ke­ho­tuk­sia ja on tiuk­ka päi­vä­ryt­mi. Ly­hy­es­sä ajas­sa vaa­di­taan op­pi­maan uu­sia asi­oi­ta. Se on kult­tuu­ris­hok­ki mo­nel­le.

Ra­jo­jen kans­sa ki­pui­le­val­le on tar­jol­la tu­kea ja eri tu­ki­muo­dois­ta in­for­moi­daan kut­sun­nois­ta läh­tien.

Fyy­sis­tä kun­toa Le­so­nen suo­sit­te­lee ke­hit­tä­mään jo en­na­koi­den vä­hin­tään muu­ta­man kuu­kau­den ajan, sil­lä pal­ve­luk­sen ai­ka­na ol­laan pal­jon jal­ko­jen pääl­lä ja oman pai­non li­säk­si tais­te­lu­va­rus­tus pai­naa hel­pos­ti pa­ri­kym­men­tä ki­loa.

– On tosi hie­noa to­de­ta, et­tä mei­dän kris­til­li­syy­des­sä on pal­jon nuo­ria mie­hiä ja nai­sia, jot­ka har­ras­ta­vat jouk­ku­e­pe­le­jä. Ne luo­vat älyt­tö­män hy­vää poh­jaa niin ha­pe­not­to­ky­vyn kuin jal­ko­jen kes­tä­vyy­den kan­nal­ta.

Isän­maa on lah­jaa

– Mo­net työ­ka­ve­rit­kin ovat to­den­neet, et­tä ”tei­kä­läi­sis­sä” nä­kyy se, et­tä teil­lä on oi­kea asen­ne ja tie­tyn­lai­nen isän­maan rak­kaus, Timo Le­so­nen ker­too.

Hän on it­se­kin ha­vain­nut sa­man ja poh­tii, et­tä isän­maan puo­lus­ta­mi­sen aja­tus läh­tee mo­nes­ti sy­dä­mes­tä ja sitä pi­de­tään it­ses­tään­sel­vyy­te­nä. Mo­net ym­mär­tä­vät ja nä­ke­vät, et­tä it­se­näi­nen isän­maam­me, Suo­mi, on oi­ke­as­ti lah­jaa.

– Sitä on ko­e­tel­tu sil­loin 80 vuot­ta sit­ten eri­tyi­ses­ti. Kuin­ka val­ta­van suu­ri yli­voi­ma meil­lä oli vas­tas­sa ja mi­ten huo­nos­ti Suo­mi oli va­rus­tau­tu­nut en­nen tal­vi­so­taa, hän poh­tii.

Suo­ma­lai­set saa­vat kui­ten­kin edel­leen elää it­se­näi­ses­sä maas­sa ja to­teut­taa va­paas­ti de­mok­raat­ti­seen yh­teis­kun­taan kuu­lu­via asi­oi­ta, joi­hin kuu­luu muun mu­as­sa us­kon­non­va­paus.

– Ih­meel­li­ses­ti Ju­ma­la var­je­li ja oh­ja­si Suo­men kan­saa an­ta­en heil­le voi­maa, tai­toa, sit­keyt­tä ja vii­saut­ta. Ju­ma­la oli hy­vin vah­vas­ti näh­nyt sen, et­tä tääl­lä Suo­mes­sa on vie­lä vas­taa­not­ta­vais­ta us­koa.