JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Suviseuramietteitä kotona

Puhutaan maasta ja taivaasta
8.7.2023 6.00

Juttua muokattu:

7.7. 11:27
2023070711271020230708060000
– On niin hyvä olla yhdessä, toteavat suviseuramuistoistaan keskustelleet Helena Rimpiläinen (vas.), Ulla Konttila, Ullan kesävieras Milla ja Tuula Stång.

– On niin hyvä olla yhdessä, toteavat suviseuramuistoistaan keskustelleet Helena Rimpiläinen (vas.), Ulla Konttila, Ullan kesävieras Milla ja Tuula Stång.

Aili Pasanen

– On niin hyvä olla yhdessä, toteavat suviseuramuistoistaan keskustelleet Helena Rimpiläinen (vas.), Ulla Konttila, Ullan kesävieras Milla ja Tuula Stång.

– On niin hyvä olla yhdessä, toteavat suviseuramuistoistaan keskustelleet Helena Rimpiläinen (vas.), Ulla Konttila, Ullan kesävieras Milla ja Tuula Stång.

Aili Pasanen

Ai­li Pa­sa­nen

Su­vi­seu­rat ovat suu­ri ta­pah­tu­ma myös ko­tiin jää­neil­le. He ha­lu­a­vat ar­ki­siin päi­viin jo­tain poik­ke­a­vaa, juh­las­ta muis­tut­ta­vaa. Se voi ol­la ”su­vi­seu­ra­ruo­kaa”, lap­sil­la seu­ra­ken­tän ra­ken­ta­mis­ta tai ai­na­kin tur­hien töi­den jät­tä­mis­tä.

En­nen Su­vi­seu­ro­ja jut­te­lin var­sin iäk­kään us­ko­nys­tä­vän kans­sa. Hän ih­met­te­li ja har­mit­te­li­kin sitä, et­tei enää tun­te­nut niin suur­ta us­ko­mi­sen iloa kuin nuo­re­na. Hän muis­te­li, et­tä oi­kein nau­rat­ti, kun ys­tä­vien ja sis­ko­jen kans­sa pää­si seu­roi­hin. Tuu­ma­sin hä­nel­le, et­tei ikä­vuo­sien kart­tu­es­sa ken­ties ole enää voi­mia muus­ta­kaan ko­vin nä­ky­väs­ti iloi­ta. Ilo on var­maan hil­jais­ta sy­dä­men iloa.

– Niin­hän se on, hän sa­noi.

Hän ker­toi hy­väl­lä ja iloi­sel­la mie­lel­lä avaa­van­sa Ke­sä­seu­ra­ra­di­on.

Kuun­te­lin seu­ro­jen aat­to­päi­vä­nä en­sim­mäi­sen pu­heen. Pent­ti Hauk­ka­la ker­toi poh­ja­lai­sel­la mur­teel­laan ken­tän val­mis­te­lu­töis­tä. Sii­tä, kuin­ka oli tar­koi­tus teh­dä ta­val­li­nen seu­ra­kent­tä, mut­ta kui­ten­kin ”prii­maa puk­kaa”. Mie­les­sä­ni näin len­to­ken­tän, kuu­lin sin­ne saa­pu­vien au­to­jen hil­jai­sen hu­ri­nan. Läh­din aje­le­maan Ka­jaa­niin.

Pie­niä tuo­ki­oi­ta vuo­sien var­rel­ta

Ko­koon­num­me pie­nel­lä po­ru­kal­la He­le­na Rim­pi­läi­sen van­han ta­lon kuk­kai­seen pi­ha­pii­riin päi­vä­kah­vil­le. Har­mit­te­lem­me sitä, et­tei meil­lä ole pien­tä Suo­men lip­pua va­paan isän­maam­me kun­ni­ak­si. Vii­väh­däm­me su­vi­seu­ra­muis­to­jen ää­rel­lä.

Ul­la Kont­ti­lan mie­leen tu­lee mo­nia mu­ka­via su­vi­seu­ra­muis­to­ja, pie­niä tuo­ki­oi­ta vuo­sien var­rel­ta. Hän muis­taa ek­sy­neen­sä 4-vuo­ti­aa­na Ka­jaa­nin su­vi­seu­rois­sa. Joku seu­ra­vie­ras hän­tä nos­ti ylös ja kuu­lut­te­li. Niin van­hem­mat löy­si­vät pie­nen tyt­tö­sen­sä.

– Kun en ole voi­nut läh­teä seu­roi­hin, on ihan hyvä ko­to­na yk­sin kes­kit­tyä kuun­te­le­maan. Vä­lil­lä on mu­ka­va tois­ten­kin kans­sa yh­des­sä kuun­nel­la.

Saar­nat jäi­vät mie­leen

En­nen ny­kyi­siä net­ti- ja ra­di­oyh­teyk­siä oli Su­vi­seu­ro­jen ra­di­oin­ti ai­na sun­nun­tai­sin kel­lo 13–14. Se oli niin ar­vo­kas tun­ti, et­tei ko­deis­sa teh­ty sil­loin mi­tään, vaan is­tut­tiin kuun­te­le­maan. Mo­nes­ti kuun­nel­tiin niin tark­kaan, et­tä saar­nat jäi­vät mie­leen.

Tuu­la Stång muis­taa vuo­den 1998 Su­vi­seu­ro­jen ra­di­oin­nis­ta Erk­ki Pi­rin saar­nan. Stån­gin isä oli kuol­lut ju­han­nu­saa­mu­na.

Erk­ki Piri ku­vai­li: ”Kun us­ko­vai­sen ar­kul­le hau­taan pu­to­a­vat en­sim­mäi­set la­pi­ol­li­set hiek­kaa, nii­den ku­mah­duk­set ovat kuin ylös­nou­se­mus­kel­lot.”

Stång kuu­li ne kel­lot isän­sä hau­dal­la.

Sot­ka­mon Su­vi­seu­rat oli­vat He­le­na Rim­pi­läi­sen äi­dil­le vii­mei­set. Äi­ti ha­lu­si ai­van eh­dot­to­mas­ti ava­jais­seu­roi­hin. Äi­dil­le tuo­tiin isoon telt­taan oma tuo­li. Uni voit­ti äi­din, hän oli niin lo­pen uu­pu­nut. Kau­an ei voi­tu seu­rois­sa ol­la.

Su­vi­vir­ren ka­jah­ta­mi­nen ava­jais­seu­rois­sa on­kin meil­le se het­ki, joka tuo suu­ren juh­lan tun­nun. Se kir­voit­taa kyy­ne­leet, tuo tai­vaan lä­hel­le.

Seu­rat lop­pu­vat ai­ka­naan

Jo­kai­nen meis­tä muis­taa sen su­loi­sen tun­teen, kun saa he­rä­tä seu­ra­ken­tän tun­tu­mas­sa. Kai­ut­ti­mis­ta kuu­luu: ”Hy­vää huo­men­ta, Ju­ma­lan ter­ve. Olem­me saa­neet he­rä­tä uu­teen päi­vään.”

Jat­kok­si kai­kuu aa­mu­lau­lu.

Seu­ro­jen alun vih­reä hei­nik­ko, koh­ta rus­ke­ak­si tal­lat­tu, pu­run tuok­su, las­ten iloi­set ää­net, lau­la­mi­nen isos­sa tel­tas­sa – ne kaik­ki tul­vi­vat mie­leem­me. Nii­tä ker­tai­lem­me.

Eri­lai­sia seu­ra­ma­joi­tuk­si­a­kin olem­me ko­ke­neet. Vaa­ti­mat­to­mat ah­taat tel­tat, ohu­et pat­jat lat­ti­al­la, vain kas­vo­jen ja kä­sien pesu ve­si­ha­nan al­la – niis­tä oli har­mia, mut­ta myös hu­pai­sia muis­to­ja. Pal­jon on ai­ka muut­ta­nut seu­ra­kan­san olo­suh­tei­ta.

– Jos­kus on an­ke­a­kin tun­ne, kun seu­rat lop­pu­vat ja kent­tä tyh­je­nee, joku mai­nit­see.

– Kau­an vie­lä ko­to­na kor­vis­sa kai­kuu lau­lu, kun ar­ki al­kaa.

Jos on oi­kein hai­ke­al­la mie­lel­lä jää­nyt ko­tiin seu­ro­jen ajak­si, on loh­dut­ta­vaa, et­tä kai­kil­ta seu­rat lop­pu­vat ai­ka­naan. Kaik­ki pa­laa­vat ar­keen­sa. ”Us­ko­mi­seen se kui­ten­kin jää” – van­ha sa­non­ta on tot­ta.

Hai­keut­ta ja va­paut­ta

Jut­te­lem­me sii­tä, mi­ten ko­em­me ko­tiin jää­mi­sen Su­vi­seu­rois­ta. Sii­nä on ai­na an­nos hai­keut­ta, mut­ta myös muu­ta.

Joku meis­tä to­te­aa:

– Va­paut­ta­va aja­tus, et­tei tar­vit­se pys­tyä sii­hen mi­hin nuo­re­na. Saa hy­vil­lä mie­lin kes­kit­tyä kuun­te­le­maan ko­to­na. Se on Ju­ma­lan lah­ja.

Vaik­ka tek­nii­kan ke­hit­ty­mi­nen tuo ih­mi­sil­le pal­jon huo­no­ja il­mi­öi­tä, se myös pal­ve­lee.

– Val­ta­va siu­naus yk­sit­täi­sel­le ih­mi­sel­le ja koko ih­mis­kun­nal­le, et­tä kaik­ki­al­le voi kuu­lua evan­ke­liu­min sa­no­ma. Kaik­ki kan­sat saa­vat kuul­la, kä­sit­tä­mä­tön us­kon vah­vis­tus. Sitä ei voi­nut ku­vi­tel­la vuo­si­kym­me­niä sit­ten.

Si­ni­sil­lä pen­keil­lä on iloi­nen va­loi­sa tun­nel­ma.

Kuu­len jon­kun sa­no­van:

– On kii­tol­li­nen olo, ilo ys­tä­vis­tä ja oi­kea us­ko­mi­sen ilo.

19.7.2024

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa, iloitkoot meren saaret ja rannat! Pilvi ja pimeys ympäröi häntä, hänen istuintaan kannattavat vanhurskaus ja oikeus. Ps. 97:1–2

Viikon kysymys