Tar­ja Kor­ri

Olin hel­mi­kuun lo­pul­la rau­ha­nyh­dis­tyk­sen vuo­si­ko­kouk­ses­sa. Toi­min­ta­suun­ni­tel­mas­sa esi­tel­tiin tu­le­val­le vuo­del­le iso pi­ha­re­mont­ti. Re­mon­tis­ta oli ol­lut pu­het­ta ai­kai­sem­min­kin, mut­ta tar­vik­kei­den kor­ke­at hin­nat sekä pank­ki­lai­nan kor­ko­jen nou­su al­koi­vat mie­ti­tyt­tää ja han­ket­ta pää­tet­tiin siir­tää. Sa­ma­na il­ta­na seu­rois­sa esi­tel­tiin Reis­jär­ven opis­ton uu­det maa­han­kin­nat ja suun­ni­tel­mat näi­den alu­ei­den ot­ta­mi­ses­ta ma­joi­tus­käyt­töön. Mo­lem­pien hank­kei­den hin­ta­la­put ovat mel­ko iso­ja.

Kun Ni­va­lan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le suun­ni­tel­tiin uut­ta toi­mi­ta­loa vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa, asi­aa mie­tit­tiin tark­kaan ja sen tii­moil­ta pi­det­tiin usei­ta ko­koon­tu­mi­sia. Van­ha toi­mi­ta­lo oli epä­käy­tän­nöl­li­nen ja aut­ta­mat­to­mas­ti lii­an pie­ni, sa­moin park­ki­paik­ka. Ku­ten kai­kis­sa suu­ris­sa hank­keis­sa, myös täs­sä oli mie­li­pi­tei­tä puo­les­ta ja vas­taan. Kas­sas­sa ei juu­ri ol­lut va­ro­ja, ja se huo­let­ti joi­ta­kin ih­mi­siä. Kui­ten­kin näh­tiin, et­tä yh­dis­tyk­ses­sä on pal­jon lap­si­per­hei­tä ja li­sä­ti­laa tar­vi­taan. Kun so­pi­va tont­ti löy­tyi hy­väl­tä pai­kal­ta vä­hän syr­jem­mäl­tä ja ra­ken­ta­mis­pää­tös teh­tiin, kä­sit­tääk­se­ni suu­rin osa jä­se­nis­tä oli hank­kees­sa mu­ka­na. Toi­mi­ta­lo pää­tet­tiin teh­dä osit­tain tal­koil­la ja osit­tain teet­tää ura­koit­si­joil­la. Oli luja luot­ta­mus, et­tä ra­hat löy­ty­vät jos­ta­kin ja han­ke saa­daan mak­set­tua.

Va­ro­ja oli ke­rät­ty jo etu­kä­teen, mut­ta ra­ken­ta­mis­pää­tök­sen jäl­keen ra­han­ke­räys­tä alet­tiin teh­dä isom­mas­sa mit­ta­kaa­vas­sa. Pi­dim­me omal­la rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä sekä mo­nil­la eri paik­ka­kun­nil­la myy­jäi­siä, jois­ta isoim­mat Hel­sin­gis­sä ja Ou­lus­sa. Ko­ko­sim­me eri­lai­sia ryh­miä, jot­ka te­ki­vät esi­mer­kik­si lei­von­nai­sia ja kä­si­töi­tä myy­tä­väk­si. Vie­lä pai­kan pääl­lä­kin lei­vot­tiin munk­ke­ja ja ries­kaa myyn­tiin. Myös ruo­kai­lu­ja jär­jes­tet­tiin usein, ja ne sai­vat hy­vän vas­taa­no­ton.

”Ju­ma­la, kut­sut mei­tä työ­hö­si kyl­vö­maan ja teh­tä­vii­si käy­tät jo­kais­ta vuo­rol­laan. Kun us­kon lamp­pu lois­taa va­loa Kris­tuk­sen, me saam­me teh­dä työ­tä si­nua pal­vel­len.” (SL 347:1.)

Suu­rin osa rau­ha­nyh­dis­tyk­sen työs­tä teh­dään tal­koil­la. Useim­mis­sa teh­tä­vis­sä ei tar­vi­ta alan kou­lu­tus­ta. Yh­des­sä te­ke­mi­nen eri-ikäis­ten ja eri elä­män­ti­lan­tees­sa ole­vien ih­mis­ten kans­sa an­taa si­säl­töä elä­mään, ja tal­koo­työs­sä pää­see käyt­tä­mään omia lah­jo­jaan. Siel­lä voi myös op­pia uu­sia asi­oi­ta.

Olen kuul­lut pik­ku­po­jas­ta, jol­le oli ko­to­na ker­rot­tu, et­tä, kun pa­nee ko­leh­tiin ra­haa, Tai­vaan Isä voi mak­saa sen mo­nin­ker­tai­ses­ti ta­kai­sin. Hän oli sit­ten seu­rois­sa tyh­jen­tä­nyt ko­leh­tiin koko kuk­ka­ron­sa si­säl­lön, jos­sa oli pie­nen po­jan ra­hoik­si ai­ka iso mää­rä ko­li­koi­ta. Ka­ve­reil­le hän oli mai­nin­nut, et­tä mi­nul­la on koh­ta pal­jon ra­haa.

Ihan näin yk­sin­ker­tai­ses­ti asia ei tai­da men­nä. Lah­joi­tet­tu sum­ma ei näy luul­ta­vas­ti ol­len­kaan omal­la ti­li­ot­teel­la tai ra­ha­pus­sis­sa, mut­ta Ju­ma­la on lu­van­nut siu­na­ta val­ta­kun­tan­sa eteen teh­dyn työn. Siu­naus ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta ra­hal­lis­ta siu­naus­ta. Sitä voi ol­la per­he, työ tai jo­kin muu ajal­li­nen hyvä. Se voi ol­la jopa ko­et­te­le­muk­sia, joi­den siu­naus nä­kyy vas­ta myö­hem­min. ”Vaan kun sinä al­mua an­nat, äl­köön va­sen kä­te­si tie­tä­kö, mitä oi­kea kä­te­si te­kee, et­tä al­mu­si oli­si sa­las­sa; ja si­nun Isä­si, joka sa­las­sa nä­kee, mak­saa si­nul­le” (Matt. 6:3–4).

It­sel­lä­ni on suu­ri luot­ta­mus, et­tä alus­sa mai­nit­se­ma­ni suu­ret hank­keet saa­daan to­teu­tet­tua. Ne vaa­ti­vat pal­jon suun­nit­te­lua, vas­tuun­kan­ta­jia, työ­tä ja ra­haa. Eri­tyi­sen pal­jon nii­den to­teut­ta­mi­nen tar­vit­see Ju­ma­lan siu­naus­ta.

Teks­tiä on muo­kat­tu: sii­hen on li­sät­ty vii­mei­nen kap­pa­le, joka oli jää­nyt jul­kai­su­vai­hees­sa pois.