JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

”Joka laulaen rukoilee, rukoilee kahdesti”

Puhutaan maasta ja taivaasta
25.7.2024 9.00

Juttua muokattu:

25.7. 10:02
2024072510024920240725090000

Ter­mi kuo­ro tar­koit­taa yk­si- tai mo­ni­ää­nis­tä lau­lu­ryh­mää, jos­sa jo­kais­ta nel­jää ään­tä – sop­raa­noa, alt­toa, te­no­ria ja bas­soa – lau­laa use­am­pi lau­la­ja.

Mu­hok­sen Päi­vä­rin­teel­lä asu­vat Hen­riik­ka Vää­nä­nen ja Kat­ri Han­nu­la oli­vat pari vuot­ta sit­ten pe­rus­ta­mas­sa ai­kuis­ten se­ka­kuo­roa ko­ti­rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­leen Lai­ta­saa­reen. Mu­kaan pyy­det­tiin lau­la­jia myös Mu­hok­sel­ta, sil­lä kuo­ron tar­koi­tus on pal­vel­la mo­lem­pien rau­ha­nyh­dis­tys­ten juh­lis­sa ja muis­sa ti­lai­suuk­sis­sa, ku­ten mu­siik­ki­kah­vi­lois­sa.

Lap­suus­ko­din por­tail­ta kuo­ro­maa­il­maan

Hen­riik­ka Vää­nä­sen kuo­ro­his­to­ria al­koi ala­kou­lui­käi­se­nä lap­suus­ko­din por­tail­ta.

– Isä opet­ti meil­le lap­sil­le erää­nä jou­lu­na yh­den jou­lu­lau­lun ne­li­ää­ni­ses­ti. Muis­tan vie­lä­kin oman stem­ma­ni ja oi­ke­as­taan kaik­ki muut­kin, hän hy­myi­lee.

– Sen jäl­keen lau­loin kuo­ros­sa har­vak­sel­taan: ry:n juh­las­sa, nuor­ten lei­ril­lä ja mu­siik­ki­lu­ki­on kuo­rois­sa. Kuo­ro­lau­lun ma­kuun pää­sin oi­kein kun­nol­la opis­to­vuon­na. Sa­moi­hin ai­koi­hin aloi­tin myös en­sim­mäi­set kuo­ron­joh­don opin­to­ni, ja mi­nul­la oli en­sim­mäi­nen oma kuo­ro, pie­ni tyt­tö­kuo­ro. Kant­to­ri­o­pin­to­jen ai­ka­na lau­loin kou­lun kuo­ros­sa ja Can­tio Lau­dis -kuo­ros­sa. Niis­sä pää­sin lau­la­maan myös iso­ja kirk­ko­mu­siik­ki­te­ok­sia, Vää­nä­nen ker­taa kuo­ro­ko­ke­muk­si­aan.

En­sim­mäi­sen lap­sen syn­ty­män jäl­keen sään­nöl­li­nen kuo­ro­har­ras­tus jäi tau­ol­le yli kym­me­nek­si vuo­dek­si, mut­ta nyt Vää­nä­nen on aloit­ta­mas­sa sitä uu­del­leen.

Kuo­ron laa­dun­val­vo­ja

Kuo­ro­lau­lus­sa ja joh­ta­mi­ses­sa Vää­näs­tä kiin­nos­taa useis­ta ih­mi­sis­tä koos­tu­va inst­ru­ment­ti ja yh­tei­nen tah­to saa­da mu­siik­ki soi­maan mah­dol­li­sim­man kau­niis­ti.

– On kieh­to­vaa, kun iso jouk­ko ih­mi­siä seu­raa, mitä joh­ta­ja näyt­tää. Myös op­pi­misp­ro­ses­si on kiin­nos­ta­va; mil­lä kei­noin kuo­ro­lai­set saa­daan kuun­te­le­maan toi­si­aan ja pyr­ki­mään omaan ja yh­tei­seen par­haa­seen.

Kuo­ron­joh­ta­ja opet­taa lau­lu­jen tai te­os­ten stem­mat, yk­si­tyis­koh­dat ja mu­sii­kil­li­sen tul­kin­nan mah­dol­li­sim­man yh­den­mu­kai­ses­ti kai­kil­le kuo­ro­lai­sil­le. Vää­nä­sen mu­kaan joh­ta­ja on kuo­ron laa­dun­val­vo­ja:

– Hä­nen teh­tä­vä­nään on ker­toa, jos joku koh­ta ei mene oi­kein, ja har­joi­tut­taa po­ruk­kaa niin pit­kään, et­tä se al­kaa toi­mi­maan. Hän pi­tää yl­lä hy­vää har­joit­te­luin­toa ja luo tur­val­li­sen har­joit­te­luil­ma­pii­rin. On tär­keä ker­toa myös, kun asi­at su­ju­vat. Lo­pul­ta joh­ta­ja on se, jon­ka mu­kaan lau­lu tul­ki­taan esi­tyk­ses­sä.

Par­haim­mil­laan kuo­ron har­joit­ta­mi­nen ko­hot­taa het­kek­si ar­jen ylä­puo­lel­le, Vää­nä­nen to­te­aa.

– Lau­lu­jen sa­nat tuo­vat us­kon sa­no­maa mo­nes­ti tosi lä­hel­le. Se kan­nat­te­lee vai­keis­sa ti­lan­teis­sa. Mi­nua pu­hut­te­lee Lut­he­rin sa­non­ta: ”Joka lau­la­en ru­koi­lee, ru­koi­lee kah­des­ti.”

So­pi­vas­ti haas­tet­ta

Myös Kat­ri Han­nu­lal­la ja hä­nen puo­li­sol­laan Hei­kil­lä on pit­kä his­to­ria kuo­ro­lau­la­mi­ses­sa. Kat­ri aloit­ti kuo­rou­ran­sa 9-vuo­ti­aa­na, Heik­ki raa­mat­tu­luok­kai­käi­se­nä. Kaik­ki kuo­rot, jois­sa he ovat vuo­si­kym­men­ten var­rel­la ol­leet mu­ka­na, ovat liit­ty­neet rau­ha­nyh­dis­tyk­sen tai seu­ra­kun­nan toi­min­taan.

– Pari vuot­ta lau­loim­me sa­mas­sa kuo­ros­sa jo en­nen tätä Lai­ta­saa­ren kuo­ro­a­kin. Oli joku isom­pi teos lau­let­ta­va­na, se oli vai­kut­ta­vaa, vuo­si­tu­han­nen vaih­teen jäl­keen pari vuot­ta lau­lu­tun­neil­la­kin käy­nyt Heik­ki muis­te­lee.

Kuo­ron­joh­ta­ja on ni­men­nyt Kat­rin in­ten­den­tik­seen, kos­ka tämä kan­taa vas­tuu­ta muus­ta­kin kuin kuo­ron alt­to­na lau­la­mi­ses­ta.

– Oh­jel­mis­ton ka­saa­mi­sen li­säk­si olen hank­ki­nut ja har­joi­tut­ta­nut soit­ta­jia ja it­se­kin ol­lut sä­es­tä­mäs­sä kuo­roa sel­lol­la.

– Sitä ei ar­vaa­kaan, mitä kaik­kea vaa­tii, et­tä saa­daan esiin­ty­mi­nen ai­kaan: yk­si osa on se har­joit­te­lu ja esiin­ty­mi­nen, mut­ta taus­tal­la on pal­jon muu­ta­kin, Heik­ki to­te­aa vai­mon­sa roo­lin hy­vin tun­tien.

Te­no­rin stem­maa lau­la­va Heik­ki tyk­kää sii­tä, et­tä Lai­ta­saa­ren kuo­ros­sa on ar­mol­li­nen il­ma­pii­ri.

– Siel­lä on ta­val­li­sia per­hee­näi­te­jä ja -isiä ja muu­ta­ma nuo­ri. Haas­teen taso on pi­det­ty so­pi­va­na: kaik­ki pyr­ki­vät sii­hen to­sis­saan, mut­ta il­ma­pii­ri on sel­lai­nen, et­tä me pys­ty­tään tä­hän. Ja vaik­ka tu­lee vir­hei­tä, men­nään po­si­tii­vi­sen kaut­ta.

Hy­vin käy­tet­ty ai­ka

Han­nu­lan pa­ris­kun­nas­ta on mu­ka­va lau­laa sa­mas­sa kuo­ros­sa.

– On mu­ka­va, kun on yh­tei­nen har­ras­tus, joka ir­rot­taa ar­jes­ta ja jos­ta voi­daan vaih­taa aja­tuk­sia, Kat­ri sa­noo mie­hen­sä nyö­ky­tel­les­sä vie­res­sä.

Myös per­heen lap­sis­ta moni lau­laa kuo­ros­sa, ja ko­to­na nä­kyy kuo­ro­kan­si­oi­ta siel­lä tääl­lä. Kat­ri to­te­aa, et­tä esiin­ty­mis­ten lä­hes­ty­es­sä omia stem­mo­ja tu­lee har­joi­tel­tua enem­män.

– Em­me juu­ri­kaan har­joit­te­le yh­des­sä. Sil­loin täl­löin ky­syn Kat­ril­ta, et­tä me­nee­kö tämä näin, Heik­ki ker­too.

– Olen­ko jos­kus huu­del­lut keit­ti­ös­tä, et­tä hei, ei­kö tuo koh­ta me­ne­kin noin? Kat­ri ky­syy nau­ra­en.

– Joo, kyl­lä, avi­o­mies vah­vis­taa suu vir­nees­sä.

Mu­sii­kin li­säk­si kuo­rol­la on Han­nu­loil­le toi­nen­kin tär­keä mer­ki­tys.

– On­han se iso osa se yh­des­sä­o­lo, Heik­ki sa­noo.

– Tuo on hyvä syy ko­koon­tua ja ol­la yh­des­sä ko­ti­sii­o­nin ih­mis­ten kans­sa. Ai­na on ol­lut sem­moi­nen olo, et­tä tämä ai­ka on käy­tet­ty hy­vin. Ja on ol­lut mu­ka­va huo­ma­ta, et­tä täs­sä­kin iäs­sä voi ke­hit­tyä, hän hy­myi­lee.

Lue täl­lä vii­kol­la il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä li­sää jut­tu­ja Mu­siik­ki-tee­mas­ta.