JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Luonnon ennallistaminen toteuttaa viljelyä ja varjelua

Puhutaan maasta ja taivaasta
25.5.2024 7.00

Juttua muokattu:

23.5. 10:34
2024052310344020240525070000
Heikki Ollila on kokenut luonnossa liikkuja. Kuvassa hän esittelee Haapajärven luontoreitin paikkoja huhtikuussa, kun metsässä oli vielä reilusti lunta.

Heikki Ollila on kokenut luonnossa liikkuja. Kuvassa hän esittelee Haapajärven luontoreitin paikkoja huhtikuussa, kun metsässä oli vielä reilusti lunta.

Päiviö Karttunen

Heikki Ollila on kokenut luonnossa liikkuja. Kuvassa hän esittelee Haapajärven luontoreitin paikkoja huhtikuussa, kun metsässä oli vielä reilusti lunta.

Heikki Ollila on kokenut luonnossa liikkuja. Kuvassa hän esittelee Haapajärven luontoreitin paikkoja huhtikuussa, kun metsässä oli vielä reilusti lunta.

Päiviö Karttunen

Vil­je­lyn ja var­je­lun pe­ri­aat­teel­la kaik­ki voi­vat hyö­dyn­tää Ju­ma­lan an­ta­maa ri­kas­ta Suo­men luon­toa.

Haa­pa­jär­vi­nen Heik­ki Ol­li­la on eläk­keel­lä met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­rin teh­tä­vis­tä, mut­ta ak­tii­vi­se­na luon­toih­mi­se­nä seu­rai­lee luon­toa ja siel­lä ta­pah­tu­via muu­tok­sia.

– Kun 1970-lu­vul­la opis­ke­lin ja aloi­tin työ­u­raa­ni, ei pu­hut­tu luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den huo­mi­oi­mi­ses­ta ei­kä kes­tä­väs­tä ke­hi­tyk­ses­tä. Met­sä­ta­lous oli ai­ka kaa­va­mais­ta hak­kui­neen, oji­tuk­si­neen ja hoi­to­töi­neen, Ol­li­la ker­too.

Hä­nel­lä on jää­nyt mie­leen erään met­säyh­ti­ön iso va­lais­tu tien­var­si­mai­nos vuon­na 1988: ”Kat­kai­su­hoi­toa met­säl­le”.

– Ny­kyi­sin tuol­lai­nen lä­hes­ty­mis­ta­pa ei tu­li­si mie­leen­kään.

Eläin­kan­to­ja vah­vis­te­taan

– Olin ai­ka­naan ra­ken­ta­mas­sa maa­kot­kil­le pe­siä soi­den­suo­je­lu­a­lu­eil­la. Lin­nut tu­li­vat nii­hin kah­des­ta kym­me­neen vuo­den vii­veel­lä. Pa­ras oli Piip­po­las­sa, jos­sa kah­den vuo­den ku­lut­tua kot­ka pesi, sai poi­ka­set, ja ne saa­tiin ren­gas­tet­tua, Ol­li­la muis­te­lee.

Hän mai­nit­see, kuin­ka heik­ko ruo­ka­ti­lan­ne vai­kut­taa kot­kien poi­kas­tuot­toon. Pa­him­mil­laan poi­ka­sia ei syn­ny usei­siin vuo­siin.

– Kot­ka on paik­ka­lin­tu ja voi asua sa­mas­sa pe­säs­sä koko elä­män­sä. Kot­ka mu­nii yleen­sä kak­si mu­naa. Hau­to­mi­nen al­kaa hel­mi-maa­lis­kuun vaih­tees­sa. Uros hank­kii ruu­at, eli jä­nik­set, lin­nut ja myy­rät sil­lä ai­kaa. Naa­ras käy syö­mäs­sä noin sa­dan met­rin pääs­sä niin sa­no­tus­sa syö­mä­puus­sa.

Ol­li­la on näh­nyt, kuin­ka soi­den en­nal­lis­ta­mi­sa­lu­eil­la on ojia tu­kit­tu ja met­si­köi­tä pois­tet­tu. Näin esi­mer­kik­si riek­ko­kan­ta on siir­ty­nyt ete­läm­mäk­si. Riek­ko viih­tyy rä­meil­lä. Poh­jan­maal­la näh­dään taas riek­ko­par­via.

– Mo­net ovat ihas­tel­leet met­sä­peu­ra­lau­mo­ja. Ne siir­tois­tu­tet­tiin tän­ne ai­ka­naan Kuh­mos­ta ja ne ovat viih­ty­neet hy­vin. Luon­non mo­ni­muo­toi­suu­teen sat­saa­mi­nen nä­kyy ai­ka pie­nil­lä kor­jauk­sil­la tääl­lä.

Jär­ke­vää hak­kuu­ta

Suo­mes­sa pu­hu­taan pal­jon hii­li­nie­luis­ta. Vuo­si­kym­me­nien työ met­sä­puo­lel­la on va­kuut­ta­nut Ol­li­lan sii­tä, et­tä met­sä­hak­kuut ei­vät ole kos­kaan ylit­tä­neet met­sien vuo­sit­tais­ta kas­vua. Met­sä­am­mat­ti­lai­set ovat hä­nen mu­kaan­sa huo­leh­ti­neet jär­ke­väs­ti alas­taan.

– Sel­lais­ta­kin on ko­keil­tu, et­tä vie­dään me­hi­läis­pe­siä soi­den ja kan­kai­den reu­noil­le. Me­hi­läi­set pö­lyt­tä­vät te­hok­kaas­ti mar­jo­jen ku­kat ja noil­la alu­eil­la met­sä­ka­na­lin­tu­mää­rät ovat li­sään­ty­neet pa­ran­tu­neen ruo­ka­ti­lan­teen an­si­os­ta.

Muu­tos 1990-lu­vul­la

Ol­li­la muis­taa, kuin­ka muu­tok­sia ta­lous­met­sien kä­sit­te­lyyn ja hoi­toon al­koi tul­la 1990-lu­vun alus­sa.

– Meil­le van­han kou­lu­kun­nan ih­mi­sil­le tuli opas­tus­ta ja kou­lu­tus­ta uu­des­ta kult­tuu­ris­ta. Luon­non mo­ni­muo­toi­suus ko­ros­tui, hak­kuut ja met­sän­hoi­to­työt sai­vat uu­sia oh­jei­ta.

Met­sä­o­ji­tuk­siin tuli ve­sien­suo­je­luoh­jeet. Ojia ei ve­det­ty suo­raan ve­sis­töi­hin ja sel­key­ty­sal­taat sekä pin­ta­va­lu­tus­ken­tät tu­li­vat kei­no­va­li­koi­maan.

Avo­hak­kuu­a­lu­eil­le jä­te­tään sääs­tö­puu­ryh­miä. Ny­kyi­nen met­sä­la­ki mah­dol­lis­taa myös jat­ku­van kas­va­tuk­sen eli kor­ja­taan puus­tos­ta ai­na kor­juu­kyp­sää met­sää, jot­ta al­la ole­va nuo­rem­pi puus­to pää­see hy­vin kas­va­maan.

– Kan­sal­li­set suo­je­luoh­jel­mat täy­den­nyk­si­neen hy­väk­syt­tiin vuo­si­na 1978–1996 ja nii­hin si­säl­ly­tet­tiin muu mu­as­sa leh­to­jen, ran­to­jen, soi­den ja van­ho­jen met­sien suo­je­lut. Lap­piin pe­rus­tet­tiin 12 eril­lis­tä erä­maa-alu­et­ta. Li­säyk­siä tuli vie­lä EU:n ta­hol­ta, ku­ten mo­nien tun­te­ma Na­tu­ra-oh­jel­ma, lu­et­te­lee Ol­li­la.

Yk­si­tyis­mail­la suo­je­lua edis­te­tään MET­SO- ja Hel­mi -oh­jel­mil­la*. Suo­men met­sä­pin­ta-alas­ta on suo­jel­tu noin kym­me­nen pro­sent­tia.

Luon­toon liik­ku­maan

Suo­mes­sa jo­kai­sel­la hen­ki­löl­lä on va­paa oi­keus liik­kua luon­nos­sa niin suo­je­lu­a­lu­eil­la kuin ta­lous­met­sis­sä. Luon­nos­sa liik­ku­mi­nen ja sen hyö­dyn­tä­mi­nen esi­mer­kik­si kä­vel­len, hiih­tä­en tai pyö­räil­len ovat li­sään­ty­neet. Ko­ro­na-ai­ka li­sä­si ko­ti­maan ret­kei­lyä mer­kit­tä­väs­ti.

– Lä­hi­ret­kei­lyä on help­po har­ras­taa omal­la asuin­seu­dul­la. Maas­tos­ta löy­tyy mie­len­kiin­tois­ta näh­tä­vää ja hie­no­ja elä­myk­siä eri vuo­de­nai­koi­na, Ol­lil­la vink­kaa.

Jo­kai­sen luon­nos­sa liik­ku­van pi­täi­si miel­tää kui­ten­kin, et­tä kai­kil­la on vel­vol­li­suus huo­leh­tia omat ros­kat pois ja liik­kua si­ten, et­tä luon­toon jää mah­dol­li­sim­man vä­hän jäl­kiä.

– Ret­kei­ly on kyl­lä hyvä har­ras­tus. Luon­nos­sa saa hil­jen­tyä ja ihas­tel­la Luo­jan töi­tä, to­te­aa Ol­li­la.

*Li­sä­tie­toa: https://mmm.fi/luon­to-ja-il­mas­to/luon­non-mo­ni­muo­toi­suus

14.11.2024

Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Viikon kysymys