JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Uskallanko kohdata itseni ja tunteeni?

Nykyiset blogit
26.9.2024 9.00

Juttua muokattu:

25.9. 16:28
2024092516281820240926090000

Juk­ka Kos­ke­lo

Sain aja­tuk­sen kir­joit­taa mie­he­nä tun­teis­ta kes­kus­tel­les­sa­ni Ul­la Ha­lo­sen kans­sa, lu­et­tu­a­ni hä­nen blo­gi­teks­tis­tä ”Tun­ne, mitä tun­net”.

Kun poh­din tun­ne­maa­il­maa, huo­maan, et­tä mi­nul­la on vai­ke­aa sa­noit­taa ää­neen si­säis­tä maa­il­maa­ni. Py­rin kui­ten­kin oma­koh­tai­suu­den kaut­ta lä­hes­ty­mään ai­het­ta.

Aja­tuk­sii­ni nou­see en­sim­mäi­se­nä mi­nul­le ja var­maan mo­nel­le muul­le mie­hel­le tut­tu toi­min­ta­mal­li, jos­sa tun­tei­den nous­tes­sa on help­po suo­jau­tua luo­lau­tu­mal­la eli vai­ke­ne­mal­la ja vai­pu­mal­la si­säi­seen kup­laan, kuin pois­tui­si hen­ki­ses­ti pai­kal­ta. Oli­si niin pal­jon hel­pom­pi py­syä pin­ta­ve­sis­sä, tu­tuis­sa ja tur­val­li­sis­sa ai­heis­sa, tu­tuis­sa ja tur­val­li­sis­sa tun­teis­sa.

Mi­nul­le on help­po työn­tää tun­teet si­vuun kun täy­tyy suo­rit­taa, mut­ta muis­tan­ko sit­ten käy­dä nii­tä enää läpi?

Ih­mis­luon­to näyt­täi­si ole­van sem­moi­nen, et­tä jo­ten­kin luon­tais­ta on kier­tää tai työn­tää si­vuun vai­ke­at tun­teet, mil­tei kei­nol­la mil­lä hy­vän­sä. Mie­luum­min vaik­ka ra­ken­taa val­heel­li­nen ta­ri­na, jol­la pys­tyy se­lit­tä­mään it­sen­sä ulos tun­tees­ta – en­nem­min kuin koh­da­ta se mitä tun­nen, pu­hu­mat­ta­kaan sii­tä mik­si tun­nen niin.

Olen ko­ke­nut, et­tä ta­ri­noi­den mes­ta­ri­na sie­lun­vi­hol­li­nen syöt­tää kyl­lä täs­mä­syöt­tö­jä. Tar­koi­tuk­se­na lie­nee pi­mit­tää to­tuus niin mo­nien ker­ros­ten al­le, et­tei mi­nul­la oli­si enää kos­ke­tus­pin­taa to­del­li­suu­teen ja sii­hen, mis­tä kaik­ki al­koi. Täl­löin är­sy­ke syn­nyt­tää ai­na suo­raan vah­van tun­ne­ryö­pyn.

Mitä ajat­te­let, ei­vät­kö nämä Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min sa­nat ole mei­tä kaik­kia lä­hel­lä? ’’Mut­ta tämä on tuo­mio, et­tä val­keus on tul­lut maa­il­maan, ja ih­mi­set ra­kas­ti­vat pi­meyt­tä enem­män kuin val­keut­ta; sil­lä hei­dän te­kon­sa oli­vat pa­hat. Sil­lä jo­kai­nen, joka pa­haa te­kee, vi­haa val­keut­ta ei­kä tule val­keu­teen, et­tei hä­nen te­ko­jan­sa nuh­del­tai­si.’’ (Joh. 3:19–20.)

Raa­ma­tun­koh­das­sa pu­hu­taan te­ois­ta, mut­ta voi­si­ko se liit­tyä myös ai­to­na ole­mi­seen, it­sen­sä koh­taa­mi­seen ja tun­tei­den hu­kut­ta­mi­seen?

Esi­tän it­sel­le­ni ky­sy­myk­sen: Us­kal­lan­ko ol­la sem­moi­se­na kuin it­se­ni to­del­la löy­dän vai ha­lu­an­ko mie­luum­min vain työn­tää to­tuu­den it­ses­tä­ni, tun­teis­ta­ni ja te­ois­ta­ni pii­loon ja ol­la ajat­te­le­mat­ta asi­aa?

Si­säi­nen ris­ti­rii­ta to­tuu­den ja ta­ri­nan vä­lil­lä kas­voi niin suu­rek­si, et­tä se hor­jut­ti mie­len­rau­haa ja ai­heut­ti uu­pu­mis­ta. On pal­jon hel­pom­pi syyt­tää ul­ko­puo­li­sia te­ki­jöi­tä mi­nus­sa nou­se­vis­ta tun­teis­ta kuin koh­da­ta se mitä mi­nus­sa on.

Liit­tyi­si­kö seu­raa­va raa­ma­tun­koh­ta myös tä­hän ai­hee­seen?

"Minä olen tosi vii­ni­puu, ja Isä­ni on vii­ni­tar­hu­ri. Hän leik­kaa mi­nus­ta pois jo­kai­sen ok­san, joka ei tuo­ta he­del­mää, mut­ta jo­kai­sen he­del­mää tuot­ta­van ok­san hän puh­dis­taa lii­ois­ta ver­sois­ta, jot­ta se tuot­tai­si he­del­mää en­tis­tä enem­män. Te olet­te jo puh­taat, sil­lä se sana, jon­ka olen teil­le pu­hu­nut, on puh­dis­ta­nut tei­dät." (Joh. 15:1–3.)

Voin­ko tuot­taa Hen­gen he­del­miä, jos olen tun­tei­de­ni van­ki niin, et­tä toi­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­ses­sa en voi koh­da­ta omaa si­sin­tä­ni? Ei­kö tämä koh­ta an­na toi­voa, et­tä Ju­ma­la puh­dis­taa mi­nu­a­kin niis­tä lii­ois­ta ver­sois­ta, jot­ka vie­vät ti­laa ja voi­maa he­del­mien kas­vul­ta?

Eräs vii­saut­ta saa­nut us­kon­ve­li sa­noi: ”tun­teet ei­vät ole au­tuu­den eh­to, mut­ta voi­vat tul­la us­ko­mi­sen es­teek­si.”

Jos­sa­kin vai­hees­sa oli teh­tä­vä pää­tös, elän­kö ta­ri­noi­den maa­il­mas­sa ja hu­ku­tan it­se­ni lo­pul­li­ses­ti vai koh­taan­ko to­tuu­del­li­ses­ti sen mitä mi­nus­sa on ja suos­tun­ko nä­ke­mään kes­ke­ne­räi­syy­te­ni ja va­ja­vai­suu­te­ni, aset­tu­en Ju­ma­lan ar­mo­hoi­toon.

Mie­lee­ni nou­see vir­ren 525 sa­nat, säe 4, jos­sa lau­le­taan: ”An­na, Kris­tus, roh­keut­ta men­nä maas­toon tiet­tö­mään, jos­sa merk­ke­jä en tun­ne, vail­le vas­taus­ta jään. Juu­ri siel­lä si­nuun juur­run, vas­tuu­seen viet laa­jem­paan, taik­ka suos­tun vä­him­mäs­sä us­kol­li­nen ole­maan.”

Us­kal­taak­se­ni ava­ta tun­ne­maa­il­man kah­leet on mi­nun tar­vin­nut ko­kea koh­taa­mis­ta, jos­sa tuo­mit­se­mi­sen pe­lon si­jaan kas­vaa tun­ne tur­vas­ta, kuul­luk­si tu­le­mi­ses­ta.

Ai­na kun olen us­kal­ta­nut ol­la tot­ta tun­tei­de­ni kans­sa sem­moi­se­naan ja men­nä sin­ne pe­lot­ta­val­ta tun­tu­val­le alu­eel­le, jos­sa ei eh­kä ole vas­tauk­sia, olen saa­nut ko­kea, kuin­ka vah­vis­tuu luot­ta­mus sii­tä, et­tä mi­nua kan­na­tel­laan.

Voit lä­het­tää kir­joi­tuk­ses­ta pa­lau­tet­ta osoit­tee­seen juk­ka.p.kos­ke­lo@gmail.com

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
15.10.2024

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5 Moos. 31:8

Viikon kysymys