Koko maailmaan levisi viime viikolla suru-uutinen Englannin kuningatar Elisabet II:n kuolemasta. Elisabet eli pitkän elämän halliten yli 70 vuotta maataan ja kansainyhteisöään. Hän palveli kansaa lupauksensa mukaisesti loppuun saakka ja saavutti työllään laajaa arvostusta ja kansansuosiota.
Palveleminen kuuluu Raamatun mukaan kaikille ihmisille asemaan katsomatta. Se on nöyryyttä edellyttävä elämänasenne, jonka ytimenä on ihmisen pienuus kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Tässä asetelmassa kaikki luodut ovat keskenään samassa asemassa, riippuvaisia Luojansa armosta ja huolenpidosta.
Jeesus kehotti rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseä. Rakkaus vaikuttaa myös halun auttaa ja tukea lähimmäistä. Ihmisessä vaikuttava synti voi kuitenkin saada palvelemisen näyttämään tarpeettomalta tai mahdottomalta. Esimerkiksi ylimielisyys, kateus tai katkeruus toista ihmistä tai kokonaisia ihmisryhmiä kohtaan voi viedä palvelevan mielen.
Paavali muistuttaa Galatalaiskirjeessä: ”Teidät on kutsuttu vapauteen, veljet. Mutta älkää tämän vapauden varjolla päästäkö itsekästä luontoanne valloilleen, vaan rakastakaa ja palvelkaa toisianne.” Itsekkyys onkin usein syy palveluhalun katoamiseen.
Itsekkyys näkyy ajassamme muun muassa niin, että ihminen pitää itseään mittarina kaikelle, niin hyvälle kuin pahalle. Hän korottaa itsensä Luojansa asemaan unohtaen, että Herran pelko on viisauden alku. Tällöin unohtuvat myös nöyryys Jumalan edessä ja palveleva asenne lähimmäistä kohtaan.
Äärimmäisen ja täydellisen esikuvan palvelemisesta antoi ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika. Hän otti orjan muodon ja asettui palvelemaan muita antaen lopulta oman henkensä kaikkien ihmisten puolesta. (Matt. 20:28.) Palvelemisessa epäonnistuneen ihmisenkin on mahdollista saada tämän turvin syntinsä anteeksi ja saavuttaa iankaikkinen elämä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys