Al­li Kas­ki

Mar­ja ja Mat­ti Kois­ti­na­ho asu­vat pir­tin, keit­ti­ön ja ka­ma­rin muo­dos­ta­mas­sa mö­kis­sä Yli­kii­min­gin Ve­sa­lan­ky­läs­sä. He vil­je­le­vät pel­to­pa­loil­laan ruis­ta, oh­raa ja veh­nää. Li­säk­si pe­ru­na­maa ja kas­vi­maa an­ta­vat uu­ras­tuk­sen pal­kak­si run­saas­ti mau­kas­ta ruo­kaa pöy­tään.

Kois­ti­na­hot ovat va­rau­tu­neet tu­le­vaan kas­vu­kau­teen jo niin, et­tä osa vil­jan­jy­vis­tä sääs­te­tään ke­vät­kyl­vö­jen sie­me­nik­si. Ruis­ta on kyl­vet­ty syk­syl­lä tal­vi­ru­kiik­si, siel­tä sen lai­ho pal­jas­tuu ke­vääl­lä ja näin kas­vu­kau­si saa­daan pi­tem­mäk­si kuin ke­vät­kyl­vös­sä. Vil­ja­pel­lol­le toi­vo­taan Luo­jan siu­naus­ta.

– En­sim­mäi­sen ke­vät­kyl­vön näin vuon­na 1941, kun isä kyl­vi ke­sä­kuun al­ku­päi­vi­nä. Sit­ten hä­nen täy­tyi läh­teä ke­sä­kuun puo­li­vä­lis­sä puo­lus­ta­maan isän­maa­ta. Hän pa­la­si ke­vät­kyl­vö­jen ai­kaan 1945 so­ta­sai­raa­las­ta, mut­ta ei it­se pys­ty­nyt kyl­vö­töi­hin, Mat­ti muis­te­lee.

Pe­ru­na- ja kas­vi­maa­ta Kois­ti­na­hot vil­je­le­vät per­ma­kult­tuu­ri­vil­je­lyn pe­ri­aat­teil­la: maa­ta ei jä­te­tä pal­jaak­si kui­vu­maan, vaan pei­te­tään kat­teel­la.

– Pe­ru­naa var­ten maa­han ve­de­tään pik­ku­kuo­kal­la ma­ta­la ura, jo­hon pe­ru­nat ase­tel­laan. Sit­ten peit­teek­si lai­te­taan ol­kia, ku­lo­hei­nää, ha­ra­voi­tu­ja leh­tiä, rant­teel­ta puun­töh­kää. Syys­ke­säl­lä sit­ten kat­teen al­ta pal­jas­tuu kau­nii­ta, puh­tai­ta pe­ru­noi­ta, he ku­vai­le­vat.

Muus­sa­kin vil­je­lys­sä maa­ta kai­ve­taan mah­dol­li­sim­man vä­hän, vain pin­taa raa­pais­taan sen ver­ran, et­tä sie­me­net saa­daan peit­toon ja sii­hen ka­tet­ta pääl­le.

Mar­ja pal­jas­taa nau­ra­en yh­den haa­veen­sa: hän ha­lu­ai­si saa­da ri­su­kar­hin.

– Sil­lä sai­si peh­men­net­tyä ke­vy­es­ti pelk­kää maan­pin­taa. Mul­las­sa asu­vien mik­ro­bien elä­mä ei sii­tä häi­riin­tyi­si, ne sai­si­vat rau­has­sa lan­noit­taa ja kuoh­keut­taa maa­ta. Mui­ta lan­noit­tei­ta tai kas­vin­suo­je­lu­ai­nei­ta em­me käy­tä kuin nok­kos­vet­tä, hän ker­too.

Han­gen al­la on kas­va­mas­sa mo­ni­vuo­ti­sia kas­ve­ja: au­rin­gon­hat­tu, la­ven­te­li, si­ku­ri. Mar­ja haa­vei­lee te­ke­vän­sä si­ku­rin juu­ris­ta juo­maa.

Ke­vääl­lä Kois­ti­na­hot vllje­le­vät oh­raa, veh­nää, pel­la­vaa, pe­ru­naa ja pal­jon si­pu­lia. Kas­vi­maal­le he lait­ta­vat pork­ka­naa, pu­na­juur­ta, nau­ris­ta, lant­tua, her­net­tä, til­liä ja per­sil­jaa – sil­mä­ni­lok­si ke­hä­kuk­kaa ja mal­vaa. Avo­maan­kurk­ku ja to­maat­ti kas­va­vat avo­maal­la ka­te­vil­je­lys­sä. Man­sik­ka­maa an­toi vii­me vuon­na hy­vän sa­don.

Mar­ja on ol­lut vi­her­peu­ka­lo pie­nes­tä as­ti ja saa­nut puu­tar­hu­rin kou­lu­tuk­sen.

– Vil­je­ly on yh­tei­nen har­ras­tuk­sem­me, joka täyt­tää ison osan elä­mäs­täm­me, hän to­te­aa.

Mat­ti muis­te­lee rii­hes­sä puin­tia: hän on an­ta­nut vars­tal­la pui­mi­ses­ta työ­näy­tök­siä.

Mar­ja ihas­te­lee ke­ven­net­tyä puu­tar­han­hoi­toa, jos­sa vil­je­ly ta­pah­tuu ke­vy­es­ti maan pin­taa kar­hais­ten. Näin jak­sa­vat ikäih­mi­set­kin saa­da kas­vun nau­tin­toa ja iloa.

En­nal­ta ei voi ar­va­ta, mikä tänä vuon­na saa hy­vän kas­vun. Luo­ja on il­mo­jen hal­ti­ja.