Tarja Korri
Olin helmikuun lopulla rauhanyhdistyksen vuosikokouksessa. Toimintasuunnitelmassa esiteltiin tulevalle vuodelle iso piharemontti. Remontista oli ollut puhetta aikaisemminkin, mutta tarvikkeiden korkeat hinnat sekä pankkilainan korkojen nousu alkoivat mietityttää ja hanketta päätettiin siirtää. Samana iltana seuroissa esiteltiin Reisjärven opiston uudet maahankinnat ja suunnitelmat näiden alueiden ottamisesta majoituskäyttöön. Molempien hankkeiden hintalaput ovat melko isoja.
Kun Nivalan Rauhanyhdistykselle suunniteltiin uutta toimitaloa vuosituhannen vaihteessa, asiaa mietittiin tarkkaan ja sen tiimoilta pidettiin useita kokoontumisia. Vanha toimitalo oli epäkäytännöllinen ja auttamattomasti liian pieni, samoin parkkipaikka. Kuten kaikissa suurissa hankkeissa, myös tässä oli mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kassassa ei juuri ollut varoja, ja se huoletti joitakin ihmisiä. Kuitenkin nähtiin, että yhdistyksessä on paljon lapsiperheitä ja lisätilaa tarvitaan. Kun sopiva tontti löytyi hyvältä paikalta vähän syrjemmältä ja rakentamispäätös tehtiin, käsittääkseni suurin osa jäsenistä oli hankkeessa mukana. Toimitalo päätettiin tehdä osittain talkoilla ja osittain teettää urakoitsijoilla. Oli luja luottamus, että rahat löytyvät jostakin ja hanke saadaan maksettua.
Varoja oli kerätty jo etukäteen, mutta rakentamispäätöksen jälkeen rahankeräystä alettiin tehdä isommassa mittakaavassa. Pidimme omalla rauhanyhdistyksellä sekä monilla eri paikkakunnilla myyjäisiä, joista isoimmat Helsingissä ja Oulussa. Kokosimme erilaisia ryhmiä, jotka tekivät esimerkiksi leivonnaisia ja käsitöitä myytäväksi. Vielä paikan päälläkin leivottiin munkkeja ja rieskaa myyntiin. Myös ruokailuja järjestettiin usein, ja ne saivat hyvän vastaanoton.
”Jumala, kutsut meitä työhösi kylvömaan ja tehtäviisi käytät jokaista vuorollaan. Kun uskon lamppu loistaa valoa Kristuksen, me saamme tehdä työtä sinua palvellen.” (SL 347:1.)
Suurin osa rauhanyhdistyksen työstä tehdään talkoilla. Useimmissa tehtävissä ei tarvita alan koulutusta. Yhdessä tekeminen eri-ikäisten ja eri elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa antaa sisältöä elämään, ja talkootyössä pääsee käyttämään omia lahjojaan. Siellä voi myös oppia uusia asioita.
Olen kuullut pikkupojasta, jolle oli kotona kerrottu, että, kun panee kolehtiin rahaa, Taivaan Isä voi maksaa sen moninkertaisesti takaisin. Hän oli sitten seuroissa tyhjentänyt kolehtiin koko kukkaronsa sisällön, jossa oli pienen pojan rahoiksi aika iso määrä kolikoita. Kavereille hän oli maininnut, että minulla on kohta paljon rahaa.
Ihan näin yksinkertaisesti asia ei taida mennä. Lahjoitettu summa ei näy luultavasti ollenkaan omalla tiliotteella tai rahapussissa, mutta Jumala on luvannut siunata valtakuntansa eteen tehdyn työn. Siunaus ei välttämättä tarkoita rahallista siunausta. Sitä voi olla perhe, työ tai jokin muu ajallinen hyvä. Se voi olla jopa koettelemuksia, joiden siunaus näkyy vasta myöhemmin. ”Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle” (Matt. 6:3–4).
Itselläni on suuri luottamus, että alussa mainitsemani suuret hankkeet saadaan toteutettua. Ne vaativat paljon suunnittelua, vastuunkantajia, työtä ja rahaa. Erityisen paljon niiden toteuttaminen tarvitsee Jumalan siunausta.
Tekstiä on muokattu: siihen on lisätty viimeinen kappale, joka oli jäänyt julkaisuvaiheessa pois.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys