Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Tero Pit­kä­lä on tuo­re so­si­aa­li­oh­jaa­ja per­he­so­si­aa­li­työs­sä. Ai­em­min hän on toi­mi­nut op­tik­ko­na ja yrit­tä­jä­nä, mut­ta vii­me ke­vää­nä hän val­mis­tui so­si­o­no­mik­si. Opis­ke­lun vii­mei­sen vuo­den Pit­kä­lä teki per­he­työ­tä. Juu­ri 50 vuot­ta täyt­tä­neel­lä am­ma­tin­vaih­ta­jal­la on 14 las­ta ja hän on pap­pa kak­sos­po­jil­le.

Per­he­so­si­aa­li­työs­sä so­si­aa­li­oh­jaa­ja työs­ken­te­lee tu­kea tar­vit­se­vien per­hei­den kans­sa. Hän toi­mii oma­na työn­te­ki­jä­nä asi­a­kas­per­hei­den lap­sil­le. Pit­kä­lä va­lot­taa työ­tään:

– Teh­tä­vä­ni on pyr­kiä yh­des­sä per­hei­den kans­sa löy­tä­mään heil­le so­pi­vaa apua ja tu­kea. Läh­tö­koh­ta­na työs­sä on las­ten ke­hi­tys, hy­vin­voin­ti ja huo­len­pi­to. Työ­tä­ni oh­jaa so­si­aa­li­huol­to­la­ki. Sen mu­kaan lap­sen etu on hän­tä kos­ke­vis­sa asi­ois­sa en­si­si­jai­nen.

Lap­sen ase­ma per­hees­sä ja yh­teis­kun­nas­sa on ai­ko­jen ku­lu­es­sa muut­tu­nut:

– Ai­em­min kun­ni­oi­tus­ta ope­tet­tiin enem­män ku­rin ja jopa alis­ta­mi­sen kaut­ta. Raa­ma­tun esi­merk­ki on toi­sen­lai­nen, huo­maut­taa Pit­kä­lä.

Jee­sus nos­ti lap­sen tasa-ar­voi­sek­si ja jopa esi­ku­vak­si yh­teis­kun­nas­sa, joka ei an­ta­nut lap­sel­le juu­ri mi­tään ar­voa.

– Kun­ni­oit­ta­mis­ta voi­daan opet­taa par­hai­ten kun­ni­oit­ta­mal­la. Ovat­ko lap­set van­hem­pia var­ten vai van­hem­mat lap­sia var­ten? Pit­kä­lä haas­taa poh­ti­maan.

– Van­hem­muu­den tär­kein teh­tä­vä on luo­da lap­sel­le tur­val­li­set olo­suh­teet kas­vaa ja ke­hit­tyä, Pit­kä­lä poh­tii ja jat­kaa:

– Se tar­koit­taa rak­kaut­ta ja ra­jo­ja. Van­hem­muus näyt­tää ole­van mo­nil­ta hu­kas­sa.

– Ker­too­ko syn­ty­vyy­den las­ke­mi­nen ih­mi­sen it­sek­kyy­den ja nau­tin­non­ha­lun kas­va­mi­ses­ta? so­si­aa­li­oh­jaa­ja ky­syy.

Toi­saal­ta hän poh­tii, et­tä van­hem­muus on saa­tu näyt­tä­mään ko­vin vai­ke­al­ta. Me­dia on pul­lol­laan ar­tik­ke­lei­ta sii­tä, mitä van­hem­pien pi­tää osa­ta teh­dä ja huo­leh­tia. Van­hem­mil­le voi muo­dos­tua tun­ne, et­tä las­ten kas­vat­ta­mi­nen on vai­ke­aa ja et­tä vir­heet sii­nä voi­vat ol­la koh­ta­lok­kai­ta.

Riip­pu­vuus äly­lait­teis­ta haas­taa läs­nä­o­loa. Kun lap­sel­la on tar­pei­ta, van­hem­man pu­he­li­men se­laa­mi­nen kes­key­tyy ja sii­tä voi ai­heu­tua är­ty­mys­tä.

– Hyvä van­hem­muus on en­nen muu­ta läs­nä­o­loa, Pit­kä­lä miet­tii.

– Läs­nä ole­va van­hem­pi ky­ke­nee re­a­goi­maan lap­sen tar­pei­siin tai jak­saa ot­taa lap­sen tun­tei­ta vas­taan ja huo­mi­oon.

Van­hem­pien teh­tä­vä on opet­taa vas­tuun ot­ta­mis­ta. Pit­kä­län mie­les­tä in­ter­ne­tin käyt­töä ei kan­na­ta kiel­tää, vaan opet­taa sen vas­tuul­lis­ta käyt­tä­mis­tä. Sii­hen kuu­luu myös las­ten ja nuor­ten in­ter­ne­tin käy­tön seu­raa­mi­nen, vaik­ka se ei ole­kaan help­poa. Van­hem­man teh­tä­vä on aset­taa lap­sel­le tur­val­li­set ra­jat ikä­ta­soi­ses­ti. He päät­tä­vät, mikä on lap­sel­le tai nuo­rel­le va­hin­gol­lis­ta tai vaa­ral­lis­ta.

Ny­ky­ään (yli 10-vuo­ti­aal­la) alai­käi­sel­lä on oi­keus osin päät­tää tie­to­jen­sa näyt­tä­mi­ses­tä huol­ta­jil­leen, jos hä­net on ter­vey­den­huol­los­sa ar­vi­oi­tu kyp­säk­si päät­tä­mään omas­ta hoi­dos­taan. Täl­löin ter­vey­den­huol­to voi es­tää tie­to­jen nä­ky­mi­sen Oma­kan­nas­ta (kan­ta.fi) huol­ta­jal­le.

– Tätä mi­nun on vai­kea ym­mär­tää, kom­men­toi so­si­aa­li­oh­jaa­ja.

– Täs­sä van­hem­muus on teh­ty vai­ke­ak­si. Mie­les­tä­ni lap­sil­le ei pi­täi­si an­taa sel­lai­sia oi­keuk­sia, joi­ta he ei­vät vält­tä­mät­tä osaa käyt­tää omak­si par­haak­seen. Van­hem­pien teh­tä­vä on kas­vat­taa lap­sia vas­tuul­li­suu­teen tur­val­li­ses­ti oh­ja­ten. Yh­teis­kun­nan­kin soi­si tu­ke­van sitä. Ketä pal­ve­lee se, et­tä lap­si voi es­tää 12-vuo­ti­aa­na van­hem­pi­aan nä­ke­mäs­tä ter­veys­tie­to­jaan?

Pit­kä­län mie­les­tä lii­al­li­nen oi­keuk­sien ko­ros­ta­mi­nen nä­kyy ra­jat­to­muu­te­na.

– Ar­vo­muu­tos on yk­si syy on­gel­mien li­sään­ty­mi­seen kou­luis­sa. Se nä­kyy myös so­si­aa­li­työs­sä. Van­hem­mat usein ko­ros­ta­vat omia oi­keuk­si­aan, kun hei­dän tu­li­si miet­tiä las­ten etua.

Pit­kä­lä nä­kee, et­tä kris­til­li­nen ar­vo­maa­il­ma ja raa­ma­tul­li­nen ih­mis­kä­si­tys an­ta­vat tur­val­li­sen poh­jan las­ten kas­vat­ta­mi­seen.

– Seu­roi­hin vie­mi­ses­tä olem­me kes­kus­tel­leet pal­jon per­hees­säm­me ja ys­tä­vä­per­hei­den kans­sa, Pit­kä­lä ker­too.

– Olem­me ha­lun­neet opet­taa lap­sil­le, et­tä me läh­dem­me mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan ai­na­kin py­hä­päi­vi­sin seu­roi­hin ja et­tä muut asi­at ei­vät me­ni­si seu­ro­jen edel­le. Toi­saal­ta esi­mer­kik­si eri­tyis­las­ten kans­sa asi­at ei­vät ai­na ole niin yk­sin­ker­tai­sia, Pit­kä­lä ym­mär­tää.

– Usein tar­vi­taan kär­si­väl­li­syyt­tä ja tai­toa pe­rus­tel­la asi­oi­ta. En­na­koin­ti ja yh­tei­nen so­pi­mi­nen on hy­väs­tä. Oma esi­merk­ki on tär­kein.

– Van­hem­muut­ta voi teh­dä vai­ke­ak­si se, et­tä van­hem­mal­la on it­sel­lä kä­sit­te­le­mät­tö­miä trau­mo­ja tai lap­suu­des­sa opit­tu­ja huo­no­ja mal­le­ja. Täl­lai­nen voi ol­la vaik­ka­pa lap­sen ran­kai­se­mi­nen. Ku­ri­tus­vä­ki­val­taa esiin­tyy vie­lä­kin myös us­ko­vai­sis­sa per­heis­sä. Luu­len, et­tä nii­den ta­ka­na on usein juu­ri kä­sit­te­le­mät­tö­miä asi­oi­ta. Moni van­hem­pi te­kee var­mas­ti työ­tä kat­kais­tak­seen su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le siir­ty­viä trau­mo­ja. Sii­hen mei­dän tu­lee van­hem­pia myös roh­kais­ta.